Sardes
Sardeis Σάρδεις
👁 Sardeen kylpylä-gymnasionin kokonaisuutta ja bysanttilaisaikaisia liiketiloja. Sardeen kylpylä-gymnasionin kokonaisuutta ja bysanttilaisaikaisia liiketiloja.
Sijainti
👁 Image 👁 Image Sardes
Koordinaatit	38°29′17″N, 28°2′25″E
Valtio	Turkki
Paikkakunta	Sart, Manisa
Historia
Tyyppi	kaupunki
Kulttuuri	antiikki
Valtakunta	Lyydian valtakunta Attalidien valtakunta Rooman valtakunta Bysantin valtakunta
Alue	Lyydia
Provinssi	Asia
Aiheesta muualla
👁 Image Sardes Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Sardes (m.kreik. Σάρδεις, Sardeis, Σάρδις, Sardis; lat. Sardis) oli antiikin aikainen kaupunki Lyydiassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.^[1][2] Se sijaitsi nykyisen Manisan maakunnan Sartin kaupungin paikalla.^[3][4][5]

Sardes oli muinaisen Lyydian valtakunnan pääkaupunki ja luonnostaan vahva linnoituspaikka. Suunnilleen vuosina 560–546 eaa. kaupunkia hallitsi rikkaudestaan kuuluisa Kroisos, joka oli Lyydian viimeinen kuningas. Myöhemmin kaupunki oli persialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten hallinnassa. Vuonna 17 maanjäristys tuhosi kaupungin, mutta se jälleenrakennettiin ja se säilyi yhtenä Vähän-Aasian tärkeimmistä kaupungeista aina bysanttilaiselle aikakaudelle asti.^[2][6][7] Läheisen Bin Tepen tumulus-haudat kuuluvat maailman suurimpiin.^[8]

Nykyinen Sartin kaupunki sijaitsee osittain kaupungin raunioiden päällä. Sardeen arkeologinen alue on osa Unescon maailmanperintökohdetta Sardis ja Bin Tepen lyydialaiset tumulukset.^[7]

Sardeen kaupunki sijaitsi Tmolos (nyk. Bozdağ) -vuoren pohjoispuolella hedelmällisellä tasangossa tämän vuoren ja Hermos (nyk. Gediz) -joen välissä, noin 20 stadioninmitan eli noin neljän kilometrin päässä joesta^[2][9] ja noin 10 kilometriä sisämaahan Aigeianmeren rannikosta.^[1] Pieni Paktolos (nyk. Sart Çayı) -joki, Hermoksen sivujoki, virtasi Sardeen alakaupungin läpi.^[2][10] Hermoksen pohjoispuolella sijaitsi Gygeenjärvi eli Koloenjärvi, nykyinen Marmaranjärvi (Marmara Gölü).^[1]

👁 Image

Kaupungin akropoliin eli yläkaupungin muodosti vahva, korkea ja jyrkkä luonnonlinnake, joka oli Tmolos-vuoren uloke.^[1][2] Kaupungin alue käsittää noin 2,5 neliökilometriä nykyisen Izmirin ja Salihlin välisen itä–länsisuuntaisen valtatien molemmin puolin ja ulottuu etelään Paktoloksen laaksoon, joka oli antiikissa kuuluisa kultaa sisältävästä hiekastaan.^[1]

Kaupunki sijaitsi merkittävällä reitillä Aigeianmeren rannikolta Vähän-Aasian sisämaahan.^[8] Persialaisaikana kaupunki oli Persian valtatien Kuninkaallisen tien läntinen päätepiste.^[1] Sardeen hedelmällistä tasankoa kutsuttiin nimellä Sardiene tai Sardianon pedion (Σαρδιανὸν πεδίον).^[2]

👁 Image

Sardesta pidettiin antiikin aikana hyvin vanhaa alkuperää olleena kaupunkina, vaikkakaan se ei Strabonin mukaan niin vanha kuin Troija.^[2][11] Arkeologisten kaivausten perusteella paikalla on ollut asutusta neoliittisella kaudella,^[12] ja yhtäjaksoisesti se on ollut asuttu viimeistään noin vuodesta 3000 eaa. lähtien.^[1]

Herodotoksen mukaan kreikkalaiset soturit, herakleidit eli “Herakleen pojat”, valtasivat Sardeen ja perustivat sinne hallitsijasuvun, mikä ajoitetaan noin vuoteen 1185 eaa. Paikalta on löydetty mykeneläisen LH IIIC -kauden ja protogeometrisen kauden keramiikkaa noin ajalta 1200–900 eaa., mikä tukee Herodotoksen väitettä.^[1] Herodotoksen mukaan herakleideihin kuulunut kuningas Meles linnoitti Sardeen.^[2][13] Eusebioksen Kronikan mukaan häntä seurasi viimeisenä herakleidikuninkaana Kandaules.^[2]

Noin vuonna 680 eaa. Gyges otti Sardeeen haltuunsa Kandauleelta ja perusti mermnadien dynastian. Tämän jälkeen Sardes toimi Lyydian valtakunnan pääkaupunkina. Gygestä seurasivat kuninkaina Ardys, Sadyattes, Alyattes ja Kroisos.^[1] Kaupungin lyydialainen nimi oli Sfar ja myöhempi persialainen nimi Sparda.^[8]

Kaupunki itsessään oli alun perin rakennettu varsin yksinkertaisesti, ja sen talot oli katettu kuivilla ruo'oilla, minkä vuoksi se tuhoutui toistuvasti tulipaloissa; mutta akropolis, jonka jotkut antiikin maantieteilijät katsoivat olevan sama paikka kuin Homeroksen mainitsema Hyde,^[2][14] oli rakennettu lähes saavuttamattoman kallion päälle ja ympäröity kolminkertaisella muurilla. Ardyksen hallituskaudella kimmerialaiset valtasivat Sardeen, mutta eivät onnistuneet valloittamaan linnoitusta.^[2]

👁 Image

👁 Image

Lyydialaisen kulttuurin suurin kukoistuskausi sijoittuu vuosiin 650–550 eaa. Sen taloudellinen vauraus perustui kullan saantiin ja sen puhdistamisen taitoon sekä rahan lyömisen keksimiseen ja rahajärjestelmän luomiseen.^[1] Kaupunki saavutti suurimman vaurautensa Lyydian viimeisen kuninkaan Kroisoksen hallituskaudella noin 560/561–547 eaa.^[1][2] Tuohon aikaan sen väkiluvun arvioidaan olleen noin 50 000.^[1] Lyydian kuninkaat, ennen kaikkea Kroisos, tunnettiin Kreikassa satumaisesta rikkaudestaan.^[8] Sardesta pidettiin Spartassa toimineen runoilija Alkmanin kotikaupunkina. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Sardianos (Σαρδιανός).^[2]

Vuonna 547 eaa., Lyydian valtakunnan kukistumisen myötä, Sardes tuli Persian Kyyroksen haltuun. Hän teki siitä läntisen pääkaupunkinsa, josta Persian valtakunnan Vähän-Aasian ja Joonian satraapit hallitsivat. Kaupunki oli Persian kuninkaiden ylläpitämän, nykyisestä Iranista tulleen Kuninkaallisen tien läntinen päätepiste.^[1][2][15]

Kun Aristagoraan ja Histiaioksen yllyttämä Joonian kapina puhkesi, joonialaiset, joita tukivat Ateenasta tulleet joukot, valtasivat Sardeen lukuun ottamatta linnoitusta, jota puolustivat Artafernes ja suuri varuskunta. Kaupunki syttyi silloin vahingossa tuleen ja paloi maan tasalle, sillä rakennukset oli tehty helposti syttyvistä materiaaleista. Tämän jälkeen joonialaiset ja ateenalaiset vetäytyivät, mutta Sardes rakennettiin uudelleen. Persian kuninkaan Dareioksen suuttumus tähän hyökkäykseen, joka kohdistettiin yhteen hänen tärkeimmistä kaupungeistaan, sai hänet aloittamaan sodan Ateenaa vastaan.^[2] Hän kokosi sotajoukkonsa Sardeeseen vuoden 490 eaa. hyökkäykseensä.^[8] Myöhemmin Kserkses vietti Sardeessa talven ennen vuoden 480 eaa. sotaretkeään Kreikkaan kooten sinne sotajoukkonsa.^[2][8] Sardeen kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran Aiskhyloksen Persialaisissa.^[2][16] Sardeessa oli merkittävä ja vaikutusvaltainen juutalaisyhteisö jo 400-luvulla eaa.^[1]

Myös nuorempi Kyyros kokosi joukkonsa Sardeehen ennen marssiaan veljeään Artakserksestä vastaan.^[2][17] Vuonna 334 eaa., kun Aleksanteri Suuri saapui Vähään-Aasiaan ja oli voittanut Granikoksen taistelun, Sardesta hallinnut satraappi Mithrenes antautui hänelle ilman vastarintaa. Aleksanteri palkitsi kaupungin asukkaat palauttamalla heidän vapautensa sekä heidän vanhat lakinsa ja instituutionsa.^[2][18] Kaupunki hellenisoitui eli kreikkalaistui 300-luvulta eaa. lähtien, mikä näkyy sen tuon aikaisissa rakennuksissa.^[1]

Aleksanterin kuoleman jälkeen Sardes siirtyi Antigonoksen hallintaan. Vuonna 282 eaa. se tuli Seleukos I:n valtaan ja näin seleukidien haltuun.^[1][2]

Seleukos III:n murhan jälkeen Akhaios julistautui pienen Vähän-Aasian osan kuninkaaksi ja teki Sardeesta pääkaupunkinsa.^[2][19] Antiokhos Suuri piiritti kapinallista kokonaisen vuoden ajan, kunnes kreetalainen Lagoras kiipesi vartioimattomalle osalle muurista. Tässä tilanteessa jälleen suuri osa kaupungista tuhoutui.^[2][20]

Kun Antiokhos kärsi tappion roomalaisille Magnesian taistelussa, Sardes siirtyi roomalaisten liittolaisille, Pergamonin kuninkaille. Vuonna 133 eaa. viimeinen pergamonlainen kuningas Attalos III jätti sen muun valtakuntansa mukana testamentissaan roomalaisille.^[1][2] Roomalaisella kaudella Sardes menetti hallinnollisen asemansa Efesokselle, mutta pysyi muutoin tärkeänä keskuksena koko Rooman vallan ajan ja kasvoi kooltaan ja vauraudeltaan.^[1] Kaupunki tuhoutui raunioiksi maanjäristyksessä keisari Tiberiuksen hallituskaudella vuonna 17 jaa., mutta Tiberius ja Claudius rahoittivat sen jälleenrakentamista.^[2][21]

👁 Image

Sardeessa oli varhaiskristillinen seurakunta jo ensimmäisellä vuosisadalla, ja se esiintyy yhtenä Aasian seitsemästä seurakunnasta Johanneksen ilmestyksessä.^[1][2][22] Plinius vanhempi kertoo, että Sardes oli conventuksen pääkaupunki.^[2][23] Kaksi reettoria, Diodoros ja historioitsija Eunapios, olivat kotoisin Sardeesta.^[2]

Varhaiskristillisillä vuosisadoilla Sardeessa pidettiin useita kirkolliskokouksia.^[2] Antiikkisen kaupungin tuho tuli todennäköisesti vuonna 616 jaa., kun sassanidien kuningas Khusrau II hyökkäsi sinne.^[1] Sardes pysyi kuitenkin merkittävänä kaupunkina Bysantin valtakunnan loppuun saakka.^[2][24] Turkkilaiset valtasivat sen 1000-luvulla, ja kaksi vuosisataa myöhemmin Timur Lenk tuhosi sen lähes kokonaan.^[2][25]

Kaupungin ensimmäiset järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset suoritettiin Howard Crosby Butlerin johdolla vuosina 1910–1914. Niitä jatkettiin yhden kauden ajan vuonna 1922, mutta ne päättyivät Butlerin kuolemaan. Kaivaukset aloitettiin uudelleen vuonna 1958 George M. A. Hanfmannin johdolla. Vuosina 1976–2007 kaivauksia johti Crawford Hallock Greenewalt Jr. Vuodesta 2008 niitä on suoritettu Nicholas Cahillin johdolla. Kaivausten ohella on suoritettu rakennusten raunioiden kunnostustöitä.^[1][26]

Sardeen arkeologinen alue otettiin mukaan Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2025.^[7]

Sardeen akropolis, joka oli linnoitettu kolminkertaisilla muureilla,^[2] tunnettiin antiikin maailman vahvimpana linnoituksena.^[8] Aleksanteri Suuren kerrotaan ihailleen kaupungin muureja vuonna 334 eaa.^[1][27] Myöhempien bysanttilaisten linnoitteiden alapuolella niiden eteläpuolella on kolme esihellenistisen ajan muuriosuutta, jotka ovat jäänteitä näistä muureista. Myös Sardeen alakaupunki oli suojattu muureilla, jotka olivat jopa 20 metriä paksut.^[8]

👁 Image

Lyydialaisen ajan kaupunki oli vielä 500- ja 400-lukujen eaa. taitteessa epäsäännöllinen asutusrykelmä,^[1][28] joka laajeni etelään Paktoloksen laaksoon pitkin Artemiin temppelialueelle johtanutta pyhää tietä. Herodotoksen ja Vitruviuksen mukaan sekä julkiset että yksityiset rakennukset oli tehty savitiilestä ja monissa oli olkikatto. Lyydialainen basaarialue sijaitsi nykyisen maantien eteläpuolella. Se oli avoin alue, joka oli ympäröity kivimuurilla, jota on säilynyt noin 33 metrin pituudelta. Sen yhteydessä oli yksihuoneisia taloja tai kauppatiloja.^[1]

👁 Image

Kauempaa etelästä Paktoloksen itärannalta on löydetty kehittyneempiä rakennuksia, jotka liittyivät toisiinsa muodostaen pihamaisia kokonaisuuksia. Alueella on myös teollisuusalueita, joista on löydetty merkkejä noin vuosina 600–547 eaa. toimineista kultasepänpajoista. Sieltä on löydetty muun muassa kuoppia, joita käytettiin elektrumin erottamiseen perusmetalleista, sekä uuneja, joita käytettiin kullan ja hopean erottamisessa. Lyydialaisaikaisia taloja tunnetaan myös Artemiin temppelin koillispuolelta.^[1]

Hellenistisen ajan kaupunkisuunnitelmassa oli vinosti kaupungin läpi kulkenut pääkatu, joka kulki Paktolokselta kaupungin koilliskulmaan. Tämä katu leikkasi vinosti myöhemmän roomalaisen asemakaavan pääkadun. Roomalaisaikainen pääkatu rakennettiin vuoden 17 maanjäristyksen jälkeen. Se kulki kaupungin läpi luoteis-kaakkoissuunnassa, ja sijaitsee nykyään osittain nykyisen maantien alla ja osittain sen pohjoispuolella. Katu oli päällystetty marmorilla ja reunustettu pylväiköin.^[1]

Artemiin temppeli

👁 Image

Paktoloksen laaksossa sijaitsi suuri Artemiille omistettu temppeli, joka edusti joonialaista tyyliä. Se ajoitetaan 200-luvulle eaa. seleukidien ja kaupungin hellenisoitumisen aikaan. Temppelissä palvottu Artemis oli itäistä tyyppiä, muistuttaen Efesoksen Artemista.^[1][29][30]

Temppeli avautui anatolialaisten temppeleiden tapaan länteen päin, ei kreikkalaisten tavoin itään. Alkuperäisessä hellenistisen ajan temppelissä oli vain cella sekä länsipään portiikki pronaos ja itäpään portiikki opisthodomos. Portiikkien pylväitä ja temppeliä kiertäneen peristasiksen pylväitä alettiin rakentaa roomalaisella kaudella, mutta niistä valmistui vain osa. Vain itäpään pylväitä on säilynyt. Noin vuonna 140 jaa. temppelin cella jaettiin väliseinällä kahteen osaan ja otettiin keisarikultin käyttöön: itäinen omistettiin Antoninus Piukselle ja muulle keisarikultille ja läntinen hänen vaimolleen Faustinalle kenties yhdessä Artemiin kanssa. 400-luvulla temppelin paikalle rakennettiin kirkko. Sen rauniot ovat säilyneet suhteellisen hyvin.^[1][29][30]

Kybelen pyhäkkö

Paktoloksen itärannalla olleesta kaupunginosasta on löydetty arkaainen Kybelen pyhäkkö alttareineen.^[1]

