Madonna
👁 Madonna vuonna 2023. Madonna vuonna 2023.
Henkilötiedot
Koko nimi	Madonna Louise Ciccone
Syntynyt	16. elokuuta 1958 (ikä 67) Bay City, Michigan, Yhdysvallat
Ammatti	laulaja lauluntekijä musiikki- ja elokuvatuottaja näyttelijä tanssija elokuvaohjaaja muotisuunnittelija kirjailija
Puoliso	Sean Penn (vih. 1985; ero 1989) Guy Ritchie (vih. 2000; ero 2008)
Lapset	6
Muusikko
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1979–
Tyylilajit	pop, tanssipop, vaihtoehtorock, r&b, dance, disko, folk
Soittimet	kitara, rumpusetti ja ukulele👁 View and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt	Warner Sire Maverick Interscope
👁 Nimikirjoitus Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.madonna.com
👁 Image Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] 👁 Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Madonna Louise Ciccone ([tʃɪˈkoʊni]; s. 16. elokuuta 1958 Bay City, Michigan, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, tanssija, musiikkituottaja, elokuvaohjaaja ja näyttelijä.^[1] Madonna on viihdemusiikin historian kaupallisesti menestyneimpiä artisteja, ja hänen levyjään on myyty yli 300 miljoonaa kappaletta.^[2] Madonnalle on tyypillistä jatkuvasti uusiutuva tyyli ja yhteiskunnan konservatiivisten arvojen kyseenalaistaminen.^[3] Häntä on kutsuttu myös ”popin kuningattareksi”.

Madonna aloitti uransa tanssijana ja sai vuonna 1982 ensimmäisen levytyssopimuksensa Sire Recordsilta. Hän vaikutti popmusiikissa erottuvalla soundillaan ja epäsovinnaisella tyylillään. Madonna on sittemmin julkaissut 14 moninkertaista platina-albumia, ja valtaosa hänen musiikistaan on tanssipoppia. Hänen hitteihinsä lukeutuvat ”Like a Virgin”, ”Material Girl”, ”La Isla Bonita”, ”Vogue”, ”Take a Bow”, ”Frozen”, ”Hung Up” ja ”4 Minutes”.

Madonna on vaikuttanut merkittävästi pop-kulttuuriin ja haastanut sovinnaisia normeja käsittelemällä teoksissaan seksuaalisuutta, uskontoa ja feminismiä.

Madonna on myös näytellyt elokuvissa ja voitti parhaan naispääosan Golden Globen nimiosasta elokuvassa Evita (1996). Hän on lisäksi tehnyt dokumentteja ja kirjoja sekä ohjannut muutaman elokuvan.

Madonna Louise Ciccone syntyi 16. elokuuta 1958 Bay Cityssä Michiganissa keskiluokkaiseen katolilaiseen perheeseen. Madonnan isä Silvio ”Tony” Ciccone on toisen sukupolven amerikanitalialainen ja työskenteli Chryslerin insinöörinä. Äiti Madonna Louise o.s. Fortin oli kanadanranskalaista ja saksalaista sukujuurta ja ammatiltaan röntgenhoitaja. Äitinsä mukaan nimetty Madonna on vanhempiensa kuudesta lapsesta kolmas, ja hänellä oli sisarukset Anthony (1956–2023), Martin (1957), Paula (1959), Christopher (1960–2024) ja Melanie (1962). Madonna oli viisivuotias, kun hänen äitinsä kuoli vain 30-vuotiaana rintasyöpään. Äidistään Madonna muistaa parhaiten tämän kauniin ulkonäön ja kiihkouskovaisuuden.^[4]

Tony Ciccone meni uusiin naimisiin perheen taloudenhoitajan Joan Gustafsonin kanssa, ja liitosta syntyivät Madonnan sisaruspuolet Jennifer ja Mario. Madonnan välit uuden äitipuolensa kanssa jäivät melko etäisiksi, ja hän kapinoi tämän asettamia sääntöjä vastaan. Madonna on sanonut kasvaneensa estottomaksi, koska hänellä ei ollut pysyvää äidin mallia.^[5][6]

Madonna varttui Detroitissa Pontiacin monirotuisessa kaupunginosassa, minkä jälkeen perhe muutti Rochester Hillsiin. Hän oli jo koulussa sosiaalinen ja kunnianhimoinen sekä taitava tanssija. Hän oli myös erittäin kiinnostunut Motown-musiikista. Peruskoulun jälkeen Madonna kävi Rochester Adams High Schoolia ja menestyi opinnoissaan hyvin. Hän oli cheerleader-ryhmänsä johtaja ja näytteli koulumusikaaleissa. Hän alkoi lisäksi opiskella modernia tanssia veteraanitanssija Christopher Flynnin johdolla ja vietti iltansa Detroitin diskoissa. Flynnistä tuli Madonnalle tärkeä mentori, jolta hän omaksui paljon taidevaikutteita.^[7][8]

Syksyllä 1976 Madonna aloitti tanssistipendillä opinnot Michiganin yliopistossa Ann Arborissa ja suunnitteli ammattia tanssijana. Hän opiskeli uutterasti, mutta saadakseen itselleen nimeä hän jätti opintonsa kesken heinäkuussa 1978 ja muutti New Yorkiin. Kertomansa mukaan hänellä oli muuttaessaan vain 35 dollaria taskussaan. Muuttoa edeltänyt riita aiheutti vuosiksi särön Madonnan ja hänen isänsä suhteeseen.^[9]

Madonna otti New Yorkissa lisää tanssitunteja ja elätti itsensä sekalaisilla töillä, muun muassa Dunkin’ Donutsissa ja Russian Tea Roomissa. Lisäksi hän toimi alastonmallina valokuvaajille ja taidemaalareille. Pearl Lang otti Madonnan nykytanssiryhmäänsä syksyllä 1978, ja tämä esiintyi useassa ryhmän tanssituotannossa.^[10] Kului kuitenkin neljä vuotta ennen kuin Madonna alkoi saada haluamaansa menestystä.^[11]

Lähdettyään Langin tanssiryhmästä vuonna 1979 Madonna oli lähes rahaton, mutta jatkoi silti tanssimista. Hän alkoi seurustella muusikko Dan Gilroyn kanssa ja tanssia tämän yhtyeen Breakfast Clubin sivuprojektissa Voidvillessa, ”vaihtoehtoisessa vaudevillessa”. Madonna pääsi pian ranskalaisen muusikon Patrick Hernandezin maailmankiertueelle taustatanssijaksi.^[12] Kaksi belgialaista musiikkituottajaa näki esityksen ja kutsui Madonnan Pariisiin tarkoituksenaan tehdä hänestä kabareelaulaja. Madonna vietti Pariisissa kesän, mutta matka ei tuottanut tulosta. Palattuaan New Yorkiin hän opetteli soittamaan rumpuja ja kitaraa ja liittyi poikaystävänsä yhtyeeseen Breakfast Clubiin. Hän alkoi myös kirjoittaa lauluja ja toimi toisinaan yhtyeen laulusolistina. Madonna sai myös lehti-ilmoituksen kautta roolin Stephen Jon Lewickin pienen budjetin elokuvassa Rakkauden uhri, jossa hän näytteli dominaa. Elokuvaan sisältyi raiskauskohtaus wc:ssä. Keskeneräiseksi jäänyt amatöörifilmi julkaistiin vasta myöhemmin, kun Madonnasta oli jo tullut kuuluisa.^[13]

Madonnasta tuli lopulta Breakfast Clubin laulusolisti. Pian hän kuitenkin jätti yhtyeen ja perusti poikaystävänsä Stephen Brayn kanssa Emmy-yhtyeen oltuaan sitä ennen hetken yhtyeessä nimeltä Madonna & The Sky. Emmy soitti New Yorkissa uuden aallon poppia ja nauhoitti demon marraskuussa 1980. Madonna haki sitkeästi menestystä, mutta ei ollut vielä onnistunut kehittämään persoonallista tyyliä. Eräissä bändiharjoituksissa hän tapasi levy-yhtiöpomo Camille Barbonen. Tämä tarjoutui Madonnan manageriksi sillä ehdolla, että hän jättäisi yhtyeensä. Emmyn hajottua Barbone hankki Madonnalle uuden asunnon ja kokosi hänelle taustayhtyeen, jonka kanssa hän nauhoitti demolevytyksen elokuussa 1981. Madonna teki suurimman osan demojen melodioista ja sanoituksista itse. Hän keikkaili yhtyeineen säännöllisesti newyorkilaisilla klubeilla ja alkoi pikkuhiljaa saada nimeä.^[14]

Madonna irtisanoi Barbonen helmikuussa 1982, koska tämä ei yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan hänelle levytyssopimusta. Madonna kiersi edelleen äänitysstudioissa ja oli vakiokasvo ajan suosituilla tanssiklubeilla, kuten Mudd Clubilla ja Danceteriassa. DJ ja a&r-mies Mark Kamins kiinnostui Madonnan ja Brayn tekemästä tanssipopkappaleesta ”Everybody” ja vei nauhan Sire Recordsin johtaja Seymour Steinille. Tämä teki Madonnan kanssa 5 000 dollarin sopimuksen kahdesta singlestä. ”Everybody” julkaistiin lokakuussa 1982 ja sen seuraaja ”Burning Up” maaliskuussa 1983. Kumpikin menestyi kohtalaisesti tanssilistoilla, joten Stein teki Madonnan kanssa sopimuksen kokonaisesta albumista. Madonnan visio oli jo alussa tehdä ”tanssittavaa musiikkia”.^[15][16]

Madonnan nimeä kantava esikoisalbumi (1983) sisältää kahdeksan kappaletta, joista viisi on Madonnan itse kirjoittamia. Albumin ensimmäinen single ”Holiday” nousi Billboardin singlelistan sijalle 16, ”Borderline” sijalle 10, ja ”Lucky Star” sijalle neljä. Albumin myynti ylitti kultalevyn rajan keväällä 1984. Madonna oli jo tällöin kehittänyt itselleen tunnusomaisen pukeutumistyylin, johon kuului runsaasti asusteita ja koruja sekä navan paljastava toppi.^[17] Hänen suosionsa kasvoi tyylitietoisten newyorkilaisten keskuudessa, mutta varsinkin teinitytöt löysivät hänet tyyli-ihanteekseen, jota jäljiteltiin tarkasti.^[18]

Madonna on itse kuitannut ensialbuminsa lähinnä ”aerobiclevyksi”, sillä useissa kappaleissa on syntetisaattoriefektejä ja vauhdikasta energiaa. Jo debyyttijulkaisullaan Madonna pyrki kappaleissaan selkeyteen ja yksiselitteisyyteen. Esimerkiksi ”Borderline”-kappaleessa on kyse rakkauden etsinnästä ja ”Lucky Starissa” suojelusenkelistä.^[19] Madonna tiedosti jo alussa laulutaitonsa rajallisuuden, ja ensilevytyksillä hänen äänensä on sangen kimakka. Hänen taitonsa lauluntekijänä tulivat sen sijaan ilmi jo ensilevyllä, sillä hän ymmärsi kaupallisen soundin ja hittilaulun ominaisuuksien päälle.^[20]

Madonnan toinen albumi, tuottajasuuruus Nile Rodgersin tuottama Like a Virgin nosti hänet maailmantähdeksi. Singleistä tärkein Madonnalle oli erään säveltäjäkaksikon kirjoittama ”Like a Virgin”. Laulu tihkuu ironiaa, josta tuli hänen tavaramerkkinsä. Madonna piti kappaletta ”kieroutuneena”, mutta samastuttavuutensa vuoksi varmana hittinä. Toinen single ”Material Girl” on rytmiltään vauhdikas ja Madonnan oodi 1980-luvulle. Molemmat singlet nousivat listojen kärkipäähän kautta maailman, ja albumi vietti kolme viikkoa Yhdysvaltain albumilistan ykkösenä. Marraskuussa 1984 julkaistun albumin suosiota vauhdittivat ”Like a Virginin” musiikkivideo sekä Madonnan esiintyminen morsiuspukuun pukeutuneena MTV Video Music Awards -palkintojuhlassa syyskuussa 1984.^[21][22]

👁 Image

1980-luvun viihdemusiikissa Madonnan menestys oli poikkeuksellista. Hänen kovimmat kilpailijansa pop-maailmassa olivat Prince, Michael Jackson ja Cyndi Lauper. Madonna oli levy-yhtiölleen Warner Music Groupille helppo markkinoitava: valkoihoinen, läpeensä seksuaalinen ja provosoiva. Hänen epäsovinnaisuutensa ja uudenlainen tanssisoundinsa erottuivat edukseen muista valtavirran naisartisteista.^[23] Vuoden 1985 Like a Virgin -maailmankiertue vei Madonnan klubeilta suuremmille keikkapaikoille ja aloitti kansainvälisen ”Madonna-ilmiön”. Hänen kasvavaan fanikuntaansa kuului jo kaikenikäisiä ja taustoiltaan erilaisia ihmisiä.^[24]

Madonna halusi myös näytellä ja piti toista albumiaan pääsylippuna elokuva-alalle. Tätä silmällä pitäen hän teki suuren budjetin musiikkivideoita ja nosti näin naisartistien rimaa Music Television -kanavalla. Ohjaaja Susan Seidelman halusi Madonnan sivurooliin elokuvaansa Missä olet, Susan?, joka kuvattiin syksyllä 1984. Energisen Susanin rooli sopi Madonnalle, ja suoritusta on yleisesti pidetty hänen näyttelijäuransa parhaana. Hänen ja Steve Brayn tekemä tanssikappale ”Into the Groove” sisältyi elokuvan ääniraidalle ja oli maailmanlaajuisesti listaykkönen.^[25]

Madonna tapasi Like a Virgin -kiertueen aikoihin näyttelijä Sean Pennin. He aloittivat seurustelun, ja Madonna muutti Pennin mukana New Yorkista länsirannikolle. Pian Madonnan vanhat alastonkuvat päätyivät Playboy- ja Penthouse-lehtiin. Vaikka Madonna oli salaa mielissään julkisuudesta, hän tuomitsi kuvien käytön ja esiintyi peittävässä asussa Live Aid -hyväntekeväisyyskonsertissa, jossa kerättiin rahaa Etiopian nälänhätään.^[26]

Madonna ja Penn näyttelivät tuoreena avioparina elokuvassa Shanghain yllätys (1986), joka kuvattiin vaikeissa olosuhteissa rähjäisellä alueella Hongkongissa. Kansainvälinen lehdistö piiritti lakkaamatta kuuluisaa pariskuntaa, mikä suututti Pennin. Madonna inhosi koko kuvaushanketta, eikä hän onnistunut vakuuttamaan roolisuorituksellaan. Myös arvostelijat haukkuivat elokuvan.^[27]

Syksyllä 1985 Madonna aloitti kolmannen albuminsa True Blue työstämisen. Hän toimi myös levyn toisena tuottajana yhdessä Patrick Leonardin kanssa. Albumin kestohittejä ovat moraalinen balladi ”Live to Tell”, ”Open Your Heart”, raskauteen ja aborttiin kantaaottava ”Papa Don’t Preach” sekä latinorytminen ja haaveellinen ”La Isla Bonita”. ”Open Your Heart” oli vaativa levytys suuren äänialansa vuoksi, ja Madonnan oli laulettava kovempaa, jotta se kuulostaisi oikealta. Hänen sanoituksensa olivat albumilla aiempaa henkilökohtaisempia, ja useat käsittelivät hänen rakkauttaan Penniin. Levyn hienostunut sävy siirsi Madonnan purukumipopimagosta populaarimarkkinoille. True Blue ilmestyi kesäkuussa 1986, ja siitä tuli Madonnan uran myydyin levy.^[28]

Madonnan seuraava elokuva Who’s That Girl tuli ensi-iltaan 1987. Hän näytteli James Foleyn ohjauksessa itselleen luontevaa roolia kadun kasvattina, mutta elokuva sai ristiriitaisia arvosteluja eikä ollut kassamenestys. Kuvausten jälkeen Madonna piti Who’s That Girl -maailmankiertueen, jossa oli aiempaa enemmän teatterielementtejä. Hänellä oli nyt myös aiempaa suurempi taustatiimi laulajineen ja tanssijoineen.^[29]

Vuonna 1989 Madonna julkaisi Like a Prayer -albumin, josta tuli hänen taiteellinen läpimurtonsa. Hän totesi levystään: ”En yrittänyt kaunistella mitään tai tehdä helpommin nieltävää musiikkia massakulutukseen... Kirjoitin, miltä minusta tuntui.” Like a Prayer oli rosoisempi ja karttoi aiempien levyjen pop-kimallusta. Sen taustalla oli tuskallinen avioero, ja Madonna käsitteli levyllä etenkin katolista kasvatustaan, uskontoa ja perhettä. Hän yhdisti uskonnollisen ja seksuaalisen teeman ”Like a Prayer” -musiikkivideolla, joka julkaistiin maaliskuussa 1989, vähän sen jälkeen kun Madonnan Pepsi-mainos oli esitetty televisiossa. Video nostatti uskonnollisissa ryhmissä voimakasta paheksuntaa, minkä seurauksena Pepsi veti nopeasti mainoksensa pois. Madonna sai kuitenkin pitää tekijäpalkkionsa. Julkisuuskohun saattelemana singlet ”Like a Prayer”, ”Express Yourself” ja ”Cherish” nousivat maailmalla listojen kärkeen.^[30]

Madonna näytteli gangsterin morsianta elokuvassa Dick Tracy (1990). Kuvausten aikana Madonna aloitti romanssin elokuvan ohjaajan Warren Beattyn kanssa. Beatty taivutteli hänet palauttamaan luonnostaan tummiin hiuksiinsa 1980-luvulla villinneen platinablondin värin, josta hän oli luopunut Like a Prayer -levyllä. Madonna päätti myös levyttää Dick Tracyn soundtrack-albumin I’m Breathless. Levylle sisältyy hedonistinen klubilaulu ”Vogue”, josta tuli kesän 1990 soitetuin kappale ja yksi Madonnan suurimmista hiteistä.^[31]

👁 Image

Madonna julkaisi 1990 myös ensimmäisen hittikokoelmansa The Immaculate Collection, jonka hän omisti paaville. Hän alkoi haastaa yleisöään enemmän ja siirtyi ”aikuisemmalle” reviirille, mistä oli ennakkona Ingrid Chavezin kirjoittama intiimi balladi ”Justify My Love”. MTV kieltäytyi esittämästä sen musiikkivideota liian eroottisuuden vuoksi. Itse albumin suosio jatkui läpi vuosikymmenen ja on kaikkien aikojen myydyin naisartistin hittikokoelma.^[32]

Huhtikuussa 1990 Madonna lähti Blond Ambition Tour -kiertueelleen. Hän harjoitteli entistä kovemmin kiertuetta varten, sillä se oli alusta loppuun hänen oma luomuksensa. Show’n teemat olivat provokatiivisia, mutta se markkinoi myös Dick Tracya ja toi esille Madonnan ominta biletyttö-persoonaa. Sen vahva seksuaalinen lataus yhdistettynä uskonteemoihin sai aikaan boikotointia etenkin katolisessa Italiassa.^[33]

Blond Ambition rikkoi lipunmyyntiennätyksiä, ja siitä kuvattiin myös kiertuedokumentti In Bed with Madonna. Se toi esille rivon ja oikukkaan poptähden, joka elää kiertueen aiheuttamassa ristipaineessa. Dokumenttia pidettiin teennäisenä, mutta myös terävänä ja rohkeana omakuvana.^[34]

Madonnalta ilmestyi vuonna 1992 pehmopornokirja Sex sekä viides studioalbumi Erotica. Kirjassaan Madonna keskittyi ajan suuriin tabuihin, kuten lesboteemaan ja sadomasokismiin. Samoihin aikoihin hän tunnustautui itse biseksuaaliksi. Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin seitsemässä maassa, joissa se myi loppuun mutta herätti paljon julkista kritiikkiä.^[35] Pian Sexin julkaisemisen jälkeen ilmestyi house-vaikutteinen Erotica-albumi, jolla Madonna siirtyi synkempään ja kokeellisempaan soundiin. Nimensä mukaisesti albumin keskiössä oli seksuaalisuus, mutta Madonna käsitteli aihetta monipuolisesti: fantasioita, valtasuhteita, sydänsurua ja romantiikkaa. Hän otti riskin tehdessään levyn, jolta puuttui hänelle ominainen energisyys ja joka heijasteli hänen silloista mielentilaansa. Provokatiivinen albumi on myynyt Madonnan edellisiä albumeja huomattavasti vähemmän, eikä se sisältänyt aiempien kaltaisia listahittejä.^[36]

Madonna on sanonut tehneensä Erotica-albumin aikana, jolloin oli ”hyvin vihainen kaikesta”. Hän arveli levyn olleen liian synkkä ja aikaansa edellä, koska oli alkanut menettää yleisöään. Madonna halusi voittaa suosiotaan takaisin ja lähti syyskuussa 1993 The Girlie Show -kiertueelle, joka esitteli hänet modernin vaudevillen ja burleskin edustajana.^[37] Hän otti hillitymmän asenteen seuraavalla albumillaan Bedtime Stories (1994) ja omaksui tuolloin nousussa olleita r&b- ja soul-vaikutteita. Laulut ovat romanttisia, pohdiskelevia ja seesteisiä. Hittisingleistä ”Secret” ja ”Take a Bow” huolimatta albumi sai ristiriitaisen vastaanoton.^[38]

1990-luku oli Madonnan näyttelijäuran aktiivisinta aikaa, mutta elokuvat, joissa hän esiintyi, menestyivät korkeintaan keskinkertaisesti. Poikkeus oli vuonna 1996 ensi-iltaan tullut musikaalielokuva Evita, jossa Madonna esiintyi nimiroolissa ja sai suorituksestaan Golden Globe -palkinnon. Eva Perónin osa oli ollut vuosikymmenen puhutuimpia, sillä rooliin sopivan näyttelijän löytämisessä oli vaikeuksia. Osaa pidetään yhtenä harvoista, jossa Madonna onnistui tulkinnassaan. Häntä ja roolihenkilöä yhdistivät samat kokemukset. Samalla hänen haaveensa äitiydestä oli toteutumassa, kun hän odotti kuvausten aikana esikoistaan.^[39]

Maaliskuussa 1998 Madonna julkaisi Ray of Light -albumin, josta tuli myynti- ja arvostelumenestys niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Albumin pääasiallisena innoittajana toimi Madonnan löytämä kabbala-uskonto. Hän teki selvän tyylinmuutoksen, joka oli aiempaa boheemimpi ja eteerisempi. Levyä varten Madonna hankki yhteistyökumppanikseen tuottaja William Orbitin. Levyltä ensimmäisenä julkaistu single ”Frozen” ja nimikappale ”Ray of Light” menestyivät listoilla. Albumi toi Madonnalle neljä Grammy-palkintoa.^[40]

Vuosituhannen vaihduttua Madonna tarvitsi omaperäistä soundia erottuakseen, kun musiikkimarkkinoita hallitsivat Christina Aguileran ja Britney Spearsin kaltaiset teinipoptähdet. Madonnan acid house -tyylisiä konerytmejä hyödyntävä tanssilevy Music ilmestyi vuonna 2000. Julkaisu sai viisi Grammy-ehdokkuutta, ja sen listaykkönen oli nimikappale ”Music”. Albumi sisältää myös kitarariffejä sekä popkappaleen ”What It Feels Like for a Girl”. Outona pidetty valinta oli puolestaan Madonnan cover-versio Don McLeanin folklaulusta ”American Pie”.^[41]

Vuoden 2001 Drowned World Tour oli Madonnan ensimmäinen kiertue kahdeksaan vuoteen. Se oli hänen kannanottonsa suunnalle, johon hän oli siirtynyt musiikissaan kahdella viime albumilla, ja sekä artisti että show muuntautuivat koko ajan. Madonna omisti kiertueen viimeiset konsertit syyskuun 11. päivän terrori-iskujen uhrien muistolle ja lahjoitti niiden tuotot uhreille sekä heidän omaisilleen. Drowned World -kiertue oli Yhdysvaltain kolmanneksi tuottoisin vuonna 2001 ja se toi Madonnalle miljoonien tienestit.^[42]

Vuonna 2002 Madonna esiintyi sivuroolissa James Bond -elokuvassa Kuolema saa odottaa ja levytti elokuvan tunnuskappaleen ”Die Another Day”. Kriitikot eivät arvostaneet introa sen enempää kuin Madonnan suoritusta, josta hänelle myönnettiin Golden Raspberry.^[43]

Vuoden 2003 American Life -albumi ei menestynyt yhtä hyvin kuin aiemmat. Madonna kyseenalaisti levyllä amerikkalaisen kulttuurin arvot ja itsensä, ja albumia markkinoidessaan hän kritisoi Irakin sotaa.^[44] ”Hollywood”-singlellä hän piikitteli Yhdysvaltain elokuvakaupunkia. Folktyylinen ja akustinen teos ei vedonnut yleisöön, ja siitä tuli Madonnan vähiten myynyt levy.^[45]

Madonna avasi MTV Video Music Awards -palkintogaalan elokuussa 2003 yhdessä Spearsin ja Aguileran kanssa. Hän suuteli molempia lavalla, ja Madonnan ja Spearsin suudelmasta nousi mediakohu. Pian tempauksen jälkeen Madonna duetoi Spearsin kanssa tämän singlellä ”Me Against the Music”.^[44] Madonna kommentoi kohua: ”Minä olen äitipoppari ja hän on vauvapoppari, ja suutelin häntä välittääkseni energiani hänelle.”^[46]

👁 Image

Toukokuussa 2004 käynnistyi Madonnan The Re-Invention Tour -kiertue, joka sai nimensä hänen tunnusomaisesta tavasta ”luoda itsensä uudelleen”. The Re-Invention tuotti 125 miljoonaa dollaria ja oli vuoden parhaiten myynyt kiertue.^[47] Heinäkuussa 2005 Madonna oli yhtenä pääesiintyjistä Live 8 -konsertissa. Hän oli vetäytynyt hetkeksi musiikkiteollisuudesta ja eli perhekeskeistä elämää Englannissa aviomiehensä Guy Ritchien ja kahden lapsensa kanssa. Madonna joutui syntymäpäivänään ratsastusonnettomuuteen, jossa häneltä murtui useita luita.^[48]

Madonna julkaisi lokakuussa 2005 toisen dokumenttielokuvansa Madonna: Salaisuuteni, joka käsitteli The Re-Invention -kiertuetta ja Madonnan perhe-elämää. Elettyään vähän aikaa poissa julkisuudesta Madonna halusi palata musiikin pariin. Marraskuussa ilmestynyt Madonnan kymmenes studioalbumi Confessions on a Dance Floor sai myönteisen vastaanoton ja on hänen myydyimpiä levyjään. Hän otti levylle mukaan vanhoja vaikutteitaan ja palasi 1970-luvun diskojuurilleen. Singlet ”Hung Up” ja ”Sorry” soivat radiossa ympäri maailman. Madonnan loukkaantuminen vaaransi ”Hung Up” -musiikkivideon kuvaukset. Lopulta hän joutui tanssimaan videolla kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena.^[49]

Toukokuusta elokuuhun 2006 Madonna teki seitsemännen maailmankiertueensa Confessions Tour. Kiertueshow perustui visuaalisuuteen ja voimakkaisiin kannanottoihin. Tuolloin Madonna kuohutti uskonnollisia ryhmiä balladinsa ”Live to Tell” esityksellä, jossa hän lauloi orjantappurakruunu päässään suurella peilipintaisella ristillä.^[50]

Madonna ilmoitti lokakuussa 2007 vaihtaneensa levy-yhtiötä. Hän teki konserttipromoottori Live Nationin kanssa sopimuksen, joka antoi yhtiölle oikeudet hänen musiikkiinsa, konserttikiertueiden markkinointiin ja fanituotteisiin. Sopimuksen kerrottiin olevan sadan miljoonan dollarin arvoinen ja musiikkialalla uraauurtava.^[51] Toiseksi viimeisenä albumina Warner-yhtiölle julkaistiin Hard Candy (2008). Hip hop -vaikutteista poplevyä olivat tuottamassa musiikkialan suuret nimet Justin Timberlake ja Timbaland. Albumi otti listojen kärkisijan 37 maassa, ja sen suuri hitti oli johtosingle ”4 Minutes”.^[52] Madonna lähti Hard Candyn aihein Sticky & Sweet Tour -kiertueelle syksyllä 2008. Se rikkoi tuolloin ennätyksen tuottoisimpana naisartistin kiertueena.^[53]

👁 Image

Madonnan kertoma, käsikirjoittama ja tuottama dokumentti I Am Because We Are sai ensi-iltansa Tribecan elokuvajuhlilla 24. huhtikuuta 2008. Dokumentti käsittelee hänelle tärkeän Malawin sosiaalisia ongelmia. Madonnan sopimus Warnerin kanssa päättyi Celebration-kokoelmaan, joka julkaistiin syksyllä 2009. Levyllä oli kaksi uutta kappaletta, ”Celebration” ja ”Revolver”.^[54]

Madonna oli helmikuussa 2012 Super Bowl XLVI -puoliaikashow’n pääesiintyjä. Hän levytti kesällä 2011 kahdennentoista studioalbuminsa MDNA Live Nationille, mutta sen jakelusta vastasi Interscope Records. Albumi oli Madonnan viides Billboard 200 -listan ykkönen, ja myös sen singlet ”Give Me All Your Luvin’” ja ”Girl Gone Wild” menestyivät hyvin. Madonna todisti albumilla omaksuvansa edelleen huippuluokan tanssimusiikin.^[53] Hän lähti toukokuussa 2012 maailmankiertueelle, joka kantoi nimeä MDNA Tour. Sen keskeisiä teemoja olivat politiikka, väkivalta ja ihmisoikeudet.^[55]

Vuonna 2014, kun Madonnan julkaisemattomia demoja vuoti internetiin,^[56] hän vahvisti työstävänsä kolmattatoista albumiaan Rebel Heart, joka julkaistiin maaliskuussa 2015. Hän julkaisi lisäksi yhden nettiin vuotaneista kappaleista, ”Living for Loven” albumin ensimmäisenä singlenä.^[57] Rebel Heartia pidettiin sen ilmestyessä melko geneerisenä poplevynä ja eräänlaisena oodina hänen uralleen.^[53][58]

Asuessaan Portugalissa 2017–2020 Madonna kiinnostui fadosta, mikä inspiroi hänen neljättätoista albumiaan Madame X (2019). Se pääsi ykkössijalle Billboard 200 -listalla, ja arvioissa sitä kuvailtiin kokeelliseksi ja konseptiltaan hajanaiseksi, mutta nähtiin myös artistin rohkeana paluuna oman identiteetin tutkimiseen.^[59]

Madonnan oli tarkoitus aloittaa suurimpia hittejä sisältävä The Celebration Tour heinäkuussa 2023, mutta se siirtyi myöhemmäksi, kun hän joutui sairaalaan bakteeritulehduksen vuoksi ja vietti kaksi vuorokautta keinotekoisessa koomassa.^[60] Lokakuussa alkanutta kiertuetta suitsutettiin laajalti, ja siihen kuului muun muassa ennätyksiä rikkonut ilmaiskonsertti Rio de Janeirossa.^[61]

👁 Image

Madonnalle on tyypillistä muunnella jatkuvasti soundiaan, eikä hän määrittele sovinnaisia rajoja musiikissaan. Aloitellessaan uraansa Madonna toimi rocksoundien parissa Breakfast Club -yhtyeessä, mutta hänen varhaiset vaikutteensa tulivat funk- ja klubimusiikista sekä punktyylistä ja -asenteesta. Hän siirtyi 1980-luvulla tanssipopista hienostuneempiin electronica- ja dance-tyyleihin. 2000-luvun alussa Madonna alkoi ottaa mukaan enemmän koneellisia rytmejä eikä ole vierastanut myöskään folk- ja r&b-genrejä.^[62] Madame X -albumilleen hän otti vaikutteita maailmanmusiikista.^[63]

Vaikka Madonna on pitänyt myös hitaat balladit osana musiikkiaan, pääosa hänen tuotannostaan on dynaamisia kappaleita, jotka kutsuvat tanssimaan.^[64] Madonna käsittelee musiikissaan uskonnon ja seksin lisäksi usein huoletonta ja rentoa juhlimista. Pääteemoja ovat myös menneisyyden salaisuuksien pohdiskelu ja asioiden selvittäminen.^[65]

Madonna on mezzosopraano. Hän sai rajalliseen äänialaansa enemmän ulottuvuutta Evitan kuvauksissa 1996, jolloin otti äänenmuodostustunteja.^[66] Hänen taitonsa lauluntekijänä on yleisesti tunnustettu, ja esimerkiksi Rolling Stonen mukaan Madonnalla on kyky sanoituksellisiin koukkuihin ja yksinkertaisiin mutta iskeviin melodioihin.^[67] Madonna on uransa alusta saakka ollut mukana sanoittamassa ja tuottamassa laulujaan, mikä oli harvinaista 1980-luvulla, jolloin musiikin tuottaminen oli todella miesvaltaista.^[68]

Madonna soitti useita instrumentteja jo nuoruudessaan, mutta on Music-albumilta lähtien pitänyt kitaransoiton osana levytyksiä ja konserttejaan.^[69]

Madonnan pääasiallisia esikuvia ovat muun muassa Debbie Harry, Chrissie Hynde ja Nancy Sinatra. Häntä ovat inspiroineet myös filmitähti Marilyn Monroe, taiteilija Frida Kahlo ja muusikko David Bowie.^[70]

Madonna on musiikkihistorian menestynein naisartisti, ja hänen albumejaan ja singlejään on myyty maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonaa kappaletta.^[2] Häntä kutsutaan muun muassa pop-ikoniksi ja popin kuningattareksi. Madonnalle on tyypillistä itseironia, jatkuvasti uusiutuva imago ja yhteiskunnan konservatiivisten arvojen kyseenalaistaminen. Hän on musiikissaan ja visuaalisessa lavataiteessaan julistanut sekä seksuaalisen vapautumisen että hengellisyyden sanomaa ja loi eräänlaisen ”neitsyt-huora”-dikotomian. Madonnaa pidetään ensimmäisenä naisenergian välittäjänä ja feminismin esikuvana.^[71]

Madonna jäi muodin historiaan jo Like a Virgin -albumin aikoihin, kun hän loi taiteilija Maripolin opastamana tunnetun ”boy toy” -lookin. Siihen kuuluivat lyhyiksi leikatut paidat tai pitsitoppi, tyllihame, verkkosukkahousut ja paljon rannekoruja. Madonnan valkaistuista hiuksista tuli puolestaan Blond Ambitionin aikainen trendi, samoin Jean-Paul Gaultier’n suunnittelemasta kartiokorsetista. 1990-luvulla Madonnan julkisuuskuvaan kuului tietoinen provokaatio, ja hänen uskottiin menneen jopa liian pitkälle ja tuhonneen uransa. Uusi pehmennetty imago mukaili 1950-luvun glamouria, goottikulttuuria ja lehmityttöä. Hänen imagonsa 2000-luvulla oli tanssidiiva, jonka ikonisin tyyli oli violetti trikooasu ja 70-luvun wings-kampaus. Madonnan lava-asut ovat vaihdelleet aina katutyylistä avantgardeen.^[72]

Madonnaa ei yleisesti ole pidetty kummoisena näyttelijänä, ja useimmat hänen elokuvistaan ovat menestyneet heikosti. Näyteltyään aviomiehensä ohjaamassa, flopanneessa Haaksirikkoutuneet-elokuvassa 2002 Madonna päätti, ettei enää näyttelisi.^[73][74]

Madonna perusti vuonna 1992 multimediayhtiö Maverickin yhdessä managerinsa Freddy DeMannin kanssa. Yhtiö solmi levytyssopimuksia, tuotti elokuvia ja antoi Madonnalle täyden ammatillisen ja taloudellisen päätösvallan uraansa. Hän suhtautuu liikeasioihin vakavasti ja teki paljon töitä etsiessään uusia kykyjä ja palkatessaan artisteja. Madonnan merkittävin kiinnitys oli Alanis Morissette, jonka albumi Jagged Little Pill oli vuoden 1995 myydyimpiä levyjä. Vuosituhannen vaihdetta kohti julkaisujen myyntiluvut laskivat, ja Maverick haastoi emoyhtiö Time Warnerin oikeuteen vaatien korvauksia sopimusrikkeestä. Osapuolet pääsivät sopimukseen 2004, jolloin Warner osti Madonnan ulos yhtiöstä.^[75]

Madonnalta ilmestyi vuonna 2003 lastenkirja Englantilaiset ruusut, joka oli hänen oma versionsa prinsessasadusta. Kirjasta tuli suuri tapaus, ja se julkaistiin kolmellakymmenellä kielellä yli sadassa maassa. Hän jatkoi lastenkirjasarjaansa 10. marraskuuta, jolloin ilmestyi Herra Peabodyn omenat. Vuonna 2004 ilmestyivät Jakov ja seitsemän rosvoa sekä Abdin seikkailut ja 2005 Arvo Uppo-Rikas.^[76]

Madonnan ensiohjaus oli pienen budjetin lyhytelokuva Filth and Wisdom, jonka ensi-ilta oli Berliinin elokuvajuhlilla 13. helmikuuta 2008. Hän on ohjannut myös historiallisen draamaelokuvan W.E. (2011), joka kertoo Edvard VIII:n ja Wallis Simpsonin suhteesta. Elokuva sai nuivan vastaanoton, mutta sen ääniraita ”Masterpiece” toi Madonnalle parhaan alkuperäiskappaleen Golden Globen.^[77]

Madonna on tehnyt uransa aikana mainoksia muun muassa yhtiöille H&M, Mitsubishi, Pepsi, Estée Lauder, Max Factor, Gap, Sunsilk ja Dolce & Gabbana.^[78]

Madonnalla on kaksi hyväntekeväisyysjärjestöä: vuonna 1998 perustettu Ray of Light Foundation tukee rauhaa, tasa-arvoa ja koulutusta edistäviä kampanjoita, ja Confessions Tourin aikana vuonna 2006 perustettu Raising Malawi keskittyy auttamaan maan köyhiä orpolapsia.^[79] Madonna on uransa alusta lähtien kampanjoinut AIDS-tietouden puolesta ja tukenut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.^[53]

👁 Image

Madonna joutui seksuaalirikoksen uhriksi 19-vuotiaana asuessaan Hell’s Kitchenillä, kun vastaan tullut tuntematon mies pakotti hänet veitsellä uhaten suuseksiin. Hän on myöhemmin puhunut tapahtuneesta vain vähän julkisuudessa, mutta sanoi sen olleen traumatisoivaa.^[80]

Madonnalla oli 1980- ja 1990-luvuilla rakkaussuhde muun muassa Jean-Michel Basquiatin, John ”Jellybean” Benitezin ja Vanilla Icen kanssa.^[81]

Madonnan ensimmäinen aviomies oli näyttelijä Sean Penn. Pari avioitui Madonnan 27-vuotispäivänä vuonna 1985 ja erosi 1988. Avioliittoon mahtui monta julkista kriisiä, jotka johtuivat Pennin mustasukkaisuudesta, dominoivasta käytöksestä ja aggressioista.^[82] Avioeron jälkeen he ovat pysyneet ystävinä. Vuonna 1991 julkaistussa dokumentissa Madonna kutsui Penniä elämänsä rakkaudeksi.^[83]

Madonna seurusteli personal trainerinsa Carlos Leonin kanssa 1995–1997. Heidän tyttärensä Lourdes syntyi 14. lokakuuta 1996, ja Madonna sai tämän yksinhuoltajuuden.^[84]

Pian Ray of Lightin julkaisun jälkeen vuonna 1998 Madonna tapasi elokuvaohjaaja Guy Ritchien, jota hän on kutsunut sielunkumppanikseen. Suhde alkoi Madonnan muutettua Los Angelesista Englantiin. Pariskunnan poika Rocco syntyi komplikaatioiden jälkeen 11. elokuuta 2000. Joulukuussa Madonna ja Ritchie menivät naimisiin Skotlannissa. Julkisuuden välttämiseksi vihkipaikka yritettiin salata, mutta paparazzit piirittivät tästä huolimatta hääpaikaksi valittua Skibon linnaa.^[85]

Lokakuussa 2006 Madonna ja Ritchie adoptoivat Malawista vuoden ikäisen äidittömän David Banda -pojan. Adoption laillisuudesta kiisteltiin, ja tapaus pysyi otsikoissa kuukausia. Malawilainen oikeus hyväksyi pysyvän adoption toukokuussa 2008.^[86] Madonna ja Ritchie ottivat avioeron samana vuonna.^[87] Kesäkuussa 2009 Madonna sai malawilaiselta tuomioistuimelta luvan adoptoida Mercy James -tytön.^[88] Madonna adoptoi Malawista nelivuotiaat kaksostytöt Stellan ja Esteren helmikuussa 2017.^[89]

Madonna muutti Lissaboniin vuonna 2017 adoptiopoikansa jalkapalloharrastuksen vuoksi ja kiinnostui paikallisesta musiikista.^[90] Hän muutti 2020 takaisin New Yorkiin, mutta omistaa kodit myös Portugalissa, Lontoossa ja Beverly Hillsissä sekä asuntoja ympäri Yhdysvaltoja.^[91] Madonna pitää tarkkaa huolta kunnostaan muun muassa salitreenillä, pilateksella ja astangajoogalla.^[92]

Madonna on kabbala-uskonnon harjoittaja.^[93] Omien sanojensa mukaan hän kiinnostui kabbalasta vuonna 1996 esikoistyttärensä syntymän aikoihin. Madonna on aktiivisesti mukana Kabbalah Centren toiminnassa ja lahjoitti muun muassa Spirituality for Kids -järjestölle kaikkien lastenkirjojensa tuoton.^[94]

Madonna kannattaa avoimesti ketään syrjimätöntä politiikkaa ja demokraattista puoluetta. Irakin sodan seurauksena hän vastusti äänekkäästi George W. Bushia ja on tukenut Wesley Clarkin ja Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjoita.^[95] Hän piti vuoden 2016 presidentinvaaleissa ilmaiskonsertin Washington Square Parkissa Clintonin tueksi.^[96]

Monista 1980-luvun julkisuuden henkilöistä poiketen Madonna on aina suhtautunut pidättyväisesti alkoholiin ja huumeisiin siksi, että hänen isänsä molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja.^[97]

Pääartikkeli: Madonnan diskografia

Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1985	Rakkauden uhri	A Certain Sacrifice	Bruna
	Hulluna sinuun	Vision Quest	klubilaulaja
	Missä olet, Susan?	Desperately Seeking Susan	Susan Thomas
1986	Shanghain yllätys	Shanghai Surprise	Gloria Tatlock
1987	Who’s That Girl		Nikki Finn
1989	Broadwayn verikoirat	Bloodhounds of Broadway	Hortense Hathaway
1990	Dick Tracy		Breathless Mahoney
1991	Varjoja ja sumua	Shadows and Fog	Marie
1992	Omaa luokkaansa	A League of Their Own	Mae Mordabito
1993	Body of Evidence – Hyytävä syleily		Rebecca Carlson
	Snake Eyes – käärmeensilmä		Sarah Jennings
1995	Blue in the Face		laulava telegrammityttö
	Neljä huonetta	Four Rooms	Elspeth
1996	Tyttö numero 6	Girl 6	Pomo nro. 3
	Evita		Eva Perón
2000	The Next Best Thing		Abbie Reynolds
2002	Haaksirikkoutuneet	Swept Away	Amber Leighton
	Kuolema saa odottaa	Die Another Day	Verity
2006	Arthur ja minimoit	Arthur and the Invisibles	prinsessa Selenia (äänirooli)

Pääartikkeli: Madonnan videografia

Pääartikkeli: Luettelo Madonnan konserttikiertueista

• Easlea, Daryl & Fiegel, Eddi: Madonna. Blond Ambition. Backbeat Books, 2012. ISBN 978-161-71-3034-2 (englanniksi)
• O’Brien, Lucy: Madonna. Elämäkerta. (Madonna: Like an Icon. The Definitive Biography.) Suomentanut Tanja Falk. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0065-0

• Ciccone, Christopher & Leigh, Wendy: Siskoni on Madonna. Suomentanut Jera Hänninen. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011.
• Taraborrelli, J. Randy: Madonna. Intiimi elämäkerta. Readme.fi, 2012.

• Kotisivut
• Madonna Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Madonna&oldid=23930845”