James Williamson (s. 29. lokakuuta 1949) on yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja sekä entinen Sony Electronicsin teknisten standardien varatoimitusjohtaja.^[1] Hän on tehnyt yhteistyötä Iggy Popin kanssa ja ollut The Stooges -yhtyeessä kitaristina. Williamson soittaa yhtyeen albumilla Raw Power (1973), jota pidetään yleisesti yhtenä punkrockin keskeisimmistä julkaisuista. James Williamsonin aggressiivinen soittotyyli on ollut merkittävä punkrockin ja garage rockin kehityksessä.^lähde?

Hän pääsi vuonna 2010 Stoogesin kanssa Rock and Roll Hall of Fameen.

James Williamson syntyi 29. lokakuuta 1949 Castrovillessä Teksasissa. Hän innostui musiikista jo hyvin nuorena ja oppi soittamaan kitaraa teini-ikäisenä. Williamson oli nuorena lahjakas kitaristi, joka sai vaikutteita bluesista ja rock and rollista. Hänen tyylinsä kehittyi itseoppineena kitaristina.^[2] 1960-luvun lopulla hän muutti Michiganiin, missä hän tapasi Iggy Popin.

Williamson liittyi Iggy Popin johtamaan The Stoogesiin vuonna 1970, kun yhtye oli jo julkaissut kaksi albumia (The Stooges ja Fun House). The Stoogesin ollessa tauolla Iggy Pop tapasi yhtyettä ihailleen rocktähden David Bowien syksyllä 1971. Bowie halusi auttaa Popin uraa ja Iggy Pop sai Bowien tuella pian uuden levytyssopimuksen Columbia Recordsilta, ja maaliskuussa 1972 Iggy Pop ja James Williamson matkustivat Lontooseen. He eivät löytäneet Lontoosta mieleisiään muusikoita, joten he perustivat The Stoogesin uudelleen ja pyysivät Ashetonin veljeksiä mukaan. Kun yhtyeen alkuperäinen kitaristi Ron Asheton siirtyi basson soittajaksi, Williamson otti pääkitaristin roolin. Yhtye käytti nyt nimeä Iggy & The Stooges.^[3]

Vuonna 1973 ilmestyi kokoonpanon ainoaksi jäänyt studioalbumi Raw Power. Albumin musiikki on suoraviivaista garage rockia ja protopunkia. Kappaleista kuten ”Search and Destroy” ja ”Gimme Danger” on vuosien saatossa tullut merkittäviä rock-klassikkoja. Lontoosta yhtye muutti Los Angelesiin, missä Iggy Pop ystävystyi New York Dolls -yhtyeen kitaristin Johnny Thundersin kanssa ja ajautui entistä syvemmin huumeisiin. Vuoden 1974 helmikuussa yhtye hajosi päihdeongelmien johdosta. Samoihin aikoihin Williamson jäi kiinni heroiinin hallussapidosta LAPD:n ratsiassa.^[3] Yhtyeen sekasortoinen jäähyväiskonsertti Detroitissa julkaistiin myöhemmin Metallic K.O. -albumina vuonna 1976.^[3]

Stoogesin hajottua vuonna 1974 Williamson jatkoi yhteistyötä Iggy Popin kanssa. He äänittivät yhdessä studioalbumin, joka julkaistiin myöhemmin nimellä Kill City (1977). James Williamson toimi levyn kitaristina ja tuottajana. Levy on sittemmin noussut rock-klassikon asemaan, vaikka ilmestyessään sen kaupallinen menestys oli vaatimaton. KIll City sai kuitenkin hyvän vastaanoton faneilta ja kriitikoilta, ja sen innoittamana Iggy päätti palkata Williamsonin uudestaan tuottajaksi. Kun Iggy Pop oli saanut valmiiksi David Bowien tuottamat sooloalbumit The Idiot ja Lust for Life, oli jälleen aika Popin ja Williamsonin yhteistyölllle.^[3]

James Williamson tuotti Iggy Popin New Values -albumin (1979). Hän toi äänityksiin Scott Thurstonin, monipuolisen muusikon ja lauluntekijän, joka oli soittanut pianoa The Stoogesin viimeisellä kiertueella, sekä Kill City -albumilla. Williamson soitti New Values -albumilla kitaraa ainoastaan kirjoittamassaan kappaleessa ”Don't Look Down”. Scott Thurston soitti kitaraa kaikissa muissa levyn kappaleissa, ja Williamson keskittyi levyn tuottamiseen.^[3]

Vuonna 1980 Iggy Pop ja James Williamson matkustivat yhdessä Rockfield Studiolle Walesiin äänittämään Iggy Popin seuraavaa sooloalbumia. Äänitykset olivat alusta saakka hyvin vaikeat ja riitaisat. Studiossa käytettiin runsaasti päihteitä, mikä vaikeutti levyn tekoa entisestään. Williamson oli palkattu alunperin tuottamaan Soldier-albumia (1980), mutta hän riitaantui Iggyn ja levyllä vierailleen David Bowien kanssa. Riidat johtivat lopulta siihen, että James irtisanoi itse itsensä kesken sessioiden. ”Jälkikäteen ajatellen minun ei olisi pitänyt koskaan ottaa sitä työtä. Se äänitettiin studiossa, jossa en halunnut olla, musiikki oli puolivalmista enkä arvostanut niitä muusikoita. Se oli minun oma vikani, että se ei toiminut”, hän muisteli myöhemmin. Williamsonin lähdettyä kotiin Soldier tehtiin loppuun äänittäjä Pat Moranin tuottamana.^[3]

Vakuuttuneena siitä, ettei voisi elättää itseään kitaransoitolla, Williamson lopetti soittamisen ja suuntasi uransa elektroniikkainsinööriksi. Hän opiskeli ja valmistui Kalifornian osavaltion yliopistosta. Heti valmistuttuaan Williamson muutti Piilaaksoon, missä hän oli mukana pc-koneiden ja internetin kehittämisen vallankumouksessa. Hän työskenteli ensin Silicon Valleyssä, Advanced Micro Devices-yhtiössä ja suunnitteli tuotteita sen tietokonepiirien ympärille yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1997 hän siirtyi Sonylle, jossa hän toimi teknisten standardien varatoimitusjohtajana. Hän määritteli laitteiden yhteen toimivuuden normeja uusille tuotteille, kuten Blu-ray-levylle.^[2] Williamsonin mukaan hänen työkaverinsa eivät koskaan kyselleet hänen aiemmasta urastaan rockmuusikkona. Vuoden 2010 haastattelussa Uncut-lehdelle Williamson totesi, että monet hänen kollegoistaan olivat ”tietokone-nörttejä jotka eivät juurikaan kuuntele The Stoogesia”. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 2009. Eläkkeelle päästyään hän alkoi taas soittaa kitaraa.^[1]

2000-luvun alussa The Stooges teki paluun alkuperäisellä kokoonpanolla. Kun kitaristi Ron Asheton löytyi sydänkohtaukseen kuolleena kodistaan tammikuussa 2009, Iggy Pop otti yhteyttä James Williamsoniin. Iggy & The Stoogesin toiminta jatkui jo samana vuonna Williamsonin korvatessa Ashetonin.^[4]

Vuonna 2009 James Williamson julkaisi live-albumin James Williamson and The Careless Hearts,.^[5] Tämä julkaisu dokumentoi Williamsonin ensimmäisen live-esiintymisen yli 30 vuoteen – 5. syyskuuta 2009 The Blank Clubilla San Josessa, Kaliforniassa – jossa hän esitti The Careless Hearts - yhtyeen säestämänä vanhoja Stooges-kappaleita.^[6]

The Stoogesin alkuperäinen kokoonpano sekä James Williamson pääsivät Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2010. James Williamsonin tuottama uusi Stooges-levy Ready to Die julkaistiin 30. huhtikuuta 2013. Sitä seurasi pitkä maailmankiertue. Yhtyeen rumpali Scott Asheton kuoli sydänkohtaukseen 15. maaliskuuta 2014. Kesäkuussa 2016 James Williamson ilmoitti The Stoogesin lopettaneen toimintansa. Hänen mielestään ei ollut enää järkeä jatkaa yhtyeen uraa, kun suurin osa sen jäsenistä oli kuollut.^[3]

Stoogesin hajoamisen jälkeen Williamson on esiintynyt muiden projektien parissa ja julkaissut soolomateriaalia. Hän julkaisi vuonna 2014 ensimmäisen sooloalbuminsa Re-Lickedin. Sillä hän ja joukko vierailevia muusikoita levyttivät uudelleen vanhoja Stooges-kappaleita, jotka eivät olleet aiemmin päätyneet virallisille albumeille.^[3] Levyllä vierailivat esimerkiksi Mark Lanegan, Jello Biafra, Lisa Keukala ja The Kills -yhtyeen laulaja Alison Mosshart.^[4]

Levyä seurasi The Pink Hearts -yhtyeen kanssa tehty albumi Behind The Shade (2018). Vuonna 2020 Cleopatra Records julkaisi James Williamsonin ja Radio Birdman -yhtyeen kitaristin Deniz Tekin yhteisen Two To One -albumin.^[2] James Williamsonia pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä kitaristeista, joka on vaikuttanut punkin ja vaihtoehtorockin kehitykseen. Hänen raa’at ja energiset riffinsä sekä aggressiivinen soittonsa ovat tehneet hänestä punk rockin legendan. Raw Power -albumi on usein listattu kaikkien aikojen parhaiden rock-albumien joukkoon.^[3]

• Iggy & The Stooges: Raw Power (1972)
• Iggy & The Stooges: Metallic K.O. (1976)

• Iggy Pop & James Williamson: Kill City (1977)
• James Williamson and The Careless Hearts: James Williamson and The Careless Hearts (2009)
• Iggy & The Stooges: Ready to Die (2013)
• James Williamson: Re-Licked (2014)
• James Williamson & The Pink Hearts: Behind The Shade (2018).
• James Williamson & Deniz Tek: Two To One (2020)