YTL:n sensori Eero Salmenkivi vastasi kokelaiden kysymyksiin filosofian kokeesta. Kysymyslomake oli auki koepäivänä klo 12-18. Toimittaja on tiivistänyt kysymyksiä tarpeen mukaan.

Katso filosofian koe ja hyvän vastauksen piirteet täältä.

Tehtävä 1

”Riittikö jos tehtävässä selitti tärkeimmän pointin käsitteistä ja kertoi esimerkin?”

Sikäli kuin ”tärkein pointti käsitteestä” kertoo, mikä käsite on, niin riitti hyvin. Osa käsitteistä toki on sellaisia, että yhden lauseen pointilla sitä voi olla vaikea selittää. Esimerkki on myös hyvä tapa osoittaa selitys- ja määrittelytehtävissä, että on todella ymmärtänyt asian. Toki esimerkki voi myös mennä pieleen, jos se ei vastaa selitystä.

”Kuuluuko tai saako näissä kertoa ylimääräistä jos se mahtuu vastaukseen (esim. materialismin alalajien esittelyä), vai riittääkö täysiin pisteisiin pelkästään kertomalla suurin piirtein, että olemassa oleva koostuu fyysisestä materiasta?” - Materia-Matti

Vrt. edellinen kysymys. Juuri materialismi on ehkä yksi niistä käsitteistä, jossa yhden lauseen ”olemassa oleva koostuu fyysisestä materiasta” riittää pikemminkin 2 kuin 4 pisteeseen. Tämä on osaltani siinä mielessä arvailua, että sensorikokous toki aikanaan vasta päättää, miten laajaa tai tarkkaa muotoilua vaaditaan mihinkin pistemäärään.

Oikeaa tässä on se, että kun filosofiassa puhutaan materialismista ilman lisämääreitä, kyse on ontologisesta kannasta, joka kertoo, mistä todellisuus perimmiltään koostuu. Esimerkiksi materialismin alalajien esittely voi kuitenkin olla paikallaan, koska tämä lyhyt vastaus jättää auki, mitä fyysinen materia on ja mitä pitää ajatella arkiajattelun aineettomina pitämistä asioista kuten tunteista, ajatuksista ja luvuista. Esim. nykyfysiikan käsitys aineesta on aika kaukana perinteisesti ajatelluista kuivista kolmiulotteisista kappaleista.

Tehtävä 2

”Onko paha virhe, jos sanoi, että normatiivisen relativismin osa-alueita ovat moraalisubjektiivisuus ja kulttuurirelativismi ja käsitteli niitä sekaisin?” - Humen giljotiini

Vaikea sanoa vastausta näkemättä. Moraalisubjektiivisuus ja kulttuurirelativismi ovat moraalirelativismin muotoja, joten niiden sanominen sen osa-alueiksi on epätarkkaa muttei yleensä erityisen paha virhe. Tehtävän johdannossa kuvattu normatiivinen ongelma on niille yhteinen, joten sikäli käsitely ”sekaisin” ei myöskään välttämättä ole ongelma. Tästä ei toisaalta myöskään vielä näe, onko tehtävänannossa mainittua ongelmallisuutta käsitelty hyvin (ks. HVP).

Morjens, Eero! Mä mainitsin moraalirelativismissa abortin, samaa sukupuolta olevien suhteiden ja naisten roolia yhteiskunnassa. Myös kerroin uskonnosta ja miten tämä kaikki puolustetaan tai vastustetaan eri puolilla maailmaa. - Kerem S.

Tästä on vaikea nähdä, onko tehtävänannossa mainittua ongelmallisuutta käsitelty hyvin, tai miten mainitut seikat siihen liittyvät. Vrt. myös edellinen vastaus.

Tehtävä 4

”Käykö jos laittoi tekoälyä, eikä robotteja sinänsä, arvostelevan Kiinalaisen huoneen ajatuskokeen?” - wannabesokrates

Tehtävässä kokelas voi itse pitkälle määritellä, mitä hän tarkoittaa robotilla. Siten Searlen kiinalaisen huoneen kaltainen konstruktio käy hyvin esimerkiksi. Searlen pointtihan oli osoittaa, että tällainen ulkoapäin älykkään kaltaiseen toimintaan kykenevä konstruktio ei ole inhimillisessä mielessä älykäs. Tätä argumenttia voi käyttää robottien moraalisubjektiutta tai moraaliagenttiutta vastaan.

Searlen argumentti on kuitenkin ehkä lähinnä mielenfilosofinen, joten liian syvällinen uppoaminen sen yksityiskohtiin voi helposti johtaa siihen, että vastaus menee paljolti tehtävänannon ohi.

Tehtävä 7

”Moi! Pitikö kohtaan 7.2 vastatessa keskittyä johonkin filosofian alueeseen, vaikka puhua etenkin etiikasta (esim. onko oikeasta ja väärästä olemassa absoluuttinen totuus) tai tietoteoreettisesta filosofiasta, vai onko hyväksyttävää jos puhui useammasta aiheesta?” - Jännittynyt abi

Varsinaisesti kysymys koskee totuutta, jonka sijoittaminen yhteen filosofian osa-alueeseen on ongelmallista. Sikäli ehkä voisi ajatella, että ei ole ainoastaan hyväksyttävää vaan myös toivottavaa käsitellä eri filosofian osa-alueita. Lukion moduleja ajatellen totuus on kuitenkin moduulin 4 nimi, ja tuo moduuli käsittelee kielifilosofiaa, tietoteoriaa ja tieteenfilosofiaa.

Yksittäisistä filosofian osa-alueista erinomaisen vastauksen saanee rajautumalla semantiikkaan tai logiikan filosofiaan. Myös tieto-opillinen lähestymistapa voi olla hedelmällinen. Vastauksen monipuolisuuden vaatimus saattaa riippua siitä, pohditko asiaa myönteisestä vai kielteisestä näkökulmasta.

Jos esimerkiksi pyrkii argumentoimaan sen puolesta, että tehtävän johdannossa mainittu kielletyn ristiriidan laki on absoluuttinen totuus, looginen ja semanttinen tarkastelu voi hyvinkin riittää. Sen sijaan muunlaisissa, esimerkiksi useissa negatiivisissa vastauksissa, voi olla tarpeen tarkastella asiaa useammalta kannalta.

”Oliko joskus aikaisempana vuonna ollut joku hyvin samankaltainen tehtävänanto ja aineisto? Voiko olla että sama tehtävä olisi jopa uudestaan kokeessa? Ihan kuin sama Päivi ja sen huonot argumentaatiotaidot olisivat tulleet Abitreeneistä vastaan.”

Ylioppilaskirjoituksissa ei ole ollut tällaista tehtävänantoa. Sinänsä ei ole mahdotonta, että sama tehtävä voisi olla monta kertaa, mutta väliä pitää varmaan olla mieluummin kymmeniä kuin yksittäisiä vuosia. Ja hyvin samantapaiset tehtävät ovat tyypillisemmin yksinkertaisia, kuten esimerkiksi monivalintatehtävän osia tai käsitteenmäärittelyjä. Samalla aineistolle, varsinkaan videoaineistolle, lainaukset filosofian klassikoilta voisivat olla eri asia, tuskin koskaan tehdään sama tehtävää, vaikka sama aineisto voisikin siten esiintyä toisenlaisen tehtävän osana.

Muistelet varmaan Ylen opetusvideota. Ylen tuottamassa oppimateriaalissa on hyödynnetty samasta Ihmisten puolue -TV-sarjan jaksosta olevaa, hieman laajempaa materiaalia.

Mitä ”absoluuttinen totuus” oikeastaan tarkoitti tässä? Onko se tulkinnanvaraista? Jos kirjoitti esim. näkemyksestä että maailmankaikkeuden olemassaolo on absoluuttinen totuus (ja perusteli tätä) menikö ihan ohi aiheen ja tehtävässä haettiin jotain muuta? - SpinozaLite

Tehtävän johdannossa esimerkkinä absoluuttisesta totuudesta on mainittu kielletyn ristiriidan laki. Ja aineiston ja tehtävänasettelun perusteella voisi ajatella, että esimerkkinä siitä, mikä ei ole absoluuttinen totuus on ”ihmisen pitää saada, mitä hän haluaa.” Voi ehkä sanoa, että filosofiassa tyypillisiä esimerkkejä absoluuttisesta totuudesta ovat erilaiset abstrakteja rakenteita etenkin logiikkaa koskevat väitteet.

Ei ehkä voi sanoa, että ”absoluuttinen totuus” on tulkinnanvaraista. Absoluuttisen totuuden voi kuitenkin ymmärtää monella tavalla ja yksi tehtävän piirre onkin, että vastaajan pitää hahmottaa mielekkäästi määriteltyjen käsitteiden kautta, mitä ”absoluuttinen totuus” tehtävänannossa tarkoittaa.

Filosofian perinteessä on kyllä esitetty substantiaalisempiakin, siis vähemmän muodollisia, absoluuttisia totuuksia kuin logiikan periaatteet. Lukiolaisten kannalta ehkä tunnetuin sellainen voi olla Descartesin cogito-oivallus: ”ajattelen siis olen”. Kysyjän mainitsema maailmankaikkeuden olemassaolo kuuluu tähän ryhmään, ja sitä voi varmasti uskottavasti perustella absoluuttisena totuutena. Tästä ei tietysti sinänsä seuraa, että juuri esittämäsi perusteet ovat niitä vakuuttavia.

”Teinkö oikein, kun 7 tehtävän b-kohtaan kirjoitin totuusteorioista ja niiden avulla pohdin.” - Helmi

Totuusteoriat on selkeästi tehtävänannon alaan kuuluvaa filosofian osaamista. Niiden avulla ei luultavasti ole kuitenkaan kovin helppoa päätyä vastaamaan tehtävänantoon, joten vastausta näkemättä on vaikea sanoa, mitä ”ja niiden avulla pohdin” pitää sisällään.

Tehtävä 9

”Vastasinko tehtävän viimeiseen kohtaan kokonaan väärin kun vertasin ennakkoluuloisuuden suhdetta normatiivisen etiikan teorioihin?” - Kant Immanuel

Vastasit luultavasti oikeansuuntaisesti. Karkeasti ottaen sitä paremmin, mitä enemmän painotit hyvä-etiikkaa. Toki myös muidenkin normatiivisen etiikan teorioiden kautta voi päätyä määrittelemään ennakkoluuloisuuden paheellisuutta. Esimerkiksi Kantin velvollisuusetiikan ja utilitarismin avulla se on kuitenkin monimutkaisempaa.

”Mitä haettiin viimeisessä osiossa ”Pohdi, miksi ennakkoluuloisuus on tiedollinen pahe”? Oliko se sitä, että miksi olemme ennakkoluuloisia vaikka tiedostetaan se, vai jotain aivan muuta? Jäi epäselväksi.” - Lukihäiriö aivot ei ymmärrä

Erityisesti haettiin eettisen ja episteemisen yhteenliittymistä tiedollisessa epäoikeudenmukaisuudessa. Aineisto ja tehtävän kaksi edellistä osaa ovat tuoneet esiin kaksi tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden muotoa, todistukseen liittyvän ja tulkinnallisen.

Ennakkoluuloisuus on tässä kontekstissa tiedollinen asenne, jossa jokin tietolähde torjutaan ennakolta ei-tiedollisin perustein. Tämä on eettisesti tuomittavaa. Pahe ei luultavasti ole kovin yleisesti lukiofilosofiassa kovin keskeisessä roolissa oleva käsite, mutta sillä oli tarkoitus helpottaa eettisen ja episteemisen yhteenliitämistä, koska hyve-etikkassa hyveitä koskee samantapainen tilanne, jossa tiedolliset ja moraaliset hyvät liittyvät hyveissä yhteen. Kaikki hyveethän edellyttävät jonkinlaista tietoa.

Vastaavasti paheissa on kyse tiedon ja hyveiden puuttumisesta tai hyveiden vastakohdista, kuten typeryydestä tai ennakkoluuloisuudesta. Yksi pohdinnan ulottuvuus voi siis olla myös, että kun tietomme aina perustuu ennakkokäsityksille, miksi ja milloin kyse on paheellisista tiedollista epäoikeudenmukaisuutta synnyttävistä ennakkoluuloista.