Nick, Dale ja Kurt ovat ihan tavallisia työmyyriä. Kuten hämmästyttävän usein sattuu, ovat heidänkin esimiehensä sietämättömiä yksilöitä. Monien muiden samassa tilanteessa olevien tavoin päästävät kaverukset liikoja höyryjä ulos töidenjälkeisillä kaljoilla. Eräässä tällaisessa sessiossa yksi heistä lausuu ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat; maailma olisi parempi paikka ilman noita kolmea sietämätöntä esihenkilöä. Puolivahingossa heitetty ajatus ottaa kuitenkin tuulta ja niin ystävykset huomaavat istuvansa kaupungin laitamilla sijaitsevassa kapakassa yhdessä Dean ”Motherfucker” Jones -nimeä kantavan hämäräperäisen yksilön kanssa keskustelemassa keinoista päästä lopullisesti eroon kaameista pomoistaan. Koska kyseessä on komedia, on selvää että johtohenkilöiden poistaminen elävien kirjoista ei ole kovinkaan yksinkertaista ja johtaa monenlaisiin kommelluksiin.

Kaameat pomot on elokuva jonka pitäisi olla hauskempi kuin se lopulta on. Henkilögalleriansa puolesta elouvassa olisi aineksia vaikka mihin. Otetaan vaikka Kevin Spaceyn hyytävästi esittämä konttoripäällikkö, joka nauttii nöyryyttäessään ylennystä havittelevaa Nickia (Jason Bateman). Yhtä hulvattoman kammottava on hammashoitajana työskentelevää Dalea (Charlie Day) töissä seksuaalisesti häiriköivä, pahasta libidon ylitoiminnasta kärsivä hammaslääkäri Julia. Roolissa nähdään totutusta kiltin tytön hahmostaan tässä hienon irtioton tekevä Jennifer Aniston. Ihastuttavin elokuvan pahiksista on kuitenkin Colin Farrellin esittämä, jatkuvassa kokaiinipöllyssä riehuva, Kurtin (Jason Sudeikis) firman uusi johtaja, joka nyt yksinkertaisesti inhoaa kaikkia alaisiaan. Kun porukkaan lisätään vielä Jamie Foxxin esittämä Motherfucker Jones, ja tietenkin kaiken alkuun saattanut kolmikko, niin on yksinkertaisesti sääli, ettei käsikirjoitus tarjoa elokuvan mainiolle näyttelijäkunnalle herkullisempia aineksia. Toki mukana on muutama todellinen ässäkohtakin, mutta suureksi osaksi tyydytään pikkutuhmiin vitseihin, ensimmäisen asteen oivalluksiin ja tallotaan ylipäätään pitkin hiukan turhan tuttuja polkuja. Jospa vain...

Lähde: YLE Uutiset / Esko Rautakorpi