Vuonna 1979, kun pitkään puserrettu rauhansopimus oli vihdoin allekirjoitettu Israelin kanssa, Egyptin presidentti Anwar Sadat lausui profeetalliset sanansa:
– Ainoa asia, joka voi viedä Egyptin jälleen sotaan, on vesi.
Sadat viittasi siihen, että Niilin halkoma valtio on täysin riippuvainen joen tarjoamasta vedestä. Niilin vesi on Egyptille kansallisen turvallisuuden kysymys. Elämän ja kuoleman kysymys.
Elintärkeä se on myös monille niistä muusta yhdeksästä maasta, joiden läpi Niili virtaa.
Egypti on siirtomaa-aikana laadittujen sopimusten ansiosta nauttinut kokoaan suurempaa päätäntävaltaa Niilin vedenkäytöstä.
Talouskasvua tavoitteleva Etiopia päätti vuosikymmen sitten, että sekin haluaa Niilistä osansa. Maa alkoi rakentaa suunnatonta patoa, joka on nyt käyttövalmis.
Etiopia sijaitsee Niilin yläjuoksulla ja Egypti alajuoksulla. Etiopialla olisi padon myötä siis käytännössä mahdollisuus halutessaan sulkea Egyptin vesihanat.
Projekti on kiristänyt Etiopian ja Egyptin välejä äärimmilleen. Jopa siinä määrin, että presidentti Sadatia on viime vuosina alettu siteerata uudelleen.
"Suuri renessanssin pato"
Etiopia alkoi rakentaa Afrikan suurinta patoa ja vesivoimalaa Sudanin-vastaiselle rajalleen vuonna 2011. Egypti oli tuolloin arabikevään mullistusten kourissa.
Niilin kahdesta päähaarasta monin verroin vuolaamman Sinisen Niilin alkulähde on Etiopiassa sijaitseva Tanajärvi, josta virtaavaa vettä maa aikoo uudella padollaan säädellä.
Egypti sen sijaan on viimeinen maa, jonka lävitse Niili virtaa ennen laskemista Välimereen.
Jo faraoiden ajoilta lähtien Egyptin sivilisaatio on rakentunut Niilin ympärille ja Niilin varaan. Tänäkin päivänä 95 prosenttia Egyptin asukkaista elää Niilin jokilaaksossa ja suistossa.
Etiopian aikomuksena on alkaa täyttää jättimäistä patoallastaan Tanajärvestä virtaavalla vedellä jo tänä vuonna. Keskeinen kiistan aihe on, miten nopeasti Etiopia saisi täyttää tätä Afrikan toiseksi suurinta tekojärveä.
Jos Etiopia täyttää patoallasta hitaasti, asialla on suhteellisen vähän vaikutusta Egyptiin. Jos täyttö tapahtuu nopeasti, Egypti olisi vaarassa menettää vuosiksi erittäin suuren osan käyttämästään vedestä.
Lisäksi Egypti kaipaa Etiopialta sitoumusta, että mahdollisen pitkän kuivan kauden iskiessä veden annetaan virrata Niilissä entiseen malliin, eikä Etiopia pyrkisi pitämään hupenevia vesivarantoja itsellään.
Jos Etiopia alkaisi syystä tai toisesta liikaa rajoittaa veden virtaamista, pahimmillaan Egyptiä koettelisi vuosikausien kuivuuden vitsaus. Se halvaannuttaisi juomavesihanat ja maatalouden ja näin ollen maan talouden.
Mutta myös Etiopialla on painavat syyt padon ja vesivoimalan käynnistämiselle – eikä vähiten se, että patoon on syydetty rahaa 4,5 miljardia dollaria.
Padon tuottamalla energialla tuotaisiin sähköt 65 miljoonalle etiopialaiselle, jotka elävät tällä hetkellä sähköttä.
Samalla maa pyrkii Afrikan suurimmaksi energiantuottajaksi ja aikoo patohankkeen luomalla talouskasvulla nostaa miljoonia kansalaisiaan köyhyydestä.
Hankkeeseen liittyy myös mitä ilmeisimmin vaurauttaan kasvattavalle Etiopialle suurta ylpeyttä ja kansallisuudentunteen pönkittämistä. Padon nimikin on kumartelematon ja mahtipontinen: Suuri etiopialaisen renessanssin pato.
Kymmenessä vuodessa ei ole saatu aikaan sopimusta uudesta padosta. Umpikujiin on päädytty ja sotilaallisella voimankäytölläkin on vihjailtu.
Nyt pato on valmis, joten aika uhkaa loppua.
Umpikujasta uusiin neuvotteluihin
Kesäkuussa Egypti, Etiopia ja näiden välissä sijaitseva Sudan kävivät pitkät neuvottelut, mutta ne johtivat jälleen umpikujaan.
Etiopian ulkoministeri Gedu Andargachew sanoi uutistoimisto AP:n haastattelussa, että sopimukseen kyllä pyritään mutta patoallasta aletaan joka tapauksessa täyttää heinäkuussa sadekauden alkaessa, oli sopimusta tai ei.
– Teemme kovasti töitä päästäksemme sopimukseen, mutta aiomme pysyä aikataulussa sen lopputuloksesta riippumatta. Jos meidän täytyy odottaa muiden lupaa, pato voi jäädä toimettomaksi vuosiksi. Emme anna sellaisen tapahtua. Etiopia ei aio anella Egyptiltä ja Sudanilta lupaa omien vesivarantojensa käyttöön, Gedu sanoi.
Raivostunut Egypti vetosi YK:n turvallisuusneuvostoon asian ratkaisemiseksi. Egyptin ulkoministeri Sameh Shoukry perusteli kantaansa vähintään yhtä tiukkaan sävyyn AP:lle.
– Olemme olleet monissa asioissa joustavia ja ymmärtäväisiä. Mutta samaa poliittista tahtoa ei näytä olevan Etiopian puolella.
Ulkoministeri korosti, että jos Etiopia alkaa ilman sopimusta täyttää patoallasta, neuvottelupöytään ei olisi paluuta.
– Jos padon täyttäminen alkaa, aiomme olla erittäin äänekkäitä ja selkeitä siitä, mihin toimiin ryhdymme, Shoukry sanoi.
Hän lisäsi, ettei Egypti ole uhannut sotilaallisella voimankäytöllä.
Umpikujasta päästiin kuitenkin eteenpäin viime perjantaina, kun neuvottelut avattiin jälleen Afrikan Unionin luotsaamina.
Etiopian vesi- ja energiaministeri Seleshi Bekele kertoi jälkeenpäin Twitterissä, että kokouksessa sitouduttiin sopimuksen laatimiseen kahden tai kolmen viikon sisällä.
Etiopian pääministerin kanslia julkaisi hieman myöhemmin yksityiskohtaisemman yhteenvedon keskusteluista.
Siinä lopputulos on muotoiltu siten, että Etiopia aikoo kyllä aloittaa padon täyttämisen kahden viikon kuluttua mutta ennen sitä tullaan pääsemään sopimukseen.
Maanantaina asiaa puitiin niin ikään YK:n turvallisuusneuvostossa. Siellä kävi ilmi, että kiista elää edelleen.
Egyptin Shoukry sanoi kokouksessa Al Jazeeran mukaan, että pato on uhka maan olemassaololle. Hän vetosi turvallisuusneuvostoon, että tämä valvoisi sopimuksen syntymistä.
Muuten edessä on konflikti, Shoukry varoitti.
Kokousta vetänyt YK:n poliittisten asioiden alipääsihteeri Rosemary DiCarlo totesi, että YK tukee Egyptiä, Etiopiaa ja Sudania sopimuksen laatimisessa seuraavien viikkojen aikana.
Eurooppa seuraa sivusta
– Tiettyä toiveikkuutta on ilmassa, arvioi Suomen ulkoministeriön Afrikka-politiikan johtava asiantuntija Martti Eirola viime päivien neuvotteluja.
– Hyvä merkki on se, että YK ja varsinkin Afrikan Unioni ovat ottaneet entistä aktiivisemman roolin neuvottelujen tukemisessa, Eirola sanoo Ylelle.
Euroopan unioni ja Suomi sen mukana seuraavat tarkasti padosta käytäviä neuvotteluja. Välittäjän roolia EU ei ole asiassa ottanut.
Sopimuksen syntyessä Suomella voisi olla valmiuksia antaa teknistä tukea muun muassa rajavesikysymyksissä ja vesidiplomatiassa.
– Kaikki kolme patokiistan osapuolta ovat EU:lle ja Suomelle tärkeitä maita. Siksi pyrimme säilyttämään hyvät suhteet tasapainoisesti kaikkiin kolmeen. Ymmärrämme hyvin sekä Egyptin huolen vedestä että Etiopian kasvavan tarpeen energiasta, Eirola sanoo.
Hän korostaa, että lähtökohtaisesti kiista on osapuolten itsensä neuvoteltavissa ja ratkaistavissa.
– Osapuolten haasteina ovat sisäpoliittiset paineet, disinformaation suuri määrä ja ulkovaltojen vaikutusyritykset. En silti usko aseelliseen konfliktiin ainakaan suoraan.
Eirola sanoo luottavansa kansainvälisen yhteisön, kuten Afrikan Unionin ja YK:n intresseihin pitää huolta siitä, että kiista pysyy vastedeskin neuvottelupöydän ympärillä.
– Niillä ei ole varaa uuteen aseelliseen selkkaukseen Afrikassa, Eirola sanoo.
Lue lisää:
Etiopian Niilin patohankkeen johtaja teki itsemurhan – syynä todennäköisesti aikataulupaineet
Kiista vedestä kuumenee Niilillä: Egypti ei hyväksy Etiopian patohanketta
Etiopia rakentaa Niiliin padon - Egyptissä uhataan jo sodalla