VOOZH about

URL: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jinmu

⇱ Jinmu – Wikipedia

Siirry sisältöön
Wikipediasta
👁 Image
Meiji-kauden puupiirros keisari Jinmusta.

Jinmu (jap. 神武天皇, Jinmu-tennō, myös Jimmu[1]) oli Japanin legendaarinen ensimmäinen keisari. Jinmusta kerrotaan 700-luvun vaihteessa laadituissa Kojiki- ja Nihonshoki-kronikoissa. Niiden mukaan hän oli auringon kami Amaterasun jälkekäinen, joka lähti Kyūshūlta valloitusretkelle itään ja perusti hovin nykyisen Naran seudulle Yamatoon. Kronikat väittävät Jinmun nousseen valtaistuimelle vuonna 660 eaa. ja kuolleen 127-vuotiaana vuonna 585 eaa. Kertomus Jinmusta on myyttinen, eikä hänen olemassaolostaan ole historiallisia todisteita.

Tutkijat ovat liittäneet Jinmun erilaisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Myytti heijastelee mahdollisesti kehityskulkua, jossa Japanin länsiosista peräisin ollut joukkio otti vähitellen haltuunsa Kinain seudun ja nousi siellä valta-asemaan. Kertomus rakennettiin tukemaan Yamato-valtion legitimiteettiä ja valtasuhteita. Myöhemmin 1900-luvun nationalismin ja imperialismin aikakaudella ajatus Jinmusta ja muinaisuuteen katkeamattomana jatkuvasta keisarilinjasta nousivat kansallisen identiteetin keskiöön. Toisen maailmansodan jälkeen Jinmun valtaannousua ja valtion perustamista kunnioittanut kigensetsu-juhlapäivä lakkautettiin, mutta 1960-luvulta lähtien tapahtuman juhlistamista on jatkettu nimellä valtion perustamisen muistopäivä.

Myyttinen keisari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kojiki- ja Nihonshoki-kronikoissa Jinmulle on useita nimiä. Niistä Wakamikenu no mikoto (若御毛沼命) on lapsuudenaikainen nimi (yōmei), Kamu-Yamato Iwarebiko no mikoto (神倭伊波礼毘古命) taas aikuisen miehen nimi, joka tarkoittaa ’pyhän Yamaton Iwaren [alueen] kunniaa kantavaa miestä’. Kolmas nimi Hatsukunishirasu-sumeramikoto (始馭天下之天皇) on vuorostaan hallitsijan nimi, joka viittaa ’ensimmäisenä maata hallinneeseen keisariin’. Nimi Jinmu on kiinalaisen mallin mukaan annettu postuumi nimi, joka keksittiin 700-luvun loppupuolella.[2] Kirjaimellisesti se merkitsee ’jumalallista soturia’.[3]

Jinmun legenda kerrotaan Kojikissa ja Nihonshokissa. Niiden mukaan Jinmu polveutui Takamagaharassa asuneista taivaallisista kameista (amatsukami). Hänen isänsä oli kami Amatsuhiko no mikoto, joten hän oli Ninigi no mikoton pojanpojanpoika ja auringon kami Amaterasun pojanpojan pojanpoika. Ensimmäisenä maan päälle oli Takamagaharasta laskeutunut Ninigi. Jinmu asui isänsä palatsissa Takachihossa Hyūgan alueella.[2][4] Kronikoiden Hyūga tarkoittaa luultavasti entistä Hyūgan provinssia eli nykyistä Miyazakin prefektuuria.[5]

Legenda kertoo, että Jinmu päätti 45-vuotiaana lähteä palatsistaan itään vanhimman veljensä Itsuse no mikoton kanssa ottaakseen haltuunsa uusia alueita. Veljekset matkustivat suuren armeijan ja laivaston kanssa ja kohtasivat paikallisia päälliköitä ja jumalia, jotka Jinmu sai tuekseen tai kukisti. Matkallaan Jinmu kohtasi maanpäällisen kamin Saonetsuhikon, joka kalasti suuren kilpikonnan päältä. Saonetsuhiko johdatti retkikuntaa Seton sisämerellä Naniwaa eli nykyistä Osakaa kohti.[2][3][4]

