Patrice Latyr Evra^[1] (s. 15. toukokuuta 1981 Dakar, Senegal^[2]) on ranskalainen, uransa vuonna 2018 lopettanut jalkapalloilija. Seuratasolla hän edusti pisimpään englantilaista Manchester Unitedia. Ranskan maajoukkueesa hän pelasi 81 ottelua. Evran pelipaikka oli vasen laitapuolustaja.^[3]

Evra muutti Senegalista Belgian kautta Ranskaan vuonna 1984. Hän asui Pariisissa vuoteen 1998 asti. Evralla on 25 sisarusta, joista kaksi on kuollut.^[4] Patrice kasvoi samassa Les Ulis'n lähiössä Thierry Henryn kanssa.

Evra liittyi PSG:n juniorijoukkueeseen vuonna 1997, josta siirtyi italialaiseen Marsala Calcioon vuonna 1998. Siellä Evra nousi pelityylinsä ja kuuden maalinsa ansiosta paikallisten suosioon, ja kannattajat antoivat hänelle lempinimen "Musta Gaselli".^[5] Seuraavalla kaudella hän vaihtoi seuraa sarjatasoa ylemmäs, Serie B:n AC Monzaan, kun siirrot SS Lazioon ja AS Romaan eivät toteutuneet. Monzassakin Evra vietti vain yhden kauden, kun Monzan valmentaja ei päästänyt Evraa kentälle kuin kolmessa ottelussa koko kauden aikana. Evra päätti palata takaisin Ranskaan, OGC Nicen riveihin. Tähän mennessä hän oli tottunut pelaamaan hyökkääjänä, mutta Nicen eräässä ottelussa Evra joutui pelaamaan viimeiset 15 minuuttia vasempana puolustajana muiden pelaajien loukkaantumisten vuoksi. Evra ei itse pitänyt pelipaikasta, mutta valmentaja peluutti Evraa koko loppukauden sillä paikalla ja kauden päätteeksi hänet valittiin sarjan parhaaksi pelipaikallaan.

Vuonna 2002 valmentajauraansa aloitteleva Didier Deschamps sai houkuteltua Evran uransa ensimmäiseen Euroopan suurseuraan, AS Monacoon, AJ Auxerren ja FC Barcelonan kiinnostuksesta huolimatta. Monacossa Evra oli häviämässä Mestareiden liigan finaalia keväällä 2004 Portoa vastaan. Manchester Unitediin ranskalainen siirtyi 10. tammikuuta 2006 ja teki seuran kanssa sopimuksen, joka ulottuu aina kesään 2009 asti. Siirtosummaksi tuli 5,5 miljoonaa puntaa. Hän teki debyyttinsä Manchesterin derbyssä Cityä vastaan 14. tammikuuta ja ensimmäisen maalinsa hän teki Evertonin verkkoon 29. marraskuuta. Kausi 2006-2007 oli Evralle erittäin menestyksekäs: hän voitti Valioliigan ja kanssapelaajat valitsivat ranskalaisen Vuoden Joukkueeseen.[1]

Seuraavalla kaudella Evra jatkoi siitä mihin edelliskaudella jäi. Vasemman laitapakin paikalla vakituisesti esiintynyt Evra loi jatkuvasti hyviä maalintekopaikkoja hienoilla nousuillaan omalta paikaltaan ja hoiti puolustuksenkin upeasti. Kauden 2007/08 aikana Evra pelasi 33 liigaottelua ja yhteensä kaikki kilpailut mukaan lukien 47 ottelua. Kausi oli Manchester Unitedinkin kannalta hyvä kun seura juhli Valioliigan ja Mestarien liigan voittoa. Mestarien liigan finaalissa Evra pelasi tuttuun tapaan täydet minuutit manchesterilaisten puolustuksessa, kun ManU kaatoi Chelsean rangaistuslaukauskilpailun jälkeen.

Kesäkuussa 2008 Evra solmi Manchester Unitedin kanssa vuoteen 2012 ulottuneen jatkosopimuksen.^[6]

Heinäkuussa 2014 Evra allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Juventuksen kanssa.^[7]

Evra potkaisi marraskuussa 2017 joukkueensa Olympique de Marseillen ottelun alkulämmittelyssä erästä fania päähän ja erotettiin teon seurauksena joukkueesta. Hän sai lisäksi vuoden 2018 kesäkuun loppuun kestävän pelikiellon UEFA:n alaisiin seuraotteluihin ja 10 000 dollarin sakot.^[8]

Helmikuussa 2018 Evra teki loppukauden mittaisen sopimuksen englantilaisseura West Ham Unitedin kanssa.^[9] Kevätkaudella 2018 hän pelasi viisi Englannin Valioliigan ottelua, joista kolme avauskokoonpanossa.^[3]

Heinäkuussa 2019 Evra ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa.^[10]

Ranskan maajoukkueessa Evra teki debyyttinsä syksyllä 2004 Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan ja pelasi saman vuoden aikana neljässä muussakin maaottelussa. Marraskuussa 2004 hän putosi maajoukkueesta ja pelasi seuraavan maaottelunsa vasta kahden vuoden päästä, 15. marraskuuta 2006 Kreikkaa vastaan. Tätä ottelua seurasi jälleen lähes vuoden maaottelutauko: Evra puki seitsemännen kerran Ranskan maajoukkuepaidan päällensä Slovakia-Ranska ottelussa 22. elokuuta 2007.

Evra kuului Ranskan joukkueeseen Sveitsin ja Itävallan EM-kilpailuissa 2008, missä Ranskan tie turnauksessa katkesi jo alkulohkossa. Evra on kuului Ranskan joukkueeseen myös Etelä-Afrikan MM-kilpailuissa 2010, Puolan ja Ukrainan EM-kilpailuissa 2012, Brasilian MM-kilpailuissa 2014 sekä Ranskan EM-kilpailuissa 2016, joissa Ranska saavutti hopeaa.^[3]

Evra pelasi kaikkiaan 81 maaottelua eikä tehnyt niissä yhtään maalia.^[11]

Evra oli naimisissa Sandra Evan kanssa 25 vuotta, tavattuaan hänet jo 14-vuotiaana. He avioituivat vuonna 2008 ja heillä on kaksi lasta, poika Lenny ja tyttö Maona. Pariskunta erosi vuonna 2020 Evran jäätyään kiinni salasuhteesta tanskalaisen mallin Margaux Alexandran kanssa. Sitä ennen Evra oli pettänyt vaimoaan myös lääkäri Gabriella Birleyn kanssa, jonka kanssa heillä on kaksi yhteistä lastakin. ^[12]

• Ranskan Liigacup: 2003

• Englannin Valioliiga: 2007, 2008, 2009, 2011, 2013
• FA Community Shield: 2007, 2008 2010, 2011
• Englannin Liigacup: 2006, 2010, 2011
• Seurajoukkueiden maailmanmestaruus: 2008
• Mestarien liiga: 2008

• Evran tilastot soccerbase.comissa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Evran profiili ManUn kotisivuilla