Koronaviruspandemia on iskenyt myös maailman öljy- ja kaasumarkkinoille. Taloudellisen toiminnan hiljeneminen on vähentänyt voimakkaasti kysyntää ja painanut hintoja.
Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa kaksi suurta öljyntuottajaa, Venäjä ja Saudi-Arabia, olivat jo ryhtyneet hintasotaan.
Koronaviruskriisi sekoittaa nyt osapuolien suunnitelmia.
– Kun katsoo hintojen ohi, ongelma on, että varastosäiliöt ovat täynnä, jalostamot ovat täynnä ja tankkerit ovat täynnä. Maailma kärsii öljytulvasta, Venäjän energiapolitiikkaan perehtynyt professori Thane Gustafson Georgetownin yliopistosta Washingtonista sanoo.
– Niinpä sekä venäläisten että saudien on leikattava tuotantoaan, koska öljylle ei ole fyysisesti tilaa millään hinnalla.
Tilanne voi pakottaa saudeja ja venäläisiä neuvottelupöytään. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on viestittänyt, että Venäjä ja Saudi-Arabia neuvottelisivat jo.
Opec-lähde sanoi uutistoimisto Reutersille perjantaina, että öljyntuottajajärjestö ja sen liittolaiset neuvottelevat tuotannon leikkaamisesta 10 miljoonalla barrelilla päivässä. Tämä vastaisi suunnilleen kymmenesosaa öljyn globaalista tuotannosta.
Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi perjantaina, että Venäjä on valmis leikkaamaan öljyntuotantoaan yhteistyössä Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian kanssa.
Löytyykö hintasotaan siis sopu koronaviruskriisin keskellä?
– Aika sen näyttää.Olemmehan nähneet Opecin ja Venäjän välistä yhteistyötä viime vuosina, Venäjän ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista sanoo.
Hän katsoo, että Venäjä on kilvassa heikommassa asemassa.
– Jos katsotaan öljyn hinnan laskua, Venäjän Urals-laatu on pudonnut kaikkein eniten. Tällä öljynhinnalla Saudi-Arabia vielä pystyy tulouttamaan voittoja itselleen toisin kuin Venäjä, jossa tuotantokustannukset alkavat olla korkeammat kuin nykyinen barrelihinta Urals-laadulle.
Riippuvuus öljytuloista pakottaa hintasotaan
Venäjälle on riskialtista lähteä hintasotaan, koska valtion budjetti riippuu niin paljon öljytuloista.
Juuri riippuvuus öljytuloista ajaa Venäjää riskialttiilta tuntuvaan hintakilpaan, Veli-Pekka Tynkkynen arvioi.
– Kriisin sattuessa Venäjän ainoa keino on yrittää pitää kiinni markkinaosuuksistaan, Tynkkynen arvioi.
– Venäjä on kroonisesti riippuvainen hiilivetyjen myynnistä, eikä sillä ole muita vaihtoehtoja kuin ryhtyä tällaiseen kauppasotaan.
Kohteena voi olla myös kolmas osapuoli, Yhdysvallat, jossa öljynhintojen lasku voi tehdä liuskeöljyn tuotannon kannattamattomaksi.
– Toki tässä on sellainenkin ulottuvuus, että Pohjois-Amerikan liuskeöljytuottajat putoavat ensimmäisenä, Tynkkynen sanoo.
Venäjän ja Saudi-Arabian öljysuhde viileni
Parin viime vuoden aikana Venäjä oli yhdistänyt voimansa öljyntuottajien kartellin Opecin ja erityisesti Saudi-Arabian kanssa. Ajatuksena oli rajoittaa öljyntuotantoa, jotta hinnat pysyisivät kohtuullisen tuottavina, 60-80 dollarissa barrelilta.
Kaikki venäläiset öljy-yhtiöt eivät olleet tyytyväisiä järjestelyyn.
– Niillä oli lisäkapasiteettia vientiin ja ne halusivat viedä ne barrelit. Venäläinen osapuoli oli koko ajan jonkin verran sisäisesti jakautunut suhteessa Opecin kanssa tehtyyn sopimukseen, professori Thane Gustafson sanoo.
Kun saudit halusivat helmikuussa asettaa lisää tuotantorajoituksia, venäläiset kieltäytyivät ja lähtivät neuvottelupöydästä. Saudit ilmoittivat kasvattavansa tuotantoa. Hintasodan lähtölaukaus oli ammuttu.
Joissakin arvioissa on epäilty, että ratkaisun hintakilpaan lähdöstä teki vaikutusvaltainen Igor Setšin, valtio-omisteisen Rosneft-öljy-yhtiön johtaja.
Matalat hinnat iskevät rajusti Venäjään
Monet asiantuntijat ovat katsoneet, että öljynhinnan pitäisi olla 47 dollaria barrelilta, jotta Venäjän valtio saisi pidettyä budjettinsa tasapainossa.
– Venäjän öljyverotus toimii niin, että mitä alemmaksi hinta menee, sitä enemmän valtio uhraa tulojaan. Tämän seurauksena nämä uskomattoman matalat öljynhinnat iskevät Venäjän budjettiin hyvin raskaasti, Thane Gustafson sanoo.
Toisaalta Venäjä on kerännyt vankan rahaston sateisen päivän varalle sekä suuret dollari- ja eurovarannot.
Niillä se voi paikata öljytulojen menetystä budjetistaan. Nykyisessä tilanteessa tämäkään arsenaali ei välttämättä riitä.
– Venäläiset olivat kohtuullisen hyvissä asemissa kilpaan saudien kanssa normaaliaikoina, mutta nämä eivät ole normaaliaikoja, Thane Gustafson miettii.
Mutta mikä on todellinen haaste?
Nykyinen koronaviruskriisi ja öljyn hintasota ovat ohimeneviä ilmiöitä. Tulevaisuuden suuri kysymys on ilmastonmuutos, ja siihen öljyntuotantoon nojaava Venäjä ei ole valmistautunut.
Thane Gustafson katsoo, että vuosisadan puolivälissä ollaan tilanteessa, jossa öljynkysyntä laskee. Maakaasun kysyntä kasvaa, mutta se ei todennäköisesti korvaa öljytulojen laskua.
– Tämä on perustavanlaatuinen ongelma Venäjällä vallitsevalle hiilivetymallille, Gustafson sanoo.
Gustafson on tarkastellut Venäjän ja Euroopan maakaasukaupan pitkää kaarta kirjassaan The Bridge. Natural Gas in a Redivided Europe ja Nyky-Venäjän öljysektorin muodostumista kirjassaan Wheel of Fortune.
Veli-Pekka Tynkkynen on kirjoittanut Venäjän hiilivetykulttuurista, jossa öljystä ja kaasusta tehdään osa kansallista kertomusta.
– Putinin vallan aikana on energiafirmojen tuella rakennettu öljyn ja kaasun varaan rakentuvaa kansallista identiteettiä. Venäläisille halutaan luoda ajatus, että hiilivedyt eli öljy ja kaasu ovat Venäjän vahvuus ja suurvalta-aseman tae, Tynkkynen kertoo.
– Lopulta kyse on Putinin hallinnon ja keskeisten energiatoimijoiden valtastrategiasta, jolla halutaan taata nykyisen hallinnon vallan ja sen taloudellisen pohjan jatkuminen.
Molemmat tutkijat katsovat, että Venäjällä kyllä olisi edellytyksiä irrottautua riippuvuudestaan fossiilisten polttoaineiden viennistä.
Thane Gustafson pitää ydinvoiman vientiä esimerkkinä Venäjästä korkean teknologian viejänä. Veli-Pekka Tynkkynen puolestaan katsoo, että Venäjällä on kaikki eväät siirtyä uusiutuvan energian varaan.
– Venäjällä on laaja tila, todella paljon potentiaalia esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaan. Sillä on resursseja, muun muassa strategisia maametalleja, joita tarvitaan uusiutuvan energian infrastruktuurin rakentamiseen. Sillä on myös verrattain koulutettu väestö, Tynkkynen luettelee.
Lue lisää:
Saudi-Arabia hiostaa Venäjää nostamalla öljyntuotantoaan edelleen11.3.2020
Miksi öljyn halpeneminen näkyy huoltoasemilla hitaasti? St1:n toimitusjohtaja Mika Wiljanen vastaa 10.3.2020
Kuuntele:
Maailmanpolitiikan arkipäivää: Venäläinen maakaasu jakaa EU:n rivejä 4.4.2020