Edward Jenner (17. toukokuuta 1749 – 26. tammikuuta 1823) oli englantilainen lääkäri, jolla oli vastaanotto Berkeleyn kylässä Gloucestershiressä. Häntä pidetään rokotuksen uranuurtajana ja immunologian ”isänä”.

Jennerin isä oli Berkeleyn pappi, ja Jenner sai hyvän koulutuksen. Hän meni 14-vuotiaana kahdeksaksi vuodeksi kirurgin oppiin Chipping Sodburyyn^[1]. Jenner jatkoi kirurgian ja anatomian opintoja St Georgen sairaalassa Lontoossa vuonna 1770. Hän palasi kotiseudulleen ja perusti lääkärinvastaanoton vuonna 1772.

Jenner havaitsi, että tartuttamalla potilaaseen lehmärokko eli vaccinia voidaan suojautua isorokolta. 14. toukokuuta 1796 hän siirsi lehmärokon kahdeksanvuotiaaseen James Phipps -nimiseen poikaan otettuaan rokkoaineen karjatyttö Sarah Nelmesin kädessä olleesta lehmärokkorakkulasta.^[2] Näin vanhana kansanperinteenä tunnetusta suojautumistavasta muodostui eräs nykyaikaisen lääketieteen tärkeimmistä keinoista taistella tautitartuntoja vastaan.

Kun Jenner esitti vuonna 1798 kokeidensa tulokset teoksessa Inquiry into the Causes and Effects of the Variolae Vaccinae, löydöksiin suhtauduttiin aluksi skeptisesti.^[3] Jennerin menetelmä otettiin käyttöön pian ympäri maailmaa, muun muassa Suomessa jo vuonna 1802.^[4]

Jenner on haudattu Jennerien perheen hautaholviin Berkeleyn St Maryn kirkkoon.^[5]

• Arno Forsius: Edward Jenner (1749–1823) – rokotuksen uranuurtaja (Arkistoitu – Internet Archive)