Helsinkiläinen Téri Zambrano opiskelee konservointia ammattikorkeakoulussa ja harrastaa vapaa-ajalla afrotanssia. Intohimo lukemiseen syntyi 28-vuotiaalle Zambranolle jo lapsuudessa, kun vanhemmat lukivat hänelle ja veljelle kirjoja ääneen.

– Arkeni rytmittyy lukemisen parissa. Kuuntelen äänikirjoja kauppaan mennessä, ja välillä salillakin.Työmatkoilla ja hitaina aamuina luen fyysisiä kirjoja, Zambrano kertoo.

Zambranolla todettiin lukioiässä lukivaikeus eli lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus.

Lukivaikeutta tosin epäiltiin jo alakoulussa, kun Zambranolla oli ollut haasteita oppia digitaalista kelloa ja lukemaan.

– Peruskoulussa en ehtinyt lukemaan tunneilla itsenäisesti sisältöä koskaan loppuun. Siitä tuli turhautunut olo. Pysyin perässä silmäilemällä tekstit tai hyppimällä yli rivejä, Zambrano muistelee.

Lukemisvaikeudet ovat yleensä perinnöllisiä, ja niillä on neurobiologinen tausta.

Oppimisvaikeuden yleisimmät piirteet ovat lukemisen ja kirjoittamisen hitaus, oikean ja vasemman sekä ilmansuuntien herkkä sekaantuminen, kirjoitusvirheet sekä kirjoitustyön vaivalloisuus.

Lukivaikeuden havaittavat haasteet ovat kuitenkin yksilöllisiä.

– Lukivaikeudesta huolimatta, lukeminen on ollut läpi elämäni pakopaikka arjesta, siis hyvällä tavalla. On ihana uppoutua tarinoihin, joista arki hälvenee, Zambrano kuvailee.

Kirjavinkkauksesta työksi

Vähän yli kaksi vuotta sitten Zambrano perusti yhdessä ystävänsä Aracelis Correan kanssa POC-lukupiirin. Lukupiiri syntyi halusta lukea lisää kirjallisuutta, joissa olisi enemmän POC-ihmisiä erilaisissa rooleissa ja tarinoissa ilman rasismin tuomaa painavuutta. POC-lyhenne tulee englannin sanoista people of colour, jonka voi kääntää suomeksi mustat tai ruskeat henkilöt.

– Kun huomasimme, että oli vaikea löytää suomennettuja POC-kirjailijoiden kirjoja, joissa ei käsiteltäisi vain rasismia ja syrjintää, aloimme vinkata niistä somessa muille, Zambrano muistelee lukupiirin alkuaikoja.

Kirjavinkkaus on muuttunut lukupiirin perustajille tätä nykyä työksi. Lukupiiri tekee kouluvierailuja sekä järjestää kirjallisuustapahtumia ja kirjanäyttelyitä ympäri Suomea.

– Se on aika pysäyttävä ajatus, että tästä on tullut ammatti. Ajoittain huijarisyndroomaa saattaa nousta pintaan, mutta totuus on, että olemme tehneet tätä nyt melkein kaksi ja puoli vuotta, ja olemme oikeasti tämän aiheen asiantuntijoita.

Lukuharrastukseen pääsee mukaan eri keinoin

Zambranon lukivaikeus on lievä ja hän ymmärtää, ettei kaikille lukeminen tai lukukulttuuriin tutustuminen ole helppoa. Lukivaikeutta esiintyy 5–10 prosentilla väestöstä.

– Jos esimerkiksi ääneen lukeminen lapselle tuntuu kiusalliselta, voi vaihtoehtona koettaa kuunnella äänikirjoja yhdessä lapsen kanssa. Se ei ole huijaamista. Kannattaa puhua avoimesti asiasta perheenjäsenille, Zambrano vinkkaa.

Oppimisvaikeus ei ole estänyt Zambranoa opiskelemasta tai toteuttamasta unelmiaan kirjallisuuden parissa.

– Olisin toivonut, että lapsena, minulle olisi kerrottu, että käsitys lukunopeudesta ei ole niin yksiselitteinen. Joku olisi voinut kertoa, että on ok myös olla hidas lukija, Zambrano pohtii.

Usein unohdetaan, että lukivaikeuden näkyvät piirteet eivät katoa tai vähenny aikuisiällä. Zambranokin kertoo nauraen, ettei erota vieläkään oikeaa ja vasenta.

Tällä hetkellä hän on autokoulussa ja asia on jännittänyt etukäteen. Autokoulun teoriakokeeseen on kuitenkin saatavilla yksilöllisiä järjestelyjä, kuten esimerkiksi mahdollisuus suorittaa teoriakoe suullisesti tai pidennetyillä vastausajoilla.

– Vaikka luen edelleen hitaasti, osaan ottaa lukemiselle nykyään aikaa, enkä kiirehdi muiden takia.

Katso Puoli seitsemän -ohjelmassa nähty juttu POC-lukupiirin perustajista: