KIRKKONIEMI Pohjois-Norjassa, Venäjän rajan tuntumassa on ollut ennen Venäjän hyökkäyssotaa luontevaa kansainvälistä kanssakäymistä koko pohjoisella alueella Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle.

Nyt kotona järjestettävät tapaamiset ovat uuden kansainvälisen yhteistyön muoto Barentsin alueella. Tämä Neuvostoliitosta tuttu ”kvartirnik” voi tapahtua nyt myös virtuaalisesti. Verkkotapaamisiin osallistuu ihmisiä monista kodeista Barentsin alueelta ja myös muualta, jonne venäläisiä on muuttanut.

Tämä oli ja on edelleen tapa kiertää sanan- ja kokoontumisvapauden sekä esiintymisen rajoituksia. Vain luotettavat ja tutut ystävät saavat kutsun.

– Puhumme kulttuurista ja taiteesta. Miten ne auttavat selviytymään ja miten taiteella voi vastustaa sotaa, kertoo Norjan Kirkkoniemessä asuva venäläinen Jevgeni Goman.

Venäläiset, ukrainalaiset ja muut asukkaat tulevat hyvin toimeen keskenään Kirkkoniemessä.

– Kirkkoniemi on hyvä esimerkki siitä, miten voimme hyvin asua yhdessä huolimatta sodasta, sanoo Kirkkoniemeen Murmanskista muuttanut venäläinen Jevgeni Goman.

Hänen mukaansa Kirkkoniemessä yhteistyö perustuu ihmisten välisiin suhteisiin, ei vain virallisiin yhteyksiin.

– Kun poliitikot alkavat polttaa siltoja, ihmisten välinen ystävyys, yhteisymmärrys ja keskustelu säilyvät, Jevgeni Goman sanoo.

Goman muutti Murmanskista Kirkkoniemeen töihin tammikuussa 2022 eli juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

– Sota tuli yllätyksenä, mutta diktatuurin kehittymisen vuosi vuodelta pystyi tuntemaan. Sinänsä kaikki oli hyvin, mutta ei ollut varmuutta huomisesta. Diktatuuri oli ja on totaalinen, mutta piilotettu.

Goman ei enää voi käydä synnyinmaassaan, koska Venäjän turvallisuuspalvelu FSB pitää häntä uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Tämän vuoksi viralliset tahot eivät saa tehdä hänen kanssaan enää yhteistyötä.

Kirkkoniemeen tuli jo korona-aikana aiempaa vähemmän venäläisturisteja, joten katukuvaan sota ei ole vaikuttanut. Muutos mielialassa kuitenkin on huomattava.

– Huolestuneisuutta on enemmän, koska Kirkkoniemi on ollut Barentsin alueen ja yhteistyön keskus, jossa risteävät poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset yhteydet. Koetamme jatkaa yhteistyötä venäläisten kanssa, jotka eivät hyväksy sotaa, Putinin hallintoa ja haluavat elää vapaana, Jevgeni Goman kertoo.

Myös epäluuloa ja eripuraa kirkkoniemeläisten välillä tuntuu olevan aiempaa enemmän.

– Nyt pienetkin asiat voivat eskaloitua nopeammin, pohtii varapäällikkö Marit Egholm Jacobsen Norjan Barentsin sihteeristöstä.

Yhteistyön katse kohti Suomea ja Ruotsia

Norjan Barentsin sihteeristö on lopettanut yhteistyön tukemisen, jos mukana on Venäjän valtiollisia toimijoita. Sihteeristö on tukenut noin 200 yhteistyöhanketta vuosittain.

Sihteeristö on ehdottanut, että yhteistyötä laajennetaan Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin suuntaan. Päätöstä asiasta ei ole ja siihen vaikuttaa myös Suomen ja Ruotsin halu tulla mukaan, myös rahoittajaksi.

Sota jäädytti eritoten urheilu- ja koulutusyhteistyön, koska seurat ja oppilaitokset ovat Venäjällä valtiollisia tai valtion alaisia toimijoita.

– Meillä on edelleen tehtävänä tukea norjalais-venäläistä yhteistyötä, mutta se on aika vaikeaa, kun venäläiset eivät joko saa tai uskalla osallistua, Marit Egholm Jacobsen toteaa.

Edelleen tukea saa muun muassa Barents Pride -tapahtuma, johon tuli viime syksynä noin 30 venäläistä lgbti-aktivistia Venäjältä. Myös yksittäisten Venäjän saamelaisten opiskelua Norjan Kautokeinossa tuetaan.

Norjan Barentsin sihteeristö pitää tärkeänä, että jonkinmoista yhteistyötä edelleen on.

– Meillä on kuitenkin raja Venäjän kanssa, Jacobsen sanoo.