Sigismund I Vanha (puol. Zygmunt I Stary, liett. Žygimantas II Senasis, 1. tammikuuta 1467 – 1. huhtikuuta 1548) oli Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas vuosina 1506–1548.^[1]

Hän loi Puolan ylivallan Itä-Preussin herttuakuntaan ja liitti Masovian herttuakunnan Puolan valtioon. ^[1]

Sigismund I oli Puolan kuningas Kasimir Jagiellon ja Itävallan prinsessa Elisabet von Habsburgin kolmestatoista lapsesta viidenneksi vanhin poika. Hän seurasi vanhempia veljiään Jan I Albrechtiä ja Aleksanteri I:ä Puolan valtaistuimelle. Heidän vanhimmasta veljestään Vladislaus II:sta tuli Unkarin ja Böömin kuningas.^[2]

Hän hallitsi Głogówin ruhtinaskuntaa Sleesiassa vuodesta 1499 lähtien ja hänestä tuli Lužitsitin rajakreivi ja koko Sleesian käskynhaltija vuonna 1504. Lyhyessä ajassa hänen oikeus- ja hallintouudistuksensa muuttivat nämä alueet mallivaltioiksi. ^[1]

Hän seurasi veljeään Aleksanteri I:tä Liettuan suuriruhtinaana ja Puolan kuninkaana vuonna 1506. Vaikka hän toteutti finanssi- ja rahauudistuksia, hän joutui usein ristiriitoihin Puolan valtiopäivien kanssa kuninkaan vallan laajentamisesta. Valtiopäivien vaatimuksesta hän meni naimisiin Unkarin prinssi Stefan Zápolyan tyttären Barbaran kanssa vuonna 1512 varmistaakseen puolustussopimuksen ja saadakseen perillisen.

Barbara kuoli kuitenkin kolme vuotta myöhemmin jättäen jälkeensä vain tyttäriä. Vuonna 1518 Sigismund avioitui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Maximilian I:n veljentyttären, Milanon prinsessa Bona Sforzan kanssa.^[1]

Vuonna 1521 Sigismundin armeija, johtajanaan yksi tärkeimmistä neuvonantajista ja komentajista Jan Tarnowski, alisti Saksalaisen ritarikunnan, Itä-Preussia hallinneen puolisotilaallisen uskonnollisen ritarikunnan. Vuonna 1525 ritarikunnan suurmestari Albert kääntyi luterilaiseksi ja suostui osoittamaan Sigismundille julkista kunnioitusta vastineeksi Preussin maallisen herttuan arvonimestä. Albert hajotti ritarikunnan, ja Preussin herttuakunta joutui Puolan yliherruuden alaisuuteen. Sigismund liitti Masovian herttuakunnan (nyk. Varsovan maakunta) Puolan valtioon viimeisen Piast-dynastian hallitsijan kuoltua vuonna 1529. Jälleen Jan Tarnowskin johdolla Sigismundin armeija kukisti Moldovan hyökkäävät joukot Obertynissa vuonna 1531 ja Moskovassa vuonna 1535 turvaten siten Puolan itärajat.^[1]

Puolisonsa Bona Sforzan vaikutuksesta Sigismund toi italialaisia taiteilijoita kuten arkkitehti, kuvanveistäjä Bartolommeo Berrecciegon Krakovaan ja edisti Italian renessanssin puolalaisen muodon kehitystä. Vaikka hän oli harras katolilainen, hän osoitti uskonnollista suvaitsevaisuutta ortodoksi-kristityille ja kuninkaallista suojelusta juutalaisille. Aluksi hän vastusti voimakkaasti luterilaisuutta, mutta myöhemmin alistui sen kasvavaan valtaan Puolassa.^[1]

Sigismund I Vanha kuoli 81-vuotiaana huhtikuussa 1548 Wawelin linnassa, Krakovassa.

Hänet haudattiin Wawelin katedraaliin Krakovaan Sigismund-kappelliin, jonka rakennnuttamisen hän oli tilannut vuonna 1519 italialaiselta arkkitehti Bartolommeo Berrecciegoalta. Kappeli valmistui vuonna 1533 ja sinne ovat haudattuina myös seuraajat, poika Sigismund II August sekä kuningatar, toiseksi nuorin tytär Anna Jagellonica, joka valvoi kappelin valmistumista.

Sigismund avioitui vuonna 1512 Unkarin merkittävimpään aatelissukuun kuuluvan kreivitär Bárbara Szápolyain (1495–1515) kanssa, jonka vanhin veli oli Unkarin kuningas János Szapolyai.^[1]

Heille syntyi kaksi tytärtä:

• Jadwiga (15. maaliskuuta 1513 – 7. helmikuuta 1573), avioitui vuonna 1535 Brandenburgin vaaliruhtinas Joachim II Hectorin kanssa
• Anna (1. heinäkuuta 1515 – 8. toukokuuta 1520), kuoli 5-vuotiaana

Vuonna 1518 Sigismund avioitui toisen kerran Milanon herttuakunnan prinsessa Bona Sforzan kanssa, joka oli Milanon herttua Gian Galeazzo Sforzan ja Napolin prinsessa Isabella di Aragonan tytär. Hänen setänsä oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Maximilian I.

Heille syntyi yhdeksän vuoden aikana kuusi lasta:

• Isabella (1519–1559), avioitui helmikuussa 1539 äitipuolensa veljen, Unkarin kuningas János Szapolyain kanssa, joka oli häntä yli 30 vuotta vanhempi. Avioliitto ehti kestää vain puolitoista vuotta ennen puolison kuolemaa. Heille syntyi heinäkuussa 1540 poika János Zsigmond, joka seurasi isäänsä kuninkaana.
• Sigismund II August (1520–1572), kruununprinssi,^[1] avioitui kolme kertaa, ei laillista jälkeläistä
• Zofia, Sofia Jagellonica (1522–1575), avioitui Braunschweig-Lüneburgin herttua Henrik V:n (1489–1568) kanssa, liitto oli lapseton
• Anna Jagellonica (1523–1596), Puolan kuningatar omalla oikeudellaan 1576–1587, avioitui 1575 Stefan Batoryn kanssa, joka oli hänen kanssahallitsijansa
• Katarzyna (1526–1583), avioitui herttua Johan av Vasan kanssa, josta tuli Ruotsin kuningas Juhana III.^[1] Heidän poikansa Sigismund III Vaasa oli Puola-Liettuan kuningas 1587–1632.
• Wojciech Olbracht (20. syyskuuta 1527), syntyi keskosena ja kuoli alle vuorokauden ikäisenä

Rakastajattarensa Katarzyna Telniczankan (k. 1528) kanssa hän sai kolme lasta ennen ensimmäistä avioliittoaan:

• Jan (8. tammikuuta 1499 – 18. helmikuuta 1538), Vilnan (1519–1536) ja Poznańin (1536–1538) piispa
• Regina (1500/1501 – 20. toukokuuta 1526), avioitui noin 20. lokakuuta 1518 Hieronim Szafraniecin, Cieszynin starostin (k. 1556/59), kanssa
• Katarzyna (1503 – ennen 9. syyskuuta 1548), avioitui vuoden 1522 jälkeen Pfannbergin kreivi Georg II von Montfortin (k. 1544) kanssa