Teatteri ja stadion

Kaupungissa oli varhaisella hellenistisellä kaudella rakennettu kreikkalainen teatteri, joka sijaitsi akropoliin pohjoispuolella etelään nykyisestä maantiestä.^[1] Sen sanotaan olleen rakennettu alun perin jo 500-luvulla eaa. Sitä kunnostettiin varhaisella keisarikaudella ja uudelleen vuoden 17 jaa. maanjäristyksen jälkeen. Teatterin katsomon halkaisija oli noin 136 metriä, ja siinä arvellaan olleen tilaa noin 11 000–20 000 hengelle.^[31] Teatterin lähellä sijaitsi samalla ajalla rakennettu stadion.^[1]

Kylpylä-gymnasion

Roomalaisen pääkadun pohjoispuolella oli suuri roomalaisen kylpylän ja gymnasionin käsittänyt kokonaisuus. Se valmistui vaiheittain 100-luvun jälkimmäisellä ja 200-luvun alkupuoliskolla. Kokonaisuuden länsiosassa oli kylpylä ja itäosassa gymnasion, jonka keskiössä oli suuri palaistra. Rakennuskokonaisuuden pinta-ala oli noin 23 000 neliömetriä.^[1][32]

👁 Image

Kylpylän pääosa valmistui vuoteen 166 jaa. mennessä, mikä käy ilmi eräästä Lucius Verukselle osoitetusta omistuskirjoituksesta. Sen keskiössä oli kaksi suorakaiteisen huoneen molemmin puolin sijainnutta hallia, joissa oli apsikset kummassakin päässä. Kylpyläpuolen itäosassa oli monumentaalinen sali, jota kutsutaan nykyisin Marmoripihaksi. Caracallalle, Getalle ja Julia Domnalle omistettu piirtokirjoitus ajoittaa sen julkisivut vuoteen 211 jaa. Itäpuolella piha avautui palaistraa kiertäneeseen pylväskäytävään.^[1][32]

Rakennusta kunnostettiin piirtokirjoitusten perusteella varhaisella bysanttilaisella kaudella. Vuosina 1964–1973 sitä kunnostettiin toisen kerroksen korkeuteen.^[1][32]

👁 Image

Synagoga

Sardeen juutalaisyhteisön vaikutusvalta oli niin suuri, että synagoga sijaitsi poikkeuksellisesti kylpylä-gymnasionin yhteydessä. Se oli suuri basilikan mallinen rakennus, joka sijaitsi gymnasionin palaistran ja pääkadun välissä. Se on ollut käytössä noin vuosina 200–616.^[1][33]

Synagoga koostui kahdesta pääosasta, itäpään peristyyli-eteispihasta ja länsiosan pitkästä apsikseen päättyneestä pääsalista. Pääsalin pituus oli noin 50 metriä. Se oli jaettu seitsemään jänneväliin kuudella pilasteriparilla; länsipäässä oli apsis, jossa oli kolme marmoripenkkiriviä. Rituaalivarusteisiin kuului suuri marmoripöytä, jota kannattelivat kohokuvioidut kotkat, ja sen vieressä kaksi paria vastakkain seisovia leijonia. Lattiat oli koristeltu mosaiikeilla ja seinät marmoreilla. Rakennuksen raunioita on kunnostettu osittain.^[1][33]

Muut rakennukset

Kylpylä-gymnasionin eteläpuolella kulkee yhtenäinen rivi kauppatiloja, jotka avautuivat pääkadulle. Ne ajoitetaan varhaiselle bysanttilaiselle kaudelle noin vuosiin 400–600. Yhdessä niistä oli marmorinen, ristein koristeltu vesisäiliö.^[1]

👁 Image

Roomalaisen hallintokeskuksen jäännökset ovat nykyisen maantien eteläpuolisella penkereellä. Kaupungissa oli myös muun muassa roomalainen odeion. Maantien pohjoispuolella on suuren Justinianuksen aikaisen kirkon pylväsperustuksia, joita on arveltu katedraalikirkon jäännöksiksi. Alempana pohjoisempana oli roomalainen basilika, jossa oli apsikset molemmissa päissä. Bysanttilaisaikaisen Paktoloksen ylittäneen sillan eteläpuolella, lyydialaisten kultapajojen yläpuolella, on roomalaisen kylpylän ja pienen keskibysanttilaisen kirkon raunioita.^[1]

Kaupungista noin 6,5 kilometriä pohjoiseen, Hermoksen toisella rannalla ja etelään Gygeenjärvestä, sijaitsee lyydialaisaikainen hautausmaa, joka tunnetaan nykyisin nimellä Bin Tepe (turk., ”Tuhat kumpua”).^[1] Siellä on suuri määrä valtavia tumuluksia eli hautakumpuja. Niitä tunnettiin vielä 1940-luvulla noin 149 kappaletta, mutta osa on sittemmin tuhoutunut maanviljelyn seurauksena, ja nykyisin niitä tunnetaan noin 115.^[34]

👁 Image

Alyatteen hauta

Hautausmaan itäosassa on kolme muuta suurempaa kumpua. Suurin niistä on idänpuoleinen Koca Mutaf Tepe, jonka katsotaan olleen Alyatteen hauta. Se on keramiikkalöytöjen perusteella rakennettu 600-luvun eaa. lopulla tai 500-luvun eaa. alussa.^[1] Hauta on yksi maailman suurimmista tumuluksista.^[34] Sen halkaisija on noin 355 metriä ja korkeus noin 63 metriä, ja sen on laskettu sisältävän noin 785 000 kuutiometriä maata ja kiveä.^[34] Herodotos vertasi sitä kooltaan Egyptin pyramideihin.^[1]

👁 Image

Tumuluksella oli valtavista kivistä tehty tukimuuri, joka on nyt kadonnut, mutta vuonna 1853 sen ympärysmitaksi mitattiin 1 115,23 metriä. Pieni hautakammio sijaitsi sivussa tumuluksen keskikohdasta, jotta se olisi vaikeampi löytää. Se oli rakennettu kiillotetuista, tarkasti toisiinsa liitetyistä marmorilohkoista.^[1]

Nk. ”Gygeen hauta”

Keskimmäinen mainituista kolmesta kummusta, Karnıyarık Tepe, on perinteisesti tulkittu Gygeen haudaksi erään Hipponaksin noin vuodelta 540 eaa. olevan runon perusteella, sekä siksi, että siihen on kaiverrettu merkki, jossa tulkittiin alun perin lukevan ”Gugu” eli nimi, jolla Gyges tunnetaan assyrialaisista lähteistä.^[1] Tumulus ajoitetaan kuitenkin aikaisintaan vuoteen 600 eaa., jolloin se olisi liian myöhäinen Gygeen haudaksi. Se ei ajoituksen perusteella voi olla myöskään kenenkään muun Lyydian kuninkaan hauta; erään ehdotuksen mukaan se voisi olla kuningattaren hauta.^[34]

Tumuluksen halkaisija on noin 230 metriä ja korkeus noin 53 metriä.^[34] Kummun sisällä on kalkkikivistä tehty krepis-seinämä, joka ympäröi pienempää sisäistä kumpua. Varsinaista hautakammiota ei ole löydetty.^[1]

Muut haudat

Paktoloksen länsirannalla sijainneelta nekropoliilta eli hauta-alueelta on löydetty satoja lyydialaisia kallioon hakattuja kammiohautoja. Rotkossa Paktoloksen itäpuolella sijaitsee persialaiselle ajalle ajoittuva niin sanottu ”pyramidihauta”, joka on kalkkikivestä tehty porrastettu rakennelma.^[1]

Sardeesta tehtyjä löytöjä on muun muassa Istanbulin arkeologisessa museossa, İzmirin arkeologisessa museossa, New Yorkin Metropolitan Museum of Art -museossa sekä Princetonin yliopiston museossa, ja uudempien kaivausten osalta Manisan arkeologisessa museossa.^[1]

• Berlin, Andrea M. & Kosmin, Paul J. (toim.): Spear-Won Land: Sardis from the King's Peace to the Peace of Apamea. (Wisconsin Studies in Classics) University of Wisconsin Press, 2019. ISBN 9780299321307 (englanniksi)
• Dedeoglu, Hasan: The Lydians and Sardis. Istanbul: A Turizm Yayinlari, 2003. ISBN 9757199990 (englanniksi)
• Dusinberre, Elspeth R. M.: Aspects of Empire in Achaemenid Sardis. Cambridge: Cambridge University Press, 2003. ISBN 052181071X (englanniksi)

• 👁 Image
  Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sardes Wikimedia Commonsissa

• The Archaeological Exploration of Sardis. Digital Resource Center. Kaivausprojektin verkkosivut. (englanniksi) (turkiksi)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sardes&oldid=23899728”