Kansalaisopistojen koronan pakottama siirtymä verkkokursseihin ja digimaailmaan onnistui pelättyä paremmin. Uudet toimintatavat otettiin käyttöön nopeasti ja verkkokurssien määrä lisääntyi vuodessa räjähdysmäisesti.

Kaipuu kansalaisopistoiden kursseille, olivatpa etänä tai läsnä on suuri, sanoo Enontekiön, Kittilän ja Sodankylän yhteisen Revontuli-opiston apulaisrehtori ja kurssisuunnittelija Anu Uimaniemi.

– Tuntuu, että ihmisillä on suuri ikävä omia tekemisiä, harrastamista ja oppimista.

Viime vuonna kansalaisopistot joutuivat nopealla aikataululla muuttamaan opetustaan, kun koronarajoitukset astuivat voimaan. Jo aiemmin hitaasti edennyt verkkokurssien kehitys joutui pakkoloikan eteen, kun kurssien jatkumisen turvaamiseksi oli tehtävä hyppy digimaailmaan.

– Se on vaatinut paljon etenkin tuntiopettajilta. Heidän on pitänyt ottaa haltuun uutta tekniikkaa ja etäopetusvälineitä. Tietenkin se on vaatinut paljon myös oppilailta, sanoo Anu Uimaniemi.

Lue myös: Kansalaisopistot kärvistelevät korona-ahdingossa – "Voi käydä niin, että päivänvalo ei enää paista"

Valtakunnallisesti kansalaisopistojen verkkokurssien määrä pompsahti vuodessa 7591 tunnista 141 761 tuntiin. Tällä hetkellä kirjatuista tunneista reilu 9 prosenttia on etätunteja, kun niiden osuus vuonna 2019 oli vain 0,35 prosenttia.

– Etäopetuksen määrä voi tästä kuitenkin vielä syksyn osalta merkittävästi kasvaa, mikäli koronatilanne heikkenee ja paikallisia rajoituksia tulee lähiopetukseen, kertoo Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen.

Etäkurssit toivat uusia opiskelijoita

Verkkokurssit ovat tulleet jäädäkseen kansalaisopistojen tarjontaan. Jaana Nuottasen mukaan niiden myötä kansalaisopistoihin on löytänyt uusia opiskelijoita.

Käsivarren Lapissa, kolmen savun Iiton kylässä asuva Tony Mannela on Revontuli-opiston verkkokurssien avulla voinut harrastaa rakasta kirjoittamista. Ensimmäisen kerran hän osallistui verkkokurssille jo vuonna 2015.

Koko kuluneen kesän Mannela on hionut tekstejään Väyläkirjat-kustantamon kustannustoimittajan kanssa. Käsillä on hetki, jolloin kansalaisopiston kursseilla työstetty teksti saa kirjan muodon.

Ilman kursseja kaksiosaista kirjaa Iitosta ja iittolaisista tuskin olisi syntynyt.

– Kurssit ovat antaneet intoa ja jaksamista ja potkua. Kannustus, minkä opettajalta ja kurssikavereilta on saanut, ilman niitä en ihan varmasti olisi jaksanut tätä pitkää prosessia yksin puurtaa, Mannela kiittelee.

Revontuli-opistolle verkossa toimiminen oli jo ennestään tuttua. Toimipaikkojen välisistä pitkistä välimatkoista johtuen opistolla on järjestetty verkkokursseja jo lähes kymmenen vuoden ajan.

– Meillä oli jo viime syksynä mietitty etukäteen jokaisen kurssin kohdalla, että mitä tehdään, jos tulee koronakeskeytys, kertoo Uimaniemi.

Jaana Nuottanen kiittelee opistoja siitä, että pienistä resursseista huolimatta ne ovat kyenneet nopealla aikataululla kehittämään innovatiivisia etäopetusratkaisuja ja kouluttamaan henkilöstöään.

Lähikurssien yhteisöllisyyttä ei tavoita verkossa

Enontekiöläinen Tony Mannela on ollut innokas kansalaisopiston lähikurssien kuluttaja.

Muutto Iiton kylään keskellä Käsivarren erämaa-aluetta on karsinut innostusta käydä lähikursseilla. Lähimpänä olevat kurssipaikat ovat Kilpisjärvellä 50 kilometrin päässä tai Karesuvannossa 60 kilometrin päässä.

– Kun asuin Kilpisjärvellä, ramppasin jatkuvasti kursseilla. Samaten kun asuin Markkinassa 10 kilometriä Karesuvannon pohjoispuolella, kävin siellä kursseilla.

Vaikka verkossa pystyy opiskelemaan laajasti aiheita taiteesta kokkaukseen ja laulusta kirjoittamiseen, harva pystyy järjestämään kotiinsa sopivat tilat esimerkiksi allasjumpalle.

Etenkin pienten lasten vanhemmat tai työkseen näyttöpäätettä tuijottavat kaipasivat fyysistä irtiottoa, jonka kansalaiopiston lähikurssit tarjoavat.

Revontuli-opisto keräsi viime lukuvuodelta verkkokursseille osallistuneilta kokemuksia siitä, millaista verkossa opiskelu oli. Vaikka pääsääntöisesti kokemukset olivat myönteisiä, nousi vastauksissa esiin myös kaipuu yhdessä tekemiseen.

Myös Tony Mannela kaipaa välillä lähikursseja. Hän on osallistunut kesäisin Sodankylässä viikon mittaiselle kirjoittajakurssille, joka on koronan vuoksi ollut tauolla.

Verkossa järjestettävillä kursseilla ei Mannelan mukaan pääse samaan intensiiviseen tunnelmaan.

– Siinä tulee hurja säkenöivä vuorovaikutus ja saa hypätä kirjoituskuplaan. Mitkään muut asiat eivät ole kummittelemassa mielessä. Ei tarvitse miettiä, mitä ruokaa tänään laitan tai pitäisikö pestä pyykkiä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella keskiviikkoon 18.8. kello 23 saakka.