Liki puolivuotias mäyräkoira Wilma seuraa maailmaa uteliaana, mutta vielä hieman arkaillen. Uusia ihmisiä se tarkkailee hetken, saattaa haukkumalla kertoa pienestä epävarmuudesta, mutta tulee lopulta tekemään tuttavuutta.

Wilma on yksi noin neljästäkymmenestä koirasta, jotka löydettiin vuoden vaihteessa Virolahdelta ja huostaanotettiin Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä. Osa koirista on tällä hetkellä vielä sijaiskoideissa ja odottaa lopullista kotia. Wilma on jo saanut pysyvän kodin kotkalaisen Petri Päivärinnan luota.

Päivärinta kävi katsomassa koiria ja ihastui juuri Wilmaan.

– Se oli pienin ja narttu. Se oli selvä valinta, kertoo Päivärinta ensi kohtaamisesta.

Päivärinta ei tiedä paljoakaan Wilman Virolahti-ajoista. Hän ei tiedä joutuiko Wilma asumaan ulkona, mutta olettaa, että pennut saivat olla sisätiloissa.

– Ymmärtääkseni elämä siellä on kuitenkin ollut aika karua. Epäilen myös, etteivät koirat saaneet siellä tarpeeksi vettä, koska Wilma joi alkuaikoina aivan valtavasti vettä.

Wilma oli alussa todella arka. Kun Päivärinta tuli kotiin, Wilma tuli ensin kohti, mutta kääntyi ympäri ja pakeni perimmäiseen nurkkaan. Sen lisäksi Wilma säikähti outoja ääniä, kuten yskimistä ja aivastusta.

– Nyt se ei enää säikähdä, jos aivastan, eikä se enää ahmi vettä. Se on myös alkanut luottaa ihmisiin. Se viettää mielellään aikaa turvallisessa sylissä, kertoo Päivärinta ja nostaa Wilman syliinsä. Tuota pikaa koiran silmät painuvat kiinni.

– Toki se on vieläkin hieman arka, mutta kyllä minä uskon, että siitä ihan normaali mäyräkoira tulee.

Koirakaverina Arvi

Ensimmäiset viikot Wilma vietti aikaa lähes päivittäin Petri Päivärinnan työpaikalla Kotkan Maretariumissa, jossa mies toimii akvaristi-sukeltajana. Näin koira sai olla Päivärinnan lähellä myös päiväsaikaan. Nyttemmin Willma on Maretariumissa harvemmin, päivät sujuvat kotona saksanseisoja Arvin kanssa.

– Koirat tulevat todella hyvin toimeen keskenään. Arvi kestää hyvin kaikki pennun temput. Ei murise eikä ärise. Viime aikoina Arvi on jopa antanut Wilman tulla syömään yhtä aikaa samasta kupista.

Petri Päivärinta on jo miettinyt mitä kaikkea he Wilman kanssa tulevat tekemään.

– Kunhan kesä pyörähtää käyntiin, alamme liikkua enemmän ja lähdemme tietysti merelle veneilemään. Ja tehdään myös autoretkiä maakuntiin. Eli Wilma pääsee viettämään ihan normaalia koiran elämää.