Itsevaltias. Jyrä. Aurinkokuningas. Julma. Diktaattorimainen. Röyhkeä.
Muun muassa tällaiset värikkäät sanat on mediassa liitetty Jan Vapaavuoreen (kok.) hänen pormestarikaudellaan. Vapaavuori keskustelee vallankäytöstä Perjantain jaksossa Vallan himo.
Vapaavuori hymähtää kuullessaan sanalitanian. Valtaa on toki Helsingin kaupungin pormestarillakin, mutta niin on mediallakin, hän huomauttaa.
– Jostain lehdestähän nuo sanat varmaan ovat? Vallassa iso asia se, että voi määrätä agendaa. Media käyttää valtaa siinä, mistä milloinkin puhutaan ja kenet kutsutaan telkkariin puhumaan mistäkin aiheesta.
– Sanat ovat sanoja, kärjistyksiä. Totta kai olen ollut ristiriitoja herättävä hahmo. Hirveä halu on ollut saada asioita aikaiseksi. Jyrän tunnistan hyvin. Siitä olen ylpeä, että näissä adjektiiveissa ei ole epäilty minun motiivejani, Vapaavuori toteaa juontaja Sean Ricksille.
Ellei kukaan suutu, mikään ei muutu, kuuluu vanha sanonta, jota Vapaavuori siteeraa.
– Johtaminen ei ole mekaaninen toimenpide, vaan intohimojuttu. Se on luova prosessi, ja sen tehtävänä on saada aikaan muutosta. Johtaminen, jossa on tarkoitus vain säilyttää asioita, ei ole johtamista, Vapaavuori sanoo.
Pokkurointi yllätti
Vapaavuori on ollut vallan huipulla muun muassa kansanedustajana, ministerinä, Euroopan investointipankissa ja pormestarina. Tällä hetkellä Vapaavuori istuu Olympiakomitean puheenjohtajan pallilla.
Yllättävän nopeasti arki voittaa ja ihminen tottuu ja sopeutuu valtaan, Vapaavuori myöntää.
– Kun pääsee vaikutusvaltaiseen asemaan, on hämmentynyt jonkin aikaa, ihmettelee, miten meikäläinen on tällaiseen päässyt. On hämmentävää nähdä, kuinka tällaisessa pienessä ja tasa-arvoisessakin maassa jonkin verran pokkuroidaan.
Vallasta ei saisi humaltua, koska valtaan liittyy vastuu ja odotuksia. Vapaavuori muistaa humalluttavan kaltaisen tunteen vaalinvalvojaisista, siitä ilosta, joka puolueella vaalivoittajana on ollut.
– Kun minusta tuli ensimmäisen kerran ministeri, se oli yhtä aikaa humalluttava ja pelottava tunne. Olihan se hienoa, mutta ensimmäistä kertaa eduskunnan kyselytunnilla pelotti.
Tuskastuminen seurasi intoa ja pelkoa. Sellaisetkin asiat, joista ollaan samaa mieltä, etenevät politiikassa hitaasti, puhumattakaan ristiriitatilanteista.
– Vaikka on keskeisessä positiossa, niin kuitenkaan sitä valtaa ei ole ihan niin paljon kuin toivoisi. Toki hyvä niin, koska yksittäiselle ihmiselle ei pidäkään antaa liikaa valtaa.
Vapaavuori on huolissaan siitä, että ihmiset eivät halua vallankahvaan. Se on ymmärrettävää: johtaminen ei houkuttele, kun siinä joutuu alttiiksi ilkeälle ja epäoikeudenmukaisellekin julkiselle keskustelulle.
– Johtamiseen on tullut luotaantyöntäviä elementtejä. Ja valta on kuten muutkin asiat, jos haluaa edetä, sitä pitää haluta, Vapaavuori sanoo.