Pohjalaiseen pääsiäisperinteeseen kuuluvat pääsiäistulet eli valakiat. Rakkaalla perinteellä on monta nimeä, sillä osa pohjalaisista kutsuu valkioita sinnikkäästi kokoiksi - toisten ollessa vakaasti sitä mieltä, että kokot palavat vain juhannuksena eivät pääsiäisenä.

Kokko tai valkia miten vaan, joka tapauksessa pääsiäisen juhlatulet sytytetään lauantai-iltaisin - jos viranomaiset sen sallivat. Useimmiten sytyttäjänä on nykyään kyläyhdistys.

- Ennen poltettiin valkiaa melkein joka tuvassa erikseen, mutta sittemmin tapa on muuttunut. Mekin olemme polttaneet tässä samalla paikalla yhteistä kokkoa jo 15 vuotta, sanoo Matti Heikkinen Tuiskulan kyläseurasta Kurikasta.

Pääsiäisvalkiat kutsuvat kyläläiset ja pääsiäisnoidat eli trullit yhteiseen illanviettoon. Illanvietto myös työllistää kyläläisiä sekä tulen vahtimisessa, järjestyksenvalvonnassa että tarjoilujen järjestäjinä. Valkia pitää myös valvoa loppuun.

- Valkiaa saa meillä katsella sekä sisätiloista että pihalta, ja liikuntaesteisetkin pääsevät paikalle, kehaisee Heikkinen.

- Kokon loppuun polttaville miehille pidetään aamuyölle asti sauna lämpimänä, Matti Heikkinen tietää.

Muuttuvat perinteet

Tuiskulan kyläseuran valkiaperinteellä on pitkä perinne. Ja, jos on kokkojen määrä kylällä vähentynyt monesta yhteen yhteiseen, on muutos tapahtunut myös siinä, mitä valkiassa saa polttaa.

- Ennen taidettiin polttaa niitä autonrenkaitakin. Myös huonekaluja ja muuta paloi pääsiäisen iloksi, Matti Heikkinen muistelee.

- Sekin on muuttunut, että ennen kierrettiin pääsiäislauantaina kokolta kokolle niitä vertailemassa ja tuttuja tapaamassa. Nyt meillä ovat parkkipaikat ja tienvarret täynnä, kun väki kerääntyy tänne yhteen, Heikkinen sanoo.

Yksi on kuitenkin perinteisesti jäljellä - taikausko.

- Ennen ajateltiin, ja varmaan vähän vieläkin, että kokon polttamisella ajetaan pois pahoja henkiä ja noituutta, naurahtaa Matti Heikkinen.