Mahmud I (2. elokuuta 1696 – 13. joulukuuta 1754) oli Osmanien valtakunnan sulttaani 1730–1754. Hän syntyi Istanbulissa sulttaani Mustafa II:n ja Valide Sultan Salihan pojaksi. Hän varttui isoäitinsä Gülnûşin huomassa ja opiskeli mm. historiaa, kirjallisuutta, runoutta ja musiikkia.^[1]

Mahmud nousi Osmanien valtakunnan valtaistuimelle 35 vuoden iässä 1. marraskuuta 1730 ja kokosi hallintonsa virkamiehistä, jotka edustivat hänen omaa sukupolveaan.^[2] Hän oli luonteeltaan hyväntahtoinen, päättäväinen, armelias ja kärsivällinen. Hallitsijana hän kiinnitti paljon huomiota kansan hyvinvointiin ja välttyi siten toistamasta isänsä ja enonsa Ahmed III:n tekemiä virheitä.^[1] Mahmudin valtakaudella osmanit sotivat Itävallan ja Venäjän kanssa. Sodat päättäneiden rauhansopimusten seurauksena Turkki sai Belgradin takaisin Itävallalta ja Venäjä joutui käymään kauppaa Mustallamerellä osmanien laivoilla.^[3] Mahmudin aikakaudella hovin sisällä ryhdyttiin käymään valtataistelua ja virkamisten korruptio lisääntyi.^[2]

Mahmud sairasteli paljon viimeisen kahden elinvuotensa aikana ja kuoli 59 vuoden iässä 1754. Hänet haudattiin Mustafa II:n hautaan Yenin moskeijassa Istanbulissa.^[1]

• Venäjän–Turkin sota (1735–1739)
• Belgradin rauha
• Nissan rauha

• TheOttomans.org Art Biligisayar. Viitattu 9.9.2009.
• Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Kuopio: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6