Retrofleksi on konsonantti, jota äännettäessä kielen kärki on kääntynyt taaksepäin kohti kovaa kitalakea.^[1][2] Suomen kielessä ei ole retrofleksejä, mutta sen sijaan esimerkiksi ruotsissa on: sanassa barn ([bɑːɳ], lapsi) on retrofleksinen nasaali ja sanassa nord ([nuːɖ], pohjoinen) soinnillinen retrofleksinen klusiili. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa retrofleksejä merkitään samoilla merkeillä kuin vastaavia alveolaareja, mutta niihin on lisätty oikealle osoittava koukku.^lähde?

Retrofleksit ovat yleisiä Intian kielissä.^[2] Retrofleksin lähikäsite on kakuminaali, jota äännettäessä kielen kärki koskettaa alveolaari- ja palataalialueiden väliin jäävää ns. kitakupua (lat. cacumen).^[3][4]