Välillä mietin valtioiden tekemisiä kuin tuttavien kuulumisia. Mitäs sille Kiinalle nykyään kuuluu? Mitäs se oikein puuhastelee?

Kiinan taloudelliset ja poliittiset verkot ovat levittäytyneet ympäri maailman kuin sienirihmasto.

Kiina on kääntänyt katsettaan vahvemmin arktista aluetta kohti menneen kahdenkymmenen vuoden aikana. Arktinen alue on olennainen geopolitiikan näyttämö, jolla suurvallat kamppailevat keskenään, välillä kyseenalaisin pelisäännöin.

Kiinan mielestä ei-arktisilla mailla tulisi olla oikeus olla mukana luomassa pelisääntöjä, joilla arktista politiikkaa ja taloutta hoidetaan.

Kiinasta on 1500 kilometriä pohjoiselle napapiirille, mutta silti se näkee itsensä ”lähes arktisena valtiona”.

Kiinan arktiseen strategiaan perehtynyt tutkija Sanna Kopra on ollut mukana laatimassa Maanpuolustuskorkeakoulun tänä vuonna julkaisemaa raporttia. Siinä selvitettiin Kiinan läsnäoloa ja intressejä arktisella alueella.

Kopra kertoo, että vuonna 2018 Kiina julkaisi ensimmäistä kertaa oman strategian arktiselle alueelle. Kiinan mielestä ei-arktisilla mailla tulisi olla oikeus olla mukana luomassa pelisääntöjä, joilla arktista politiikkaa ja taloutta hoidetaan.

Kiina havittelee olevansa molempien napojen suurvalta vuoteen 2030 mennessä. Etelämantereella Kiina on jo sellainen. Kiina on julkilausunut, ettei se kuitenkaan halua haastaa arktisen alueen oikeudellisia ja poliittisia rakenteita, kuten kansainvälisiä sopimuksia.

Kiina on ollut Arktisen neuvoston tarkkailijajäsen vuodesta 2013. Se on ollut sille tärkein arktisen yhteistyön foorumi. Nyt Arktisen neuvoston tulevaisuus on suuri kysymysmerkki.

Nähdäänkö tulevaisuudessa kiinalaisvalmisteisia risteilyaluksia seilaamassa arktisella alueella? Kiina on kiinnostunut Koillisväylän kehittämisestä merenkulkuun sopivaksi, koska tämä Jääsilkkitie yhdistäisi Koillis-Aasian ja Euroopan.

Koillisväylän kautta laivamatkat taittuisivat melkein puolet lyhyemmässä ajassa: rahtilaivojen ei tarvitsisi enää kulkea Suezin kanavan kautta. Jääsilkkitie kulkee Venäjän rannikkoa pitkin, joten Kiinan on pidettävä Moskovan-suhteistaan huolta. Tuoreeksi esimerkiksi käy se, että Kiinan rannikkovartiosto ja Venäjän turvallisuuspalvelu FSB allekirjoittivat huhtikuussa yhteistyösopimuksen.

Venäjän aloittama sota Ukrainassa voi kuitenkin vaikuttaa siihen, onko Koillisväylä enää Kiinan ja Venäjän, kiinnostuksen kohde.

Taloudellisen keskinäisriippuvuuden piti ylläpitää rauhaa, mutta sota Ukrainassa on osoittanut toisin. Se, miten sota kehittyy vaikuttaa myös arktisen alueen tulevaisuuteen.

Vuonna 2014 Kiinan ja Venäjän öljy- ja kaasuyhtiöiden edustajat paiskasivat kättä 400 miljardin dollarin arvoisen maakaasusopimuksen kunniaksi. Venäjä on luvannut toimittaa Kiinaan maakaasua 30 vuoden ajan. (Huomionarvoista on se, tarvitseeko Kiina kