Katso Sportliv-sarjan minidokumentti Fulutudilusta klikkaamalla jutun pääkuvaa.
Jalkapallon Kansallisesta liigasta löytyy lukuisia tarinoita, mutta yksi hakee vertaistaan. Ode Fulutudilun tie sotaisasta Kongosta Kansallisen liigan mestaruustaistoon on ollut pitkä ja kivinen. Ensimmäiset nappiksensa vasta 14-vuotiaana saanut Fulutudilu nousi kodittomasta pakolaisesta jalkapallon MM-kisoissa pelaavaksi ammattilaiseksi, joka on nähnyt ja kokenut elämässään niin viheriöllä kun kenttien ulkopuolellakin.
Yksi asia hänellä on kuitenkin saavuttamatta. Se toi hänet toista kertaa Suomeen, tällä kertaa Ahvenanmaalle.
Fulutudilu syntyi vuonna 1990 rikkaista luonnonvaroistaan tunnetussa Kongossa. Timantit ja kuparivarat eivät kuitenkaan jakautuneet tasaisesti kansan kesken, ja suurin osa ihmisistä elikin äärimmäisessä köyhyydessä. Luonnonvaroista käytiin myös jatkuvaa taistelua maan johdon ja kapinallisjoukkojen välillä.
– Kapinalliset tappoivat ja raiskasivat tyttöjä ja naisia ja ottivat pojat lapsisotilaiksi. Muistan, että olin noin 3–4 neljä vuotta vanha, kun kapinalliset tulivat alueelle, missä perheeni oli. He osoittivat jokaista aseella.
Isä totesi, ettei ympäristö ole nuorelle tytölle turvallinen paikka varttua. He matkasivat yhdessä isän kotimaahan Angolaan, mutta myös naapurimaassa oli samanlaisia ongelmia. Sielläkin käytiin sisällissotaa.
Uusi koti löytyi Etelä-Afrikasta, joka oli vastikään siirtynyt apartheidista Nelson Mandelan aikakauteen.
– Tiesimme, että olemme menossa rauhalliseen maahan, joka voi antaa meille paremman tulevaisuuden ja parempia mahdollisuuksia.
Öitä tuttavien nurkissa ja toisinaan ulkosalla
Etelä-Afrikassa ei sodittu, mutta alku pakolaisena ei ollut helppoa. Mielikuvat paremmasta elämästä joutuivat todella koetukselle, kun isän osoittautui hyvin hankalaksi löytää töitä. Se teki elämästä vaikeaa.
– Etelä-Afrikassa koulu maksaa. Aloitin koulun, kun olin 6-vuotias, mutta parin kuukauden jälkeen koulu ilmoitti, että minun on poistuttava, koska isäni ei pystynyt maksamaan maksuja. Hänellä ei ollut töitä eikä rahaa.
Talvella oli kylmää ja märkää eikä meillä ollut paikkaa, minne mennä. Meidän täytyi vain odottaa, että seuraava ihminen on valmis avaamaan ovensa ja majoittamaan meidät muutamaksi päiväksi.
Ode Fulutudilu
Fulutudilu jäi pois koulusta. Elämää ei helpottanut, ettei isällä ollut varaa maksaa myöskään asunnosta. Kaksikko vietti aikaansa tuttavien nurkissa ja toisinaan myös kadulla.
– Välillä tuttavat kyllästyivät ruokkimaan ja huolehtimaan kahdesta ihmisestä, minusta ja isästäni. Jos emme löytäneet seuraavaa paikkaa, jouduimme asumaan muutaman päivän kadulla.
Fulutudilu muistaa yhä, miltä ulkona nukkuminen tuntui.
– Talvella oli kylmää ja märkää ja meillä ei ollut paikkaa, minne mennä. Meidän täytyi vain odottaa, että seuraava ihminen on valmis avaamaan ovensa ja majoittamaan meidät muutamaksi päiväksi.
Myös ruoasta oli jatkuvasti puutetta.
– Muistan, millaista oli sinnitellä pari päivää ilman ruokaa. Näiden vuosien aikana saatoin syödä vain yhden aterian päivässä.
Kun isä vihdoin sai töitä, hän tienasi vain sen verran, että pystyi maksamaan yhden henkilön yöpymisen reppureissaajien suosimassa majatalossa. Fulutudilu sai yöksi katon päänsä päälle, kun isä nukkui ulkosalla.
Isä lähti takaisin, tytär jäi
Fulutudilun isän työnhakua ei helpottanut, että hän ei puhunut englantia. Usein nuori tyttö toimikin hänen tulkkinaan. Kaksikko vietti aikaansa lähinnä muiden kongolaisten parissa eikä ollut juuri tekemisissä eteläafrikkalaisten kanssa.
– Isäni sai kolmen kuukauden leiman, joka täytyi käydä uusimassa joka kolmas kuukausi. Vain silloin kuljimme eteläafrikkalaisten joukossa. Pakolaisasioista vastaavat virkamiehet antoivat isälleni usein vähän enemmän armoa, koska hänellä oli lapsi huolehdittavanaan, Fulutudilu muistelee.
Lopulta isä päätti, että palaa Angolaan, missä perheen ja ystävien lisäksi oli luvassa varma työ. Tytärtään hän ei halunnut viedä keskelle rauhatonta maata.
Minulla oli katto pään päällä eikä tarvinnut huolehtia, mistä seuraava ateria tulee. Sain olla vain lapsi, eikä minun ei tarvinnut huolehtia siitä, missä nukumme ja kauan olemme siellä.
Ode Fulutudilu
Fulutudilu ei kuitenkaan koe, että isä olisi hylännyt hänet.
– Hän ei pystynyt huolehtimaan minusta, ei tarjoamaan minulle ruokaa tai kattoa pään päälle.
He kävivät asiasta pitkän keskustelun. Vaikka isä ei onnistunut löytämään töitä, oli hän yhä vakaasti sitä mieltä, että tyttärellä on Etelä-Afrikassa luvassa parempi tulevaisuus. Samaa mieltä oli myös paikallinen tuttava, joka rohkaisi isää jättämään Fulutudilun Etelä-Afrikkaan.
Fulutudilu päätyi maan hallinnon pyörittämään lastenkotisysteemiin.
– Se oli parasta, mitä minulle voisi tapahtua. Olen iloinen, ettei isä vienyt minua mukanaan Angolaan.
Enää Fulutudilun ei tarvinnut kantaa huolta siitä, missä nukkuisi seuraavan yön. Hänelle järjestyi paitsi katto pään päälle, myös säännöllisesti ruokaa.
Fulutudilu sai jatkaa opintojaan, joiden parissa hän viihtyi.
– Se oli mahtavaa, ensinnäkin koska pääsin takaisin kouluun. Oli mahtavaa olla lasten ympäröimänä, sillä isän kanssa ollessani ympärillä ei aina ollut hirveästi muita lapsia.
– Minulla oli katto pään päällä eikä tarvinnut huolehtia, mistä seuraava ateria tulee. Sain olla vain lapsi, eikä minun ei tarvinnut huolehtia siitä, missä nukumme ja kauan olemme siellä. Se oli parasta, mitä minulle lapsena pystyi tapahtumaan.
Ensimmäiset nappikset 14-vuotiaana
Ruoan, katon ja koulutuksen lisäksi Fulutudilu sai vihdoin harrastaa myös urheilua. Sitä hän rakasti yli kaiken. Fulutudilu kokeili kaikkea karatesta lentopalloon, mutta yksi laji oli kuitenkin ylitse muiden: jalkapallo.
Toisin kuin muut tytöt, Fulutudilu kiirehti koulusta poikien kanssa pelaamaan. Edes varusteiden puuttuminen ei haitannut.
– Lastenkoti maksoi ensimmäiset nappikseni 14-vuotiaana. Se oli parasta ikinä! Pääsin silloin naisten joukkueeseen ja annoin palaa, Fulutudilu muistelee.
Joukkue harjoitteli kahdesti viikossa, mutta se ei innokkaalle jalkapalloilijalle riittänyt. Koulun jälkeen hän ryntäsi pihalle ja juoksi ympäriinsä pallon kanssa.
– Treenasin ja treenasin. Joka viikko ymmärsin olevani parempi ja parempi. Nousin puolustajasta keskikentälle ja sitten hyökkääjäksi. Mitä enemmän treenasin, sitä enemmän kehityin. Siihen jäi koukkuun. Ymmärsin, että voin oikeasti olla hyvä tässä, jos vain jaksan työskennellä sen eteen.
Kova työ toi tulosta myös koulun puolella. Fulutudilu oppi 11-vuotiaana lukemaan päästyään uudestaan kouluun. Se ei estänyt häntä haaveilemasta jatko-opinnoista.
– Minulla oli koulutuksessani aukko, minkä takia tulin aina perässä. En ollut kympin oppilas, mutta tein kovasti töitä sen eteen, että olin edes keskivertoa. Tiesin, että kovalla työllä voisin saavuttaa mitä vain.
Työ palkittiin muutaman vuoden kuluttua, kun Fulutudilulle tarjottiin stipendiä Yhdysvalloista.
– Sellainen mahdollisuus tarjoutuu vain kerran elämässä. Se oli aivan uskomatonta. Opiskeluiden jatkaminen oli unelmani, mutta en ikinä uskonut, että voisin opiskella niin pitkälle ja pelata niin korkealla Amerikassa.
Soitto Oulusta pelasti
Fulutudilu sai neljän vuoden stipendin Leen yliopistoon Clevelandiin Tennesseehen. Viimeisenä opiskeluvuonna hän sai myös kutsun Etelä-Afrikan maajoukkueeseen. Se oli yksi Fulutudilun lukuisista unelmista.
– Pakolaisena en olisi ikinä uskonut, että päädyn maajoukkueeseen. Maa on antanut minulle niin paljon, vaikka tietysti siellä oli myös alkuun vaikeuksia. Kun pääsin hallituksen suojeluun, he ruokkivat minut, antoivat koulutuksen ja paikan missä asua. Haluan antaa heille takaisin jotakin siitä.
Valmistuttuaan Fulutudilu päätyi kuitenkin pariksi vuodeksi kotimaansa pääsarjaan. Etelä-Afrikan amatöörisarjassa unelma ammattilaisuudesta tuntui jo valuvan käsistä.
Sitten Oulusta soitettiin.
– ONS oli ensimmäinen seura, joka tarkkaili minua ja halusi minut. Olin uskomattoman iloinen tilaisuudesta. Uskoin, että mahdollisuuteni pelata ammattilaisena ovat jo menneet. Mutta samaan aikaan uskoin, että minulla olisi vielä jalkapallolle paljon annettavaa. Tiesin, että tämä aika vielä tulee, minun on vain oltava kärsivällinen.
Oulussa hyökkääjä takoi 23 ottelussa 15 maalia. Fulutudilun tie jatkui Suomen liigasta Malagaan ja aina MM-kisoihin asti.
Hän pääsi Etelä-Afrikan MM-kisajoukkueeseen ja pelasi jokaisessa Etelä-Afrikan kolmessa ottelussa. Lempinimeä Banyana Banyana kantava joukkue keräsi katsojien sympatiat, mutta tuloksena oli lohkon jumbosija ja kolme tappiota.
– Pelit olivat superhaastavia, olimme samassa lohkossa Espanjan, Saksan ja Kiinan kanssa. Kaikissa näissä maissa on ammattilaisliiga, joka on pyörinyt useamman vuoden. Meillä ehkä 20 prosenttia on pelannut ammattilaisena. Kukaan ei uskonut, että yltäisimme mihinkään kummoiseen.
Vaimeaksi jääneestä menestyksestä huolimatta MM-kisat olivat kokemuksena ikimuistoiset.
– Minulla ei ole sanoja kuvaamaan sitä tunnetta. Oli suuri kunnia olla mukana ja kulkea se koko matka pakolaisesta sinne. Kongosta Angolaan ja Etelä-afrikkaan ja Yhdysvaltoihin ja MM-kisoihin. En koskaan olisi voinut edes unelmoida tälläisesta.
Haasteiden perässä Ahvenanmaalle
Täksi kaudeksi Fulutudilu palasi jälleen Suomeen, tällä kertaa Ahvenanmaalle. Hän sanoo katselleensa MM-kisojen jälkeen tarjouksia, mutta mikään ei tuntunut tyydyttävän.
– En ollut kiinnostunut menemään seuraan, joka on jo varmistanut mestaruuden ja voitti suunnilleen 5–0 tai 6–0 joka toisen pelin.
Sopiva haaste löytyi Ahvenanmaalta. Åland United oli tullut tutuksi jo kaudella 2018, kun Fulutudilu pelasi Oulussa.
– Tiesin, että kilpailu on kovaa ja sarja hyvä. Tiesin, että he olivat tulleet kolmanneksi ja joukkue oli hyvä. Pelaisin hyvässä joukkueessa hyvässä liigassa, mutta taistelisin silti jostakin.
Kolmas sija olisi minulle epäonnistuminen. Seura on saanut jo pronssia ilman minua. Minun kanssani joukkueen pitää saavuttaa jotain parempaa tai muuten epäonnistun.
Ode Fulutudilu
Sellaisessa ympäristössä Fulutudilu ei aiemmin ollut pelannut. Hän asetti korkeat tavoitteet myös itselleen.
– Kolmas sija olisi minulle epäonnistuminen. Seura on saanut jo pronssia ilman minua. Minun kanssani joukkueen pitää saavuttaa jotain parempaa tai muuten epäonnistun.
Kahdesti peräkkäin pronssille sijoittunut Åland United lähti kauteen tavoitteenaan paitsi mestaruus myös Suomen cupin voitto. Toinen niistä toteutui lokakuun alussa, kun joukkue varmisti historian ensimmäisen Suomen cupin mestaruutensa kaatamalla finaalissa TiPSin 2–1.
– Se oli uskomatonta. Olen todella iloinen, että sain olla osana sitä. Kun teimme toisen maalin, tiesimme, että peli on ohi, koska puolustuksemme on niin hyvä. Puolustuksemme on sarjan paras. Hyökkääjänä kun pelaa noin hyvän puolustuksen kanssa, se antaa itseluottamusta mennä ylöspäin.
Sarjan parhaimmistoa olevan puolustuksen lisäksi Fulutudilu nostaa menestyksen syiksi joukkuehengen, joka on hioutunut saarella hyökkääjän mukaan mainioksi. Myös päävalmentajan pestin tämän kauden päätteeksi jättävä Samuel Fagerholm saa Fulutudilulta kiitosta.
– Valmentajan taktiikkoja on ollut superhelppo noudattaa, mutta ne ovat myös toimineet todella hyvin. Joukkuehenkemme on omaa luokkaansa. Välitämme kaikki toisistamme ja kunnioitamme toisiamme. Haluamme antaa joukkueen eteen kaikkemme.
Toinen tavoite on kuitenkin vielä saavuttamatta. Tikkurilan Palloseura havittelee seurahistoriansa ensimmäistä mestaruutta, ja pelasi viimeistä edellisen kierroksen ottelunsa jo perjantaina. Sen turvin se johtaa nyt sarjaa kolmen pisteen erolla Åland Unitediin.
Ahvenanmaalaisilla on kuitenkin parempi maaliero, joten voitolla he nousevat takaisin sarjakärkeen.
Olen 30-vuotias, olen naimisissa ja minulla on aviomies. Haluaisin perustaa perheen. Kun minulla on lapsia, en näe, että tulisin takaisin. Haluan sitten ottaa askeleen kohti seuraavaa elämääni.
Ode Fulutudilu
Päätöskierroksen ohjelma ei kuitenkaan ole helppo: ensin lauantaina Kuopiossa vastassa on sarjakolmonen KuPS ja päätöskierroksella Espoossa peli-ilon kauden loppupuolella löytänyt Honka, joista molemmilla joukkueilla on vielä mahdollisuus pronssimitaliin.
Fulutudilu muistuttaa, että kaikki on kuitenkin Åland Unitedin omissa käsissä.
– Mutta se tulee silti olemaan todella vaikeaa. Viimeisessä kahdessa pelissä tulee olemaan sota, koska kyseessä on kaksi todella hyvää joukkuetta. Emme katso, mitä muut joukkueet tekevät, keskitymme täysillä omaan tekemiseen. Jos teemme vain sen, mitä meidän täytyy, kaikki järjestyy kuin itsestään.
Jalkapallo antoi paremman tulevaisuuden
Fulutudilu on nyt 30-vuotias, omien sanojensa mukaan jalkapallouransa loppupuolella. Hän on noussut pakolaisena maajoukkueeseen ja esiintynyt MM-viheröillä. Saavutettavaa kuitenkin vielä riittää.
– Haluan voittaa liigan ja napata ensimmäisen ammattilaismestaruuteni. Sitten haluaisin vielä pelata jonkun huippuliigan suurseurassa.
Fulutudilu tiedostaa, että hyviä pelivuosia ei ole montaa jäljellä. Hän haluaa lopettaa kuitenkin huipulla.
– Haluaisin, että kun eläköidyn jalkapallosta, olen yhä hyvässä kunnossa. Jään pois siksi, koska haluan eikä siksi, että joudun lopettamaan, koska kroppani ei kestä enempää tai että pelaan ehkä kymmenen minuuttia ottelun lopussa.
Fulutudilu on miettinyt myös jalkapallouran jälkeistä elämää.
– Olen 30-vuotias, olen naimisissa ja minulla on aviomies. Haluaisin perustaa perheen. Kun minulla on lapsia, en näe, että tulisin takaisin. Haluan sitten ottaa askeleen kohti seuraavaa elämääni.
Jalkapallo antoi minulle paremman tulevaisuuden kuin mitä olisin voinut kuvitella. Se avasi ovia ja antoi minun kulkea matkan, josta olen kiitollisempi kuin mistään.
Ode Fulutudilu
Pelaamisen ohella hän on jo tehnyt yhteistyötä Mission 89 -järjestön kanssa. Organisaatio pyrkii puuttumaan ja estämään nuorten pelaajien ihmiskauppaa. Monet jalkapalloagentit suuntaavat Afrikkaan ja lupaavat köyhille vanhemmille maltaita, jotta he maksaisivat ja lähettäisivät toiveikkaana lahjakkaat lapsensa Eurooppaan suurseurojen jalkapalloakatemiaan.
– Sitten he vievät vain vanhempien rahat ja pudottavat lapset Eurooppaan. He eivät pääse akatemioihin ja päätyvät vain pyörimään ympäri Eurooppaa, Fulutudilu havainnollistaa.
– Tunnen henkilökohtaisesti pelaajia, jotka ovat joutuneet tämän kohteeksi. On hyvä lisätä tietoisuutta, jotta ihmiset Euroopassa tunnistavat salakuljetusta myös urheiluympäristössä.
Fulutudilu ei joutunut agenttien petkuttamaksi. Häntä jalkapallo kohteli paremmin. Lajin avulla Fulutudilu sai stipendin Yhdysvaltoihin, ja sitä myötä mahdollisuuden koulutukseen.
– Jalkapallo antoi minulle paremman tulevaisuuden kuin mitä olisin voinut kuvitella. Se avasi ovia ja antoi minun kulkea matkan, josta olen kiitollisempi kuin mistään.
Fulutudilu haluaa olla esikuva nuorille jalkapalloilijoille. Hänen tarinansa luo toivoa.
– Olen käynyt paljon asioita läpi ja myös kärsinyt paljon. Jos joku nuori koskaan kääntyy puoleeni, haluan sanoa, että voit saavuttaa unelmasi. On mahdollista saavuttaa, mitä vain toivoo.
Ode Fulutudiluta haastatteli Yle Sportenin Magnus Eklöv.
Lue myös:
HJK:n naisten tie vie Islantiin Mestarien liigan karsintaotteluun
Mestaruutta jahtaava Åland United vaihtaa kauden jälkeen päävalmentajaa – tuttu nimi palaa seuraan