Pääsiäistä on vietetty kristinuskossa 100-luvulta alkaen Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Juhlan ajankohta valittiin luonnollisesti Jeesuksen kuolinpäivän mukaan.
Raamatusta voidaan päätellä, että Jeesus olisi kuollut perjantaina 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.
Vuonna 325 pidetyssä Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin sijoittaa pääsiäinen kautta kristikunnan samaan ajankohtaan. Yksi motiiveista oli se, että haluttiin tehdä selvä ero juutalaisen ja kristillisen pääsiäisen välille.
Vasta 500-luvun jälkeen ajankohta määriteltiin selvästi: se on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai.
Tämä kuulostaa hyvin yksiselitteiseltä, mutta ei suinkaan ollut sitä.
Matematiikka ei pysynyt taivaankappaleiden tahdissa
Suurin ongelma oli se, että kirkollisessa kalenterissa kevättasauspäivä ei tarkoittanut tähtitieteellistä, almanakkaan merkittyä päivää, vaan se määrättiin kiinteästi maaliskuun 21. päiväksi.
Lisäksi kirkonmiesten kuunkierto oli kuviteltu, täysin tasaisesti kulkeva Kuu, vaikka tähtitieteellisesti sellaista ei ole.
Pääsiäisen paikka siis poikkesi oikeasta, mutta siihen oli hyvä syy: maapallon ja Kuun liikkeitä ei osattu laskea tarkasti ennen kuin 1800-luvulla.
Nykyisin kevätpäivän tasauksen ajankohta ja Kuun vaiheet voidaan laskea muutaman minuutin tarkkuudella vuosisadoiksi eteenpäin.
Jotta taivaanmekaniikasta tuleva tarkka pääsiäisen ajankohta olisi yleismaailmallinen, piti päättää, minkä paikan mukaan se lasketaan. Looginen valinta oli Jerusalem – pääsiäinen lasketaan siis sen horisontin mukaan.
Julius Caesar otti käyttöön karkauspäivän
Ammoiset kansat ovat käyttäneet ajanlaskuun joko Kuun kiertoa maapallon ympäri tai Aurinkoa.
Aika uudesta kuusta uuteen kuuhun onkin selvä ja looginen aikamääre, joka pysyy vakiona. Siksi kuukauden käsite on ollut käytössä pitkään. Aurinkokalenterissa on vuoden jakso, eli aika, jonka maapallo käyttää yhteen kierrokseen Auringon ympäri.
Valitettavasti nämä eivät oikein täsmää: yksi vuosi ei ole täsmällinen määrä kuukausia, vaan se on noin 12. Jos vuodessa halutaan olevan 12 kuukautta, kuukausien pituudet täytyy määrätä keinotekoisesti eri pituisiksi. Lisäksi täytyy ottaa käyttöön karkauskuukaudet.
Näin kalenteri pidetään jotakuinkin samassa rytmissä Auringon ympäri kiertämisen kanssa.
Vuodenajat olivat siirtyneet kuukausien päähän siitä, missä niiden olisi pitänyt olla.
Ajanlaskun alun aikaan, siis roomalaisten aikaan, käytössä ollut kalenteri ei ottanut huomioon tätä epäsuhtaa kunnolla.
Sen seurauksena myös vuodenajat olivat siirtyneet kuukausien päähän siitä, missä niiden olisi pitänyt olla. Vilja ei ennättänyt kypsyä ennen kalenterin mukaista sadonkorjuuaikaa ja uskonnolliset juhlat eivät osuneet paikoilleen.
Niinpä Julius Caesar määräsi tehtäväksi koko valtakunnassa käytettävän, kunnollisen kalenterin. Hänen mukaansa nimetty juliaaninen kalenteri otettiin käyttöön vuoden 46 eaa. aikoihin.
Se on nykykalenterimme pohja: vuodessa on 365 päivää ja 12 kuukautta, ja joka neljäs vuosi on karkausvuosi, johon lisätään karkauspäivä.
Paavi uudisti kalenterin, kun pääsiäinen luisui kohti kesää
Juliaaninen kalenteri ei kuitenkaan riittänyt pitämään kalenteria ajassa.
1500-luvulla kirkon kannalta suurin ongelma oli siinä, että pääsiäisen paikka oli paljon pielessä siitä, missä sen olisi pitänyt olla. Jos mitään ei tehtäisi, keväällä normaalisti oleva pääsiäinen olisi pian kesällä.
Siksi paavi Gregorius XIII päätti korjata kalenteria. Juliaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus oli 365,25 päivää, kun joka neljäs vuosi lisätään yksi karkauspäivä, mutta uudessa gregoriaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus oli 365,2425 päivää.
Tämän muutoksen myötä virhettä tulee tuhannessa vuodessa vain noin 0,3 päivää. Maan rataliikkeen epäsäännölliset muutokset aiheuttavat samaa suuruusluokkaa olevan virheen, joten aikaa pitää korjata silloin tällöin karkaussekunneilla.
Uudessa gregoriaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus oli 365,2425 päivää.
Edellisen kerran karkaussekunti lisättiin aikaan vuonna 2015. Niistä tosin on ehdotettu luovuttavaksi, koska karkaussekuntien vuoksi hyvin tarkkojen aikalaskelmien tekeminen tulevaisuuteen on mahdotonta.
Siksi esillä on ajatus siitä, että aikaa tasattaisiin esimerkiksi 400 vuoden välein noin minuutilla.
Karkaussekunneista luopumisesta ja uudesta ajantasausmenetelmästä on tarkoitus päättää kansainvälisessä radiotietoliikennekokouksessa marraskuussa 2023.
Haluatko tietää lisää kiehtovia yksityiskohtia ajan määrittämisen ja tähtitieteen yhteydestä? Niistä kertoo Tiedeykköselle Tuukka Perhoniemi Tähtitieteellinen yhdistys Ursasta.