Naniwassa Kusakan kukkulalla Jinmu ja hänen veljensä kamppailivat Nagasunehiko-nimistä miestä vastaan. Itsuse haavoittui nuolesta ja menehtyi. Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että Itsuse olisi ollut keisari ennen Jinmua, ja Jinmu olisi noussut valtaistuimelle veljensä kuoleman jälkeen. Jinmu jatkoi suruissaan retkeään etelään Kumanon seudulle, jossa hän kohtasi karhun hahmon ottaneen kamin. Karhu loihti Jinmun seurueineen uneen. Taivaallinen kami Takemikazuchi lähetti Amaterasun kehotuksesta Jinmulle Futsu no mitama -nimisen miekan, jonka Jinmun sotilas löysi varastorakennuksesta. Sillä Jinmu voitti häntä vastaan hyökänneet kumanolaiset.[2][3][4]

Eksyttyään vuorille Jinmu sai jälleen apua Amaterasulta, tällä kertaa suuren kolmijalkaisen Yatagarasu-korpin muodossa. Korppi johdatti Jinmun Yamaton tasangolle ja Udaan, jossa hän tapasi seuraavaksi Eukashi- ja Otoukashi-nimiset veljekset. Isoveli Eukashi rakensi Jinmulle tappavan ansan, mutta nuorempi veli Otoukashi paljasti juonen Jinmulle, ja Eukashi ajettiin omaan ansaansa.[2][3][4] Nagasunehikon Jinmu kukisti, kun taivaista laskeutui hänen jousensa päälle kultainen haukka, joka häikäisi salaman tavoin Nagasunehikon sotilaat.[6] Voitettuaan vielä erinäiset muut paikalliset joukot Jinmu otti Yamaton alueen haltuunsa ja rakensi palatsin Kashiharaan. Niin ikään taivaasta maan päälle laskeutunut kami Nigihayahi alistui Jinmun valtaan. Kojikin mukaan Jinmun retkikunta kesti yli 16 vuotta, Nihonshoki antaa matkan kestoksi 6 vuotta.[2][3][4]

Jinmu otti vaimoikseen Hyūgasta kotoisin olleen Ahira-himen sekä Miwavuoren kamin Ōmononushin tyttären Isukeyori-himen. Isukeyori-himen kanssa Jinmu sai kolme lasta, joista Kamu-Nunakawamimi no mikoto nousi myöhemmin vuonna 585 eaa. keisariksi nimellä Suizei, kun Jinmu kuoli 127-vuotiaana.[2][3] Keisari Jinmun hauta sijaitsee Japanin keisarillisen viraston mukaan Kashiharan kaupungin Ōkubon kaupunginosassa, ja se on nimeltään Unebiyama no ushitora no sumi no misasagi (畝傍山東北陵).[7]

Legendan historiallinen tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykaikaan säilynyt mytologinen kertomus Jinmusta lienee sepitetty 500–600-luvuilla, kun Kojiki- ja Nihonshoki-kronikoihin kirjatut myytit saivat lopullisen muotonsa. Kojikin ja Nihonshokin kertomukset poikkeavat toisistaan jonkin verran, vaikka ne noudattavatkin pääosin samaa kaavaa. Kronikat väittävät Jinmun kuolleen 127-vuotiaana ja nousseen valtaistuimelle kanototori-vuonna eli kiinalaisen kalenterin metallikanan vuonna 660 eaa.[2] Tähän aikaan ei tutkijoiden valtaosan mukaan ollut vielä yhtenäistä japanilaista valtiota, jota keisari olisi voinut hallita. Japanin nykyinen keisaridynastia lienee peräisin klaanista, joka nousi valtaan 300–400-luvuilla jaa. Jinmun olemassaolosta ei olekaan varmuutta.[3]

Legenda Jinmun retkikunnasta itään saattaa kuitenkin heijastella historiallisia tapahtumia: alun perin Kyūshūn saarelta peräisin ollut joukko siirtyi idän suuntaan ja valloitti vähitellen Seton sisämeren, Kiin niemimaan ja lopulta nykyisen Naran seudut ja perusti Yamato-nimellä tunnetun valtiomuodostelman. Myytti rakennettiin tukemaan Yamaton hovin legitimiteettiä ja valtasuhteita. Esimerkiksi monien varhaisten klaanien esi-isät kuvataan siinä Jinmun tukijoiksi.[4] Erityisesti tarina lienee kytkeytynyt Ōtomo-klaaniin ja sen omiin legendoihin. Nihonshoki kertoo klaanin jäsenistä runsaasti, ja siinä kuvattu Jinmun armeijan veisaama taistelulaulu on Ōtomo-klaanin hymni. Klaani lienee elänyt huippukauttaan ennen 500-luvun alkua. Samoin tavoin keisari Sujinista kertovat myytit ovat yhteydessä Mononobe-klaaniin.[8] Kronikoiden kirjoittajat saattoivat valita kanototori-vuoden 660 eaa. Jinmun valtaannousuvuodeksi siksi, että 60 vuoden syklien pohjalle rakennetun kiinalaisen kalenterin mukaan kanototori-vuodet tuovat mukanaan suuria muutoksia. Erityisen suuria mullistuksia tapahtuu 1 260 vuoden jaksoissa eli joka 21. kanototori-vuosi. Kanototori-vuosi 601 olikin prinssi Shōtokun ja keisarinna Suikon toteuttamien suurten uudistusten aikaa.[6]

Tutkijat ovat liittäneet Jinmun erilaisiin historiallisiin teorioihin. Jotkut ovat ehdottaneet, että myytti liittyisi Yayoi-kauden kulttuurin leviämiseen Kyūshūn saarelta Kinain alueelle. Toiset ovat pitäneet Jinmun hahmoa eri henkilöiden yhdistelmänä: Jinmun myytissä saattaisivat yhdistyä esimerkiksi legendaarinen keisari Sujin ja 500-luvulla hallinnut keisari Keitai.[5] Professori Egami Nanio ehdotti vuonna 1948 niin kutsuttua ”hevosratsastajateoriaa”, jonka mukaan Yamato-dynastian olisi perustanut manner-Aasiasta ratsain Kinain seudulle saapunut joukkio. Nämä valloittajat olisivat alistaneet paikalliset japanilaiset asukkaat ja alkaneet rakentaa suuria kofun-hautakumpuja. Tämä teoria on Japanissa hyvin kiistanalainen.[3][5]

Jinmun myytti lienee mukaelma Ninigi-kamin myytistä, ja siinä toistuu rituaalinen ajatus kuolemasta ja uudelleensyntymästä Jinmun Kumanossa kohtaaman uhkatilanteen muodossa. Toisin kuin Ninigi, joka laskeutui taivaasta maan päälle, Jinmu etenee valloitusretkellään profaanissa maailmassa. Myyttiä alettiin luultavasti kertoa 600-luvulla keisarillisen daijōsai-valtaannoususeremonian yhteydessä, ja se liittyi erityisesti seremonian maalliseen osaan ja kunimagi-rituaaliin, jonka tarkoituksena oli uuden pääkaupungin sijainnin määrittely muun muassa divinaation keinoin. Tässä kontekstissa Yamaton alueen löytäminen ja hallitseminen oli juurikin ensimmäiselle keisarille sopivaksi katsottu rooli.[2]

Myyttiin sisältyy joitakin selvästi arkaaisia piirteitä, kuten vanhoja aviotapoja ja mainintoja kuoppataloista, joista on löydetty arkeologisia todisteita.[4] Se sisältää myös kumeuta-taistelulauluja, joita laulettiin daijōsai-seremonian kumemai-tanssien yhteydessä.[2] Jinmun myytti tuo näkyville, että Japanissa eli yamatolaisten lisäksi muitakin kansoja tai ryhmiä, jotka oli alistettava Yamaton valtaan tai tuhottava. Esimerkki tästä olivat tsuchigumot, kirjaimellisesti ’maahämähäkit’, jotka asuivat kuopissa ja olivat liian primitiivisiä sulautuakseen yamatolaisiin.[9] Myytti kertoo, kuinka Jinmu kutsui 80 tsuchigumo-miestä juhliin, joissa hänen sotilaansa surmasivat jok’ikisen.[4] Yamatolaiset olivat oikeutettuja hallitsemaan muita, sillä he olivat auringonjumalattaren jälkeläisiä ja saivat valtansa jumalilta.[9]

👁 Image
Keisari Jinmun hautamausoleumi

Ennen nykyaikaa ajatukset japanilaisesta kansakunnasta tai katkeamattomasta keisarilinjasta olivat lähinnä pienelle eliitille kuuluvia ideoita. Kuitenkin jo Edo-kaudella eli 1600–1800-luvuilla kokugaku-oppineet painottivat keisarihovin mytologiaan perustuvaa merkitystä japanilaiselle identiteetille. Meiji-restauraation jälkeen 1800-luvun lopulla nationalistisen ideologian myötä vanhat myytit sekä keisarisuvun periytyminen Jinmusta ja lopulta auringonjumalatar Amaterasusta nostettiin kansallisen kertomuksen ja valtiošintolaisuuden ydinajatuksiksi. Jinmun kultti syntyi 1870-luvulla, ja eri paikkakunnille pystytettiin ensimmäistä keisaria esittäviä patsaita.[10] Jinmun valtaannousua juhlittiin Japanissa vuoteen 1945 saakka maan perustamisen vuosipäivänä (kigensetsu). Päiväksi valittiin 11. helmikuuta, koska se olisi vuonna 660 eaa. ollut kuukalenterin mukaan vuoden ensimmäinen päivä.[6]

Sodan keskellä vuonna 1940 vietettiin Jinmun valtaannousun ja samalla Japanin keisarikunnan 2600-vuotisjuhlaa suureellisin menoin. Juhla sai sotatilasta huolimatta aikaan kansallisen historian buumin. Saadakseen arvovaltaa ja turisteja eri paikkakunnat kilpailivat osoittaakseen, että niiden alueella oli jäljellä Jinmun retkikuntaan liittyviä historiallisia kohteita. Jinmua edustavina symboleina käytettiin ympäri maata aikakausilehdistä kulutustavaroihin kultaista haukkaa ja kolmijalkaista Yatagarasu-korppia. Professori Kenneth J. Ruoff toteaa, että ”[m]itään keisarillisen historian aspektia ei kilpailtu, tutkittu, muistettu, esitetty näytteille tai kronikoitu yhtä paljon kuin Jinmun urotöitä. Jälkikäteen nähtynä 2600-vuotisjuhlan yhteydessä laajalle levinnyt usko ja pakkomielle fiktiiviseen keisariin vaikuttaa osoitukselta kansallisesta hulluudesta.” Jinmun kulttia voisi verrata Dangunin kulttiin nykyisessä Pohjois-Koreassa, paitsi että sota-aikaankin Japani oli elinvoimainen, kapitalistinen kulutusyhteiskunta.[11] Poliittisesti Jinmun valtaannousu oli hyväksyttävä historiallisena tapahtumana; vaikka japanilaisille historioitsijoille oli selvää, etteivät Kojikin ja Nihonshokin kertomukset olleet paikkansapitäviä, heidän oli alistuttava tilanteeseen. Kun Wasedan yliopiston tutkija Tsuda Sōkichi julkaisi myytteihin kriittisesti suhtautuvia teoksia, hänet asetettiin vuonna 1941 syytteeseen keisarihovin kunnian loukkaamisesta.[12]

Nihonshokissa on kuvattu Jinmun Kashiharassa antama julistus, josta inspiroituneena Nichiren-buddhalainen oppinut Tanaka Chigaku sepitti vuonna 1918 iskulauseen hakkō ichiu (’kahdeksan kruunun nuoraa yhden katon alla’ l. ’maailma yhdistetty yhden katon alle’). 1930-luvulta lähtien siitä tuli imperialistinen ja militaristinen tunnuslause, jota käytettiin propagandassa. Miyazakin kaupunkiin rakennettiin 2600-vuotisjuhlan kunniaksi suuri Hakkō ichiu -monumentti. Entisen Hyūgan provinssin eli nykyisen Miyazakin prefektuurin uskotaan olevan alue, jossa Jinmu syntyi.[13]

Toisessa maailmansodassa kärsitty tappio ja Yhdysvaltojen miehitys mursivat sotaa edeltäneen aatemaailman. Kuitenkin 1960-luvulta lähtien ajatukset maan pyhyydestä ja jatkumosta ”kamien aikakaudelle” saakka nousivat jälleen esiin.[10] Aiempi juhlapäivä palautettiin vuonna 1967 nimellä valtion perustamisen muistopäivä (kenkoku kinen no hi), ja sitä vietetään niin ikään 11. helmikuuta. Monet historioitsijat vastustivat juhlapäivän uutta käyttöönottoa.[6] Myös Jinmulle omistettuja muistomerkkejä on palautettu, ja oikeistolaiset järjestöt ovat järjestäneet niiden luona seremonioita. Vuonna 2016 Japanin keisaripari vieraili Jinmun haudaksi nimetyllä hautakummulla Jinmun kuoleman 2600-vuotispäivän yhteydessä.[10]

Jinmun kami on pyhitetty useisiin šintolaisiin pyhäköihin. Kashihara-jingū Naran prefektuurissa on perustettu vuonna 1890 Unebivuoren juurelle paikalle, jossa Jinmun uskotaan nousseen valtaan. Pyhäkössä palvotaan Jinmun ja Himetataraisuzu-himen eli Isukeyori-himen kameja, ja sen vuosittainen juhlapäivä on 11. helmikuuta.[14] Toinen Jinmulle omistettu pyhäkkö on Miyazakissa sijaitseva Miyazaki-jingū, johon on pyhitetty myös Jinmun vahempien kamit.[15]

  1. ↑ Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 148
  2. ↑ a b c d e f g h i j 神武天皇 日本大百科全書(ニッポニカ) / 改訂新版　世界大百科事典. Viitattu 2.11.2025.
  3. ↑ a b c d e f g h Roberts, Jeremy: Japanese Mythology A to Z, s. 53, 62–63. Chelsea House Publishers, 2010. ISBN 978-1-60413-435-3
  4. ↑ a b c d e f g h Ashkenazi, Michael: Handbook of Japanese Mythology, s. 89–90, 181–183. ABC Clio, 2003. ISBN 1-57607-467-6
  5. ↑ a b c ____: Japan: an illustrated encyclopedia: 1, s. 684. Kodansha, 1993. ISBN 4-06-206489-8 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b c d Lu, David J.: Japan: A Documentary History: v. 1: The Dawn of History to the Late Eighteenth Century, s. 9–10. Routledge, 2015. ISBN 9781317467120 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ 神武天皇 畝傍山東北陵 Imperial Household Agency. Viitattu 6.11.2025.
  8. ↑ Kamstra, Jacques H.: Encounter Or Syncretism: The Initial Growth of Japanese Buddhism, s. 69–70. E. J. Brill, 1967. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ a b Whitney Hall, John et al.: The Cambridge History of Japan: Volume 1: Ancient Japan, s. 48. Cambridge University Press, 1993. ISBN 978-0-521-22352-2
  10. ↑ a b c Saaler, Sven: Nationalism and History in Contemporary Japan Asia Pacific Journal: Japan Focus. Viitattu 6.11.2025.
  11. ↑ Ruoff, Kenneth J.: Imperial Japan at Its Zenith: The Wartime Celebration of the Empire's 2,600th Anniversary, s. 28–29, 34, 37–38, 46. Cornell University Press, 2014. ISBN 9780801471827 Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Brownlee, John S.: Political Thought in Japanese Historical Writing: From Kojiki (712) to Tokushi Yoron (1712), s. 1. Wilfrid Laurier Univ. Press, 1991. ISBN 9780889209978
  13. ↑ Wang, Ziming: Hakkō Ichiu: Religious Rhetoric in Imperial Japan. Religions, 2023, nro 14(1). Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2025.
  14. ↑ Kashihara-jingu Shrine Japan National Tourism Organization. Viitattu 7.11.2025.
  15. ↑ Miyazaki Jingu Shrine Miyazaki City Tourism Association. Viitattu 7.11.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Legendaariset keisarit
Kofun-kausi (200–500-luvut)
Asuka-kausi (500-luku–710)
Nara-kausi (710–794)
Heian-kausi (795–1185)
Kamakura-kausi (1185–1333)
Pohjoinen hovi (1313–1392)
Muromachi-kausi (1336–1573)
Edo-kausi (1600–1868)
Imperiumi ja nykyaika (1868–)
♀ Keisarinna
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Luokka:
Piilotetut luokat: