Yhdeksänvuotiasta Päiviä ja viisivuotiasta Reiskaa taitaa jännittää.
Undulaattikaksikko istuu koppinsa päällä ja tapittaa sieltä tulijaa.
Tavallisesti keltavihreä Päivi ja violetin värinen Reiska saattaisivat tiirailla helsinkiläisasunnon ikkunasta ohi lentäviä hanhia ja innostua itsekin ottamaan pyrähdyksen huoneesta toiseen, mutta nyt haastattelutilanne saa ne selvästi varuilleen.
Tai voihan syynä olla myös pian koittava elämänmuutos.
Päivi, Reiska ja muu perhe – Jonna Mäkynen ja Katariina Kausamo sekä tytär Jadessa, 11 – ovat nimittäin muuttamassa haastattelua seuraavana aamuna Helsingin Roihuvuoresta Suomen äärilaidalle, Utön saarelle.
Suurin osa tavaroista on jo pakattu ja kannettu pakettiautoon: olohuoneen lattialla on enää muutama laatikko ja nyssykkä, patja ja Päivin ja Reiskan häkki.
34-vuotiasta Kausamoa ja 29-vuotiasta Mäkystä tuleva elämänmuutos ei jännitä eikä pelota.
Kyse ei ole tutun ja turvallisen taakse jättämisestä, Kausamo sanoo. Ennemminkin omannäköisen elämän rakentamisesta.
Hitaamman, yksinkertaisemman.
Korkeintaan jännitys tuntuu kutkutuksena mahanpohjassa.
Muutos sai alkunsa somesta
Helsinkiläisperheen matka ulkosaaristoon Utöhön ei ole aivan tavallinen. Kaikki alkoi sosiaalisessa mediassa olleesta kampanjasta.
Jonna Mäkynen oli kuulunut jo pitkään erilaisiin saaristo- ja retkeilyryhmiin. Maaliskuun lopulla hän huomasi yhdessä niistä erikoisen ilmoituksen: Saaristomeren eteläosassa sijaitsevalle saarelle etsittiin asukkaiksi uusia lapsiperheitä.
Utössä asuu ympärivuotisesti nelisenkymmentä ihmistä. Perheasuntoja vapautuu saarelta harvakseltaan, joten Mäkynen ymmärsi tilaisuuden olevan poikkeuksellinen.
Kuuntele podcast-sarja Yle Areenassa: Utö – kaukana kaikesta, keskellä merta
Kampanjan taustalla olivat käytännön syyt. Saarella on pieni alakoulu, jossa oli vielä keväällä neljä oppilasta. Osa heistä oli lukuvuoden päättyessä muuttamassa perheensä mukana mantereelle, ja koulu oli jälleen kerran lakkautusuhan alla.
Mäkynen kysyi puolisoltaan puolittain vitsillä: pitäisikö hakea?
Lopulta asiaa ei mietitty kauaa.
– Lähetimme hakemuksen jo viikon kuluttua. Olimme kuitenkin skeptisiä sen suhteen, että onkohan niin, että me muka voisimme joskus olla saaristolaisia, Mäkynen sanoo.
Kuuntele, kun perhe kertoo elämänmuutoksestaan Radio Suomen haastattelussa omin sanoin:
Vaikka itse päätös syntyi nopeasti, oli sitä edeltänyt pitkä ajatustyö.
Perhe oli asunut Helsingissä vuosia. He olivat kaivanneet jo jonkin aikaa yksinkertaisempaa arkea ja elämää.
– Olemme koko perhe luontoihmisiä. Välillä on tuntunut, että Helsingissä täytyy erikseen matkustaa luontoon, jotta pääsee kokemaan aitoa luontoyhteyttä, Katariina Kausamo kertoo.
Saaristoasumistakin pariskunta oli pohtinut, mutta todennut sen kaukaiseksi, vielä jonain päivänä -tyyppiseksi haaveeksi.
– Emme missään nimessä ajatelleet, että se olisi realistista tällä aikataululla ja tässä kohtaa elämässä, Mäkynen taustoittaa.
Joten kun mahdollisuus tuli vastaan, Kausamo ja Mäkynen tarttuivat siihen empimättä. Siitä huolimatta, ettei kumpikaan ollut aiemmin vieraillut niin kaukana ulkosaaristossa.
Mäkynen tiesi, missä Utö sijaitsee, mutta Kausamo myöntää naurahtaen, että hänen piti luntata kartalta.
Saarelle ei muuteta noin vain
Jos tilaisuus oli harvinainen, poikkesi hakuprosessikin tavanomaisesta. Siinä oli kolme vaihetta.
Ensimmäiseen vaiheeseen kuului laaja kirjallinen hakemus, jossa hakijoita pyydettiin kertomaan muun muassa suhteestaan luontoon ja siitä, mitä ylipäätään ajattelee luontoon liittyvistä arvoista ja asioista.
Toisessa vaiheessa oli etähaastattelu, johon osallistui muutama saaren asukas eli mahdollisia uusia naapureita.
Kolmantena oli pakollinen käynti saarella. Se sinetöi päätöksen Mäkysen ja Kausamon puolesta. Paikka tuntui omalta, ja olo oli innostunut.
Paria viikkoa myöhemmin tuli tieto, että heidät oli valittu yhdeksi saaren kolmesta uudesta lapsiperheestä.
Pariskunta kiittelee saaren asukkaita perusteellisuudesta.
– He korostivat koko ajan, että ymmärrämmehän, mitä saarelle muuttaminen tarkoittaa ja että kaikki ei käy välttämättä niin helposti kuin olemme tottuneet. Ja ymmärrämmehän me, Mäkynen toteaa.
Iltapäivän aurinko valaisee olohuoneen lattiaa. Täällä nukutaan toistaiseksi viimeistä kertaa.
Kaukana kaikesta
Saarella asumisesta ei varoiteltu hakuprosessin aikana turhaan, sillä arki siellä todella on erilaista kuin mantereella.
Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Se sijaitsee kaukana avomerellä, ja lauttamatka sinne kestää säästä riippuen neljästä viiteen tuntia.
Saarella on oma kauppa, joskin valikoima ja aukioloajat ovat toista luokkaa kuin Helsingin ympäri vuorokauden avoinna olevien hypermarkettien.
Utöstä löytyy myös ensivasteryhmä, mutta ei esimerkiksi lääkäriä.
Mäkynen ja Kausamo sanovat pohtineensa käytännön asioita tarkkaan ennalta. Molemmat ovat koulutukseltaan sairaanhoitajia, mikä itsessään tuo turvaa.
– Uskon, että pienemmistä vaivoista selviytyy kyllä. Ja jos tulee oikeasti hätä, paikalle saa lääkintähelikopterin. Ei siellä aivan oman onnen nojassa olla, Kausamo toteaa.
Tarkkaa pohdintaa on käyty siksikin, että perheen mukana saarelle muuttaa itse asiassa pieni salamatkustaja: Kausamo ja Mäkynen odottavat perheenlisäystä. Laskettu aika on tammikuussa.
– Kun hyvin ennakoi ja suunnittelee, asiat saa järjestymään. Toki synnytys on se, mihin kaikki kulminoituu. Toivoo, että asiat menevät turvallisesti, Mäkynen sanoo.
Synnyttämään on tarkoitus lähteä aikanaan Turkuun.
Uusi arki antaa aikaa
Uusiksi ei mene pelkästään asuinympäristö. Myös työpaikat vaihtuvat.
Sekä Mäkynen että Kausamo ovat työskennelleet tähän saakka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Utössä kumpikin alkaa sairaalatyöskentelyn sijaan tehdä sataprosenttista etätyötä.
Työnantajana on yksityinen terveyspalveluyritys, ja työtä tehdään aamukuuden ja iltakymmenen välillä, entisen kolmivuorotyön sijaan.
Uusi arki tarkoittaa aiempaa enemmän perheen yhteistä aikaa.
– Enää ei tarvitse juosta työvuorojen perässä kolmessa vuorossa, vaan on oikeasti työpäivän jälkeen aikaa keskittyä heti perheeseen ja muuhun elämään. Kahden vuorotyöläisen perheessä arki on ollut ajoittain hektistä, Kausamo kertoo.
Jonna Mäkynen pohtii, etteivät vaikutukset jää vain tähän.
– Kun työkuviot muuttuvat näin merkittävästi, vapautuu ihan sellaista mielen tilaa. Sen myötä alkaa varmasti avautua muutakin. Palautuminen työstä on eri sarjassa, stressitaso laskee. Se varmasti mahdollistaa paljon.
11-vuotias Jadessa Mäkynen odottaa muun muassa sitä, että pääsee kalastamaan ja soutelemaan uudella kotisaarella.
– Siellä voi tehdä mitä tahansa mitä keksii.
Ja koulu, odottaa tuleva viidesluokkalainen sitäkin. Siinä missä aiemmassa koulussa oppilaita oli noin tuhat, on uudessa koulussa oppilaita kaikkinensa kuusi.
Koulunkäynti voi olla kivempaa tai tylsempää kuin vanhassa koulussa, hän puntaroi. Etukäteen ei tiedä.
Vaikka elämänmuutos innostaa ja inspiroi, yhtä asiaa perhe ei halua miettiä liikaa ennakkoon.
Utössä on vain alakoulu. Kahden vuoden kuluttua Jadessa siirtyy seitsemännelle luokalle, ja silloin perheellä on edessään paluu mantereelle.
Siihen Mäkynen ja Kausamo eivät ole valmiita, että yläkoululainen asuisi mantereella ilman heitä.
Sitä ennen on kuitenkin vielä muutto saareen. Se jaksaa hymyilyttää kolmikkoa.
Kuuntele, kun Utössä asuva Sari Lapinleimu kertoo haastattelussa, miten saaren uudet asukkaat oikein valittiin – ja milloin perheasuntoja vapautuu saarelta uudemman kerran:
Hetkeä myöhemmin
Haastattelusta on kulunut muutama viikko. On aika soittaa Utöhön ja kysyä, millaisia päivät siellä ovat olleet.
Onko elo saarella ollut sellaista kuin etukäteen oli ajatus, vai onko mannerta ja Helsinkiä tullut ikävä?
Katariina Kausamo ja Jonna Mäkynen vastaavat puhelimeen pihaltaan. He ovat ruokkimassa pihapiirissään asustavia kanoja. Niitä on hoidettu tähän saakka muutaman kotitalouden voimin, ja myös Kausamo ja Mäkynen ovat päässeet huolehtimaan niistä.
Uudessa kodissa tavarat ovat alkaneet löytää paikkansa. Päivi ja Reiska päivystävät nyt toisenlaisia maisemia.
– Koti tuntuu pikkuhiljaa kodilta, Kausamo summaa.
Hän kertoo, että kun perhe saapui muuttokuormansa kanssa lauttarantaan, vastassa oli joukko kyläläisiä valmiina auttamaan.
Yhteisöllisyys lämmitti mieltä.
– Meni ehkä puolitoista tuntia, ja sitten koko lasti oli purettu ja sisällä. Jopa painava pianomme saatiin kannettua sisälle yhteistuumin.
Elämänmuutos ei ole kaduttanut. Päinvastoin, päätös on vahvistunut päivä päivältä.
– Joka aamu kun herää, miettii, onko tämä oikeasti totta. Mutta kun katsoo ikkunasta ulos ja näkee majakan ja meren, tajuaa, että kyllä tämä taitaa muutakin kuin uneksimista olla, Kausamo sanoo.
Mäkysen viesti on: Elämässä on hyvä haaveilla. Ja pitää haave mielessä ja uskaltaa mennä sitä kohti.
Ei tarvitse olla rikas eikä pitkälle koulutettu, hän sanoo. Itsensä näköinen elämä on mahdollista muutenkin.
Kunhan vain uskaltaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Keskustelu on auki maanantaihin 29. elokuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi: