Ahmed I (18. huhtikuuta 1590 – 22. marraskuuta 1617) (arabiaksi أحمد الأول) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1603 kuolemaansa asti.

Ahmed I syntyi sulttaani Mehmed III:n ja tämän vaimon Handan Sultanan vanhimmaksi pojaksi. Hyvän koulutuksensa ansiosta Ahmed I oli hyvin sivistynyt ja osasi puhua sujuvasti monia kieliä, kuten arabiaa ja persiaa. Häntä pidettiin myös hyvänä miekkamiehenä ja ratsastajana. Isänsä kuoltua 14-vuotiaasta Ahmed I:stä tuli sulttaani, ja hän vangitutti mielenvikaisen pikkuveljensä Mustafan. Hän oli hyvin suosittu kansan keskuudessa, koska hän oli lahjakas poliitikko ja pani alulle suuria rakennushankkeita, kuten Istanbulin kuuluisan Sinisen moskeijan.^[1] Tosin samaan aikaan korruptio alkoi rehottaa Osmanien valtakunnan armeijassa.

Ahmed I lopetti ottomaanien julman perinnäistavan, jossa uusi sulttaani surmautti kaikki veljensä valtaistuimelle noustuaan. Sen tilalle tuli veljien eristäminen kafesiin, yksityispalatsiin, jossa heitä voitiin valvoa. Näin estettiin myös Osmanin suvun sammuminen, jos sulttaani olisi kuollut lapsettomana.^[2]

Ahmed I menehtyi kuumeeseen vuonna 1617. Uudeksi sulttaaniksi nousi hänen veljensä Mustafa I.

• Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Kuopio: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6