Saunasta on ponnistettu elämään ja siirrytty tuonpuoleiseen. Siellä on puhuteltu haltijoita, parannettu sairaita, nostettu lempeä sekä piilouduttu pahalta.

Kuulostaako kaukaiselta? Jutun luettuasi saatat nähdä arkisen saunomisen tuolle puolen.

Kotoinen saunani -dokumentissa sauna kuvaillaan pyhänä paikkana ja löylynheitto uhritoimituksen kaltaisena tapahtumana.

Haapa huolet poistaa ja kataja suojelee – vihtomisen monet tavat

Vihtaa on käytetty pesemiseen ja hoitamiseen sekä kansanparannuksessa.

Koivua on hyödynnetty vihdoissa sen saatavuuden ja miellyttävän tuoksun vuoksi, mutta muitakin puulajeja, kuten pihlajaa ja katajaa on käytetty. Kullakin puulajilla uskottiin olevan erilaisia vaikutuksia.

Haapaa käytettiin hoitamaan niveliä ja poistamaan huolet hartioilta. Tammesta haettiin viisautta. Kataja suojeli ja puhdisti ihoa, hoiti lihaksia ja ajoi pahan pois.

Vihtaan voi laittaa mitä vaan myrkytöntä kasvia, kertoo Perinnesaunottaja-yhdistyksen perustajajäsen ja kouluttaja Maaria Alén. Pajuvihtaan voi esimerkiksi yhdistää kukkivaa mesiangervoa. Samoja ainesosia on hyödynnetty myös särkylääkkeissä.

Vihtomisessa on monia eri tapoja. Videolla nähdään esimerkiksi ilmavihdontaa, jossa vihtoja leyhyttelemällä siirretään lämpöä tasaisesti iholle.

Terve löyly! Loitsut ja tervehdykset tuolle puolen

Saunomiseen liittyvät loitsut ja laulut ovat kuuluneet arkeen sekä etenkin rituaaliseen saunaan ja parantamiseen.

Saunaan tullessa oli tapana tervehtiä saunaa ja löylyä. Kansanrunousarkistosta löytyy lukuisia saunatervehdyksiä lyhyistä tokaisuista pidempiin värssyihin.

Etelä-Karjalasta taltioidussa tervehdyksessä sanotaan: Terve löyly, terve lämmin, tänne miekii tulla rämmin (aineistot.finlit.fi).

Saunaa lämmittäessä ja saunasta tullessa esitettiin erilaisia tervehdyksiä, siunauksia ja anteeksipyyntöjä. Saunasta lähtiessä sanottiin esimerkiksi Varsinais-Suomessa: Siek sauk saunast (aineistot.finlit.fi).

Löyly-sana tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Viron ja liivin kielessä se tarkoittaa myös henkeä ja elämää.

Löylyn heittäminen on tuttua hommaa, mutta löylyä voi myös luoda valuttamalla hitaasti kauhasta vettä kiville.

Vuodenkierto ja elämänkaarirituaalit

Saunominen on liittynyt moniin vuotuisjuhliin. Jouluna ja juhannuksena on yhä tapana saunoa, mutta aikoinaan kekrisauna oli yksi vuoden merkittävimmistä.

Kekriä juhlittiin, kun satokausi oli päätöksessä. Kekrin aikaan ajateltiin vainajien henkien olevan liikkeellä ja saunomiseen kuului ajatus lämmittää sauna heillekin.

Perinnesaunottaja Maaria Alén kertoo, että sauna on saatettu lämmittää joko ensin vainajille, tai sitten vainajille on jätetty viimeinen vuoro illan hämärissä.

Alénin mielestä kekrisauna on perinne, jonka toivoisi jatkuvan. Nykypäivään sovellettuna se voisi myös tarjota tavan muistaa kuollutta läheistä pyhäinpäivän tienoilla. Alén pohtii, että jos matka haudalle on pitkä tai sinne ei tunnu luontevalta mennä, saunassa voisi luoda löylyn muistellen läheistään.

Elämän taitekohtiin liittyvistä saunaperinteistä morsiussauna on kenties parhaiten säilynyt. Morsiamen saunottamiseen on liittynyt hedelmällisyyteen ja lemmennostoon liittyviä riittejä.

Suomessa perinne jatkui aina 1800-luvun puoliväliin asti. Sittemmin morsiussaunan tapoja on elvytetty sekä sovellettu polttareihin.

Kupparin, hierojan ja parantajan vastaanottohuone

Sauna oli usein kodin hygieenisin paikka ja siellä oli käytännöllistä hoitaa sairaita. Puhtauden lisäksi saunan uskottiin suojaavan pahalta.

Saunassa synnytettiin, ja sinne vietiin vainajat viimeiselle pesulle. Syntymä ja kuolema ovat sittemmin siirtyneet laitoksiin, mutta esimerkiksi saattohoitokodeissa on saunoja ja liikuntakyvytönkin pääsee siellä löylyihin apuvälineiden ja hoitajien avulla.

Perinteinen hoitomuoto saunassa on ollut kuppaus, jota harjoitetaan edelleenkin.

Unohdetut haltijattaret ja lepyteltävät saunatontut

Saunatontut ovat tuttua kuvastoa nykyihmisellekin ainakin satujen muodossa. Saunaan mennessä on ollut tapana tervehtiä saunatonttua (sauna.fi). Tonttua ei sopinut suututtaa sopimattomalla käytöksellä, kuten meluamalla, sillä se olisi tuonut epäonnea saunojille.

Kulttuurintutkija ja tietokirjailija Kaarina Kailo kertoo kirjassaan Pohjolan mytologia useista saunaan liittyvistä naispuolisista haltijoista, kuten Auteretar, Sanervatar ja Kylyn akka, joita mainitaan vanhoissa loitsurunoissa.

Usvan ja sumun haltiaa Auteretarta on kuvailtu runoissa ”saunalöylyn siittäjäksi”. Sanervatar on ollut löylyn haltija, jonka uskottiin parantavan sairauksia. Karjalassa on puhuttu Kylyn akasta, jolla Kailon mukaan viitattiin todennäköisesti myös kätilöihin ja saunottajiin.

Sauna on ollut naisten valtakuntaa, sillä pesijät ja saunottajat ovat olleet naisia. Saunan lämmityskin on kuulunut naisille. Onpahan saunaa verrattu myös kohtuun. ”Uudestisyntyneenä” sieltä moni tänäkin päivänä poistuu, kun päivän rasitukset ovat löylyihin haihtuneet.

Lisää löylyä:

Saunan merkitystä suomalaisille on käsitelty myös monissa dokumenteissa. Alla oleva Suomalainen sauna -lyhytdokumentti ja lukuisia muita saunaohjelmia löytyy Areenasta.

Kuuntele myös audiosarja Lisää löylyä vuodelta 1971 Areenasta.

Artikkelin lähteenä on Maaria Alénin haastattelun lisäksi käytetty kirjoja:
Kailo, Kaarina. Sauna, naiseus ja elämänkaari. Perinnekulttuurin paluu. Helsinki, Basam books, 2022.
Kailo, Kaarina. Pohjolan mytologia: saunan maa-ilma, haltijat ja jumalat/taret, 2021.
Vuorenjuuri, Martti. Sauna Kautta Aikojen. Otava, 1967.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto (perinteen ja nykykulttuurin kokoelma).
Artikkelin pääkuva: Pekka Kyytinen (1954), Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto