Identiteettivarkaus tarkoittaa toisen ihmisen henkilötietojen kuten nimen tai henkilötunnuksen eli identiteetin oikeudetonta käyttöä. Usein varas pyrkii tekemään rahanarvoisia sitoumuksia toisen henkilön identiteetin nimissä.[1] Identiteettivarkaudet ovat yleistyneet ja helpottuneet sähköisten tietoverkkojen käytön yleistyessä 2010-luvulla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole minkäänlaista henkilökorttijärjestelmää eikä väestörekisteriä, niitä paljastuu vuosittain miljoonia[2] ja Suomessakin yhä enemmän pikavippien yhteydessä.[3]
Identiteettivarkaus Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Identiteettivarkaus tuli rangaistavaksi 4.9.2015 voimaan tulleella lainuudistuksella (368/2015).[4] Rikoksen täyttymiseksi tekijän tulee erehdyttää kolmatta osapuolta ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa uhrille. Teosta tuomitaan sakkorangaistus.[5]
Oikeudellisesti identiteettivarkaudessa voi olla kyse myös esimerkiksi väärän henkilötiedon antamisesta viranomaiselle (rikoslain 16 luku), petoksesta (rikoslain 36 luku) tai maksuvälinepetoksesta (rikoslain 37 luku).
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”3.6 Identiteettivarkaudet”,Henkilöllisyyden luomista koskeva hanke. s. 47–48. (Sisäasiainministeriön julkaisuja 32/2010)Sisäasiainministeriö, 2010. Arkistoitu11.7.2011.
- ↑ Introduction to Identity TheftThe University of Oklahoma.Arkistoitu21.1.2020. Viitattu 3.2.2020.(englanniksi)
- ↑ Saarinen, Juhani:Identiteettivarkaus voi pian olla rikosHelsingin Sanomat.25.1.2009. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ Salumäki, Tiina:Identiteettivarkaus ei enää pelkkää petkuhuiputusta vaan oikea rikosYle Uutiset.28.8.2015. Viitattu 28.8.2015.
- ↑ Rikoslaki(38 luku 9 a §)Finlex.Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kellomäki, Ani:Näin selvisin identiteettivarkaudesta.OP Lehti,1/2018, s. 16–20. Artikkelin verkkoversio.
- Identity Theft United States Department of Justice (englanniksi)