Tapio Luoma
👁 Arkkipiispa Tapio Luoma. Arkkipiispa Tapio Luoma.
Turun ja Suomen arkkipiispa
1.6.2018–
Edeltäjä	Kari Mäkinen
Espoon hiippakunnan piispa
12.2.2012–1.6.2018
Edeltäjä	Mikko Heikka
Seuraaja	Kaisamari Hintikka
Seinäjoen kirkkoherra
2002–2012
Edeltäjä	Jussi Pelto-Piri
Seuraaja	Jukka Salo
Henkilötiedot
Koko nimi	Tapio Juhani Luoma
Syntynyt	15. kesäkuuta 1962 (ikä 63) Kurikka
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	arkkipiispa
Vanhemmat	Veikko Luoma Sirkka Hautamäki
Puoliso	Pirjo Anneli Pekuri (vih. 1986)
Muut tiedot
Koulutus	Pappisvihimys (1987) teologian tohtori (1999)
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	luterilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ] 👁 Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Tapio Juhani Luoma (s. 15. kesäkuuta 1962 Kurikka)^[1] on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykyinen arkkipiispa 1. kesäkuuta 2018 alkaen. Luoma on vihitty papiksi 1987. Hän on oppiarvoltaan teologian tohtori (1999). Hänen väitöskirjansa on nimeltään Incarnation and Physics – Natural Science in the Theology of Thomas F. Torrance (Oxford University Press 2002), ja siinä hän käsittelee teologian ja luonnontieteiden suhdetta. Väitöskirjansa lisäksi Luoma on julkaissut muun muassa hartauskirjoja.

Hän on ennen piispaksi valintaansa työskennellyt apupappina ja kappalaisena Peräseinäjoella 1987–1998, Ilmajoella kappalaisena 1998–2002 ja vuodesta 2002 Seinäjoen kirkkoherrana. Lapuan hiippakunnan pappisasessorina hän toimi 2001–2007 ja Etelä-Pohjanmaan rovastikunnan lääninrovastina 2010–2012. Hän on ollut kirkolliskokouksen jäsen vuodesta 2008 sekä useiden kirkollisten toimielinten jäsen. Hänet on valittu vuoden papiksi vuonna 2000. Hänet vihittiin piispanvirkaan 12. helmikuuta 2012,^[2][3][4] ja hän toimi Espoon hiippakunnan piispana 2012–2018.

Luoma on opiskellut laulua Kalevi Ollin johdolla ja suorittanut laulun I-tutkinnon. Hän on toiminut Yleisradion kuuluttajana 1986–1987.^[1]

Tapio Luoma syntyi Kurikassa vuonna 1962 ja hänen perheensä muutti Vaasaan vuonna 1965. Luoma on kuvannut lähtökohtiaan palkansaajaperheen lähiölapseksi. Hänen isänsä Veikko Luoma teki yli 40 vuoden työuran suunnittelijana Strömbergillä ja ABB:lla ja äiti Sirkka työskenteli ompelijana useissa eri yrityksissä. Nuoruudessaan Luoma lähti mukaan seurakunnan poikakerhoon ja toimi myöhemmin kerhonohjaajana. Luoma aloitti 13-vuotiaana DX-kuuntelun harrastamisen. Ulkomaisten radiokanavien kautta hän kiinnostui kansainvälisyydestä ja ulkopolitiikasta. Luoma on kertonut oppineensa DX-kuuntelun kautta ideologioiden ja aatteiden voimasta. Hän tilasi Ulkopolitiikka-lehden ja kertoo kuunneelleensa Radio Pekingiä, Radio Moskovaa, Voice of Americaa sekä kristillisiä radioasemia. Luoma sai raporteistaan radioasemalta palautteena postia muun muassa Kiinasta (puhemies Maon koottujen teosten viidennen osan) sekä Idi Aminin Ugandasta.^[5][6][7]

Rippikoulun jälkeen Luoma kiinnostui papin urasta. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisesa tiedekunnassa kiinnostuen erityisesti systemaattisesta teologiasta ja dogmatiikasta.^[7] Luoma valmistui teologian kandidaatiksi valmistuen vuonna 1987 ja suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1990. Opiskelu-aikanaan Luoma toimi Yleisradion kuuluttajana vuosina 1986–1987. Hän suoritti jatko-opintoja Britanniassa Edinburghin yliopistossa vuosina 1993–1994. Luoma valmistui teologian lisensiaatiksi vuonna 1996, suoritti ylemmän pastoraalitutkinnon vuonna 1997 ja valmistui teologian tohtoriksi vuonna 1999. Luoman väitöskirja käsitteli inkarnaatiota ja fysiikkaa eli kristinuskon suhdetta luonnontieteeseen.^[7][6]

Seurakunta tilasi Sana-lehden poikakerhon vetäjänä toimineelle Luomalle 13-vuotiaana. Opiskeluaikoina Kansan Raamattuseura tuli Luomalle herätysliikkeistä tutuimmaksi. Ennen opintojaan hän oli ollut Orisbergin kurssikeskuksessa kahtena kesänä apulaisena ja sittemmin hän osallistui liikkeen opiskelijatoimintaan. Myös hänen vaimonsa on ollut KRS:n opiskelijatoiminnassa.^[8]

Luoma vihittiin papiksi vuonna 1987. Luoma aloitti pappisuransa toimimalla Peräseinäjoella apupappina ja kappalaisena vuosina 1987–1998 ja Ilmajoen kappalaisena vuosina 1998–2002. Vuosina 2002–2012 Luoma työskenteli Seinäjoen kirkkoherrana. Tehtävän ohella hän työskenteli Lapuan hiippakunnan pappisasessorina vuosina 2001–2007 ja Etelä-Pohjanmaan rovastikunnan lääninrovastina vuosina 2010–2012. Vuosina 2012–2018 hän työskenteli Espoon hiippakunnan piispana. Luoma on toiminut kirkolliskokouksen ja useiden kirkollisten toimielinten jäsenenä. Hänet valitiin vuoden papiksi vuonna 2000.^[9] Luoman valintaperusteisssa vuoden papiksi korostettiin ”arjen seurakuntatyötä” sekä palavaa halua viedä omaa ymmärrystä ja teologiaa eteenpäin. Luoma kuvattiin seurakuntalaistensa rakastamana pappi, joka pitää työstään ihmisten keskuudessa.^[10]

Luoma valittiin Espoon hiippakunnan piispaksi marraskuussa 2011. Hänen vastaehdokkaansa oli Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo. Luoma sai äänestyksessä 413 ääntä. Hänet vihittiin virkaan 12. helmikuuta 2012 ja hän seurasi tehtävässä Mikko Heikkaa.^[11] Piispana Luoma otti kantaa muun muassa maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran toimintaan ja totesi, ettei tämän puheet nykyisessä muodossaan sovi evankelisluterilaiseen kirkkoon.^[12]

Tapio Luoma valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi maaliskuussa 2018. Luoman vastaehdokas toisella kierroksella oli Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström. Luoma sai vaalissa 56,1 ehdokkaiden yhteenlasketusta äänimäärästä. Iso osa Luoman äänimäärästä tuli kirkon konservatiiveilta ja perinteisesti ajattelevilta.^[6] Luoma aloitti tehtävässään 1. kesäkuuta 2018 ja hänet asetettiin virkaan Turun tuomiokirkossa 3. kesäkuuta 2018.^[9] Virkaan asettajaistilaisuudessa oli paikalla 680 ihmistä.^[13]

Luoman arkkipiispakaudella ovat nousseet keskusteluun erityisesti kirkon johdon ja konservatiivisten herätysliikkeiden jännitteinen suhde. Kirkkohallitus jätti Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen ja Kansanlähetyksen pois listalta, jossa nimettiin vuoden 2026 viralliset kolehtikohteet. Herätysliikejohtajat ovat puolestaan väläytelleet mahdollisuutta vetäytyä kokonaan pois Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydestä ottamalla puheeksi järjestöjen vapaakirkkosuunnitelmat.^[14]

Luoma on myöntänyt, että on tullut valituksi arkkipiispaksi konservatiivien äänillä. Hän ei koe itse kuitenkaan edustavansa erityisen konservatiivista teologiaa. Luoma on kertonut, että tunnistaa itsessään konservatiivisia piirteitä. Hän ei ole kuitenkaan tunnustautunut puhtaaati konservatiiviseksi ja irtisanoutunut jyrkästi taantumuksellisuudesta. Luoma on kuvannut mieltävänsä olevansa keskellä.^[5] Hän on kertonut myös vierastavansa keskustelua konservatiivi-liberaali-akselista. Luoman mukaan yksikään arkkipiispa ei voi omalla teologiallaan määrittää sitä, mikä on kirkon teologinen linja. Luoman mukaan kirkon aattellinen ydin on lähimmäisenrakkaudessa ja toivon sanomassa.^[6] Luoman mukaan kirkko on vastakulttuurinen voima eikä kaikkeen valtavirtaistuvaan tulisi lähteä mukaan.^[5]

Luoman mukaan kirkon jäsenyyttä ei voi verrata yhdistysten tai kauppaketjujen jäsenyyteen. Luoman mukaan kirkon jäsenyys vertautuu ruumiin jäsenyyteen, jossa ollaan yhteisen yhteyden ja kokonaisvaltaisen kokemisen äärellä. Luoman mukaan usko on mysteeri, jota ei voi hallita eikä ymmärtää. Luoman mukaan protestanttisissa kirkoissa toimittu liikaa rationalismin ehdoilla, jossa ihmisen uskovaisuuden määrä tiivistetään kirkkoon kuulumiseen. Luoman mukaan kirkon tehtävä ei ole mitata uskoa.^[5] Luoman mukaan kirkon tulisi pitää hengellisyyttä esillä nykyistä enemmän.^[15]

Luoman mukaan kirkon yhteyden perusta on ymmärrys siitä, että kaikki tarvitsevat Jumalan armoa ja rakkautta sekä anteeksiantoa. Hänen mukaansa yhteyden perusta ei ole se, että kaikki ovat yhtä mieltä. Yhteys tai usko eivät ole hänen mukaansa kiinni tunteista. Luoma on ketonut haluavansa häivyttää vääränlaista ihmiskeskeisyyttä.^[16]

Luoman mukaan yhteiskunnan maallistumisesta huolimatta uskonnollisuus ei ole vähentynyt vaan saanut uusia muotoja. Luoma on korostanut paikallisseurakunnissa tehtävää työtä ja nostanut yhteisöllisyyden vahvistamisessa seurakuntalaisten vastuuttamista. Hänen mukaansa kirkon työntekijöiden rooli olisi enemmän seurakuntalaisten sparraamista ja tukemista.^[15] Hänen mukaansa kirkon on tärkeä seurata aikaa, mutta seurannan on lähdettävä kirkosta itsestään.^[5] Luoma on kertonut olevansa valmis kokeilemaan henkilöseurakuntamallia, jossa eri alueilta ja kunnista tulevat ihmiset voisivat muodostaa seurakunnan kuntarajojen sijasta. Luoma on kuitenkin korostanut, että tällöin tulisi varmistaa, ettei henkilöseurakunnasta tule samanmielisten yhteisöä. Hän on nostanut esiin myös, että kysymys kirkollisverotuksesta tulisi ratkaista.^[17]

Luoman mukaan Kansan Raamattuseuran linjassa vetoaa keskittyminen hengellisen elämän vahvistamiseen kirkkopolitiikan sijasta.^[8] Luoman mukaan kaikki kirkollinen toimeliasuus, herätysliikkeet mukaan lukien, saa merkityksensä viime kädessä paikallisseurakunnasta.^[7] Luoman mukaan konservatiivisten herätysliikkeiden kanssa tehtävän yhteistyön raja menee siinä, että pappisvirka on avoin naisille ja miehille eikä seurakuntien työvuoroja järjestellä sukupuolen perusteella.^[15] Luoma on kertonut Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen käsityksen virkakysymyksestä nousevan esille Sleyn roolissa kirkon lähetysjärjestönä. Luoma on korostanut haluavansa Sleyn olevan kirkon lähetysjärjestö. Kaikkien herätysliikkeiden kohdalla Luoma on toivonut, että niiden hengellinen perintö voisi hyödyttää koko kirkkoa.^[16]

Luoman mukaan naispappeuskysymys on ollut kipeä asia kirkossa vuosikymmenien ajan. Luoman mukaan kirkolliskokouksen vuoden 1986 päätöstä tulee noudattaa, kun järjestöt tekevät yhteistyötä paikallisseurakuntien kanssa.^[16] Luoma kannattaa naisten määrän nostamista kirkon huippuvirkoihin. Yhtenä tapana muutoksen ajamiseen hän on nähnyt naisten kannustamista pätevöitymään kirkon johtotehtäviin.^[6]

Vuonna 2018 Luoma kertoi avioliittokannakseen, että pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä suhteena. Hän on korostanut, ettei halua kieltää samaa sukupuolta olevien parien onnea ja iloa, mutta avioliiton käsite kirkollisen vihkimisen yhteydessä ei tuntunut hänestä luontevalta.^[15] Luoma on perustellut kantaansa kirkon kannan mukaisena, mutta kertonut olevansa valmis mukautumaan muunkinlaiseen menettelyyn, mikäli niin aikanaan päätetään. Tällainen on Luoman mukaan kirkolliskokouksen päätös vihkimisestä.^[5] Toisaalta Luoma on korostanut Kurikka-lehdelle, että kirkkoon on kohdistunut avioliittokysymyksessä epärealistisia odotuksia ja isoissa muutoksissa on tärkeä kuulla monenlaisia ääniä.^[18] Luoman mukaan avioliittokysymys ei ole hänelle periaatteelinen vaan hengellisen elämän kysymys.^[16] Espoon hiippakunnan johtajana Luoma asetti kurinpitotoimia sateenkaaripapin liiton siunanneelle papille, jota hän perusteli työnantajan ohjeita vastoin toimimisella.^[15].^[19]

Sittemmin Luoman kanta on muuttunut.^[20] Hän toivoo, että kirkossa sallittaisiin samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen niille papeille, jotka sen haluavat tehdä.^[21] Luoman mukaan muutos on tulossa vääjäämättä.^[22] Luoma on antanut tukensa myös eheytyshoidot kieltävälle kansalaisaloitteelle.^[23] Hän on muistuttanut, ettei kirkon virallisissa kannanotoissa homoseksuaalisuutta ole enää vuosikymmeniin sanottu synniksi.^[24]

Luoman mukaan sekä fundamentalistiset että tiedeuskovaiset näkemykset vieraannuttavat ihmisiä kirkosta. Luoma on kritisoinut Raamatun kirjaimellinen tulkinta johtaa monenlaisiin ongelmiin, joista yhtenä hän pitää kreationismia. Luoman mukaan se on tarpeeton näkökulma keskusteluun. Toisaalta Luoma on kritisoinut myös toista ääripiätä, joka riisuu uskosta kaiken yliluonnollisen aineksen, jossa Raamatusta jää jäljelle vain se, mitä pidetään moraalisesti merkittävänä.^[8]

👁 Image

Luoman mukaan kirkolla on annettavaa Suomelle, mutta hänen mukaansa hengellisesti välinpitämättömässä ilmapiirissä on vaikea saada näkökulmaa yleiseen tietoisuuteen. Luoman mukaan yhteiskunnallisessa keskustelussa kaikki uskonnot halutaan nähdä samalla viivalla.^[8] Luoman mukaan kristittyjen kiinnostus politiikkaa kohtaan on kiinnostusta Jumalan luomaan maailmaan ja sen hallintorakenteisiin. Hänen mukaansa kirkon tehtävä on toimia sen hyväksi, että luottamus toisiin ja yhteiskunnallisiiin instituutioihin säilyy. Luoman mukaan politiikkaan liittyy myös kirkon eettinen rooli ihmisen rajallisuuden ylläpidosta sekä muistuttaminen ylimielisyydestä ja liiallisesta itseluottamuksesta. Luoma on korostanut, että kirkon tulee puhua heikkojen, köyhien ja sorrettujen puolesta ja että kristityillä on vastuu lähimmäisestä ja koko yhteiskunnasta.^[25]

Luoma on esittänyt huolensa muun muassa sairaalaverkkokeskustelun yhteydessä voimistuneista kannanotoista. Luoman mukaan julkisuuden henkilöiden ja poliittisten päättäjien tulisi näyttää hyvää esimerkkiä. Luoman mukaan henkilöön käyvä ja ihmisiä nujertamaan pyrkivä retoriikka ei vahvista yhteiskuntaa, vaan julkisessa puheessa tulisi keskittyä kristilliseen perinteeseen rauhan ja sovinnon rakentamisesta.^[26][27]

Lokakuussa 2023 Luoma arvosteli nettisivuilleen kirjoittamassa tekstissä Orpon hallituksen hallitusohjelmaa muun muassa työnteon nostamisesta liian korkeaan arvoon. Hän myös puolusti kirkon oikeutta ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Luoma on pitänyt myös hallitusohjelma maahanmuuttopoliittisia kirjauksia huolestuttavina sekä kritisoinut kehitystä, jossa yhteiskunnan tukiverkostoja puretaan ja perheiden sekä vapaaehtoistyön roolia nostetaan. Luoman mukaan yhteiskunta ei voi perustua hyväntekeväisyyteen.^[28] Luoma on myös kritisoinut valtiovarainministeri Riikka Purran näkemyksiä kirkon taloudesta ja sen valtiolta saamasta rahoituksesta.^[29]

Luoma on ottanut toistuvasti kantaa rasismiin. Luoman mukaan rasismikeskustelua on vaikea leikata irti poliittisen pelin hyökkäyksistä ja puolustuksista. Hän on toivonut, että rasismia kokeneiden ihmisten tuntemuksia kuultaisiin enemmän.^[30] Rasismikeskustelu nousi esiin myös Lucia-päivän vieton yhteydessä. Luoma on kritisoinut rasismin esillepääsyä pidekkeettömästi.^[26] Luoman mukaan kristillisessä uskossa rasismi on syntiä, sillä ihmisarvo ei määräydy ihmisten keskinäisen sopimuksen perusteella, vaan ihmisarvo on annettu ihmisille Jumalan luomina olentoina.^[27]

Luoman mukaan evankelis-luterilainen kirkko on halunnut osoittaa solidaarisuutta palestiinalaiskristityille ja vastustanut Israelin yksipuolisia alueliitoksia. Hänen mukaansa evankelis-luterilainen kirkko kannattaa kahden valtion mallia. Luoman mukaan palestiinalaiskristityjen Kairos-julistus on nähty ongelmallisena boikotoinnin ja sijoitusten poisvetämisen vuoksi. Boikottien taustalla on vuonna 2005 aloitettu BDS-liike. Luoman mukaan kirkko on varovainen suosittelemaan boikotteja, jotka hänen mielestään liittyvät suurvaltapolitiikkaan.^[31] Vuonna 2025 Luoma ilmaisi, että Suomen tulisi tunnustaa Palestiinan valtio.^[32]

Luoman arkkipiispanvalinnan yhteydessä kirkon liberaalilla laidalla ilmaistiin pettymystä siihen, että avioliittoasioiden ajamisessa valittiin uudistusmielisemmän sijaan varovaisempi vaihtoehto. Luoman mukaan konservatiivin leima liittyy ainoastaan avioliittonäkemykseen ja että hän ymmärtää herätysliikkeiden edustajia hyvin.^[8] Luomaa on arvosteltu myös hitaudesta oman kantansa ilmaisemisessa, joissa pitäisi olla oma näkemys.^[33]

Aloittaessaan arkkipiispana Luoma teki päätöksen, jonka mukaan Maata näkyvissä -festareilla voidaan viettää ehtoollista vain, jos naispapit voivat osallistua ehtoollisen suorittamiseen. Tämä herätti osassa kirkkokansaa kritiikkiä ja Luomaa arvosteltiin siltojen polttajaksi. Ehtoolisen palauttaminen festareille kerättiin nuorten aloitteesta adressi, johon kerättiin yli 2 500 nimeä. Arvostelun mukaan Luoma olisi ajamassa Sley:tä ulos kirkosta.^[16] Useiden herätysliikkeiden johtajien mukaan piispainkokous ylitti toimivaltansa antaessaan pastoraalisen ohjeen, jossa linjattiin, ettei samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä tai siunaamisesta koidu papille seuraamuksia. Luoma teki aloitteen ohjeen antamisesta.^[34]

Joulun alla 2025 Luoma toi esille käsitteen kristillinen nationalismi, jota pitää pelottavana. Sen hän katsoo juontuvan Yhdysvaltojen MAGA-liikkeestä ja uusoikeistolaisuuden leviämisestä Suomessakin ja katsoo näkyvän muun muassa naispappeuden vastustamisessa ja samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen kategorisessa kieltämisessä. Luoma pitää ilmiötä luterilaisuudelle vieraana.^[35]

Luoma on naimisissa diakonissa, erikoissairaanhoitaja Pirjo Luoman kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta. Luoma harrastaa lukemista, musiikkia ja ulkoilua.^[6]

• Suomen Leijonan suurristi (6.12.2023).^[36]

• Rauhanpuun muistomitali (Servare et Manere, 2022).^[37]

• Incarnation and physics : Thomas F. Torrence's christological bridge between theology and the natural sciences. Peräseinäjoki]: T. Luoma, [1999] ISBN 952-91-0348-4. - Väitöskirja Helsingin yliopisto 1999
  • Incarnation and physics : natural science in the theology of Thomas F. Torrance. Tapio Luoma. New York : Oxford University Press, 2002. (American Academy of Religion academy series.). ISBN 0-19-515189-5
• Iloa ja siunausta sinulle. Tapio Luoma. Helsinki : Minerva, 2013 ISBN 978-952-492-801-4
• Siunausta ja varjelusta elämääsi. Minerva, 2015 ISBN 978-952-312-114-0
• Ytimessä : #365 sytykettä elämään. Tapio Luoma.Kirjapaja, 2017 ISBN 978-952-288-756-6
• Siunauksen siivin. Minerva, 2017 ISBN 978-952-312-496-7
• Sanan aika 2018-2019. Kirjapaja, 2018 ISBN 978-952-288-954-6 (ilmestyy 9/2018)
• Arkkipiispan talossa -podcast. (24.5. 2023 alkaen.)^[38]

• Kuusi kuvaa arkkipiispa Tapio Luoman elämästä, 30.10.2020 Yle Radio 1

👁 Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna

Edeltäjä: Kari Mäkinen

Turun arkkipiispa 2018–

Seuraaja: –

👁 Espoon piispan vaakuna

Edeltäjä: Mikko Heikka

Espoon piispa 2012–2018

Seuraaja: Kaisamari Hintikka

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tapio_Luoma&oldid=23734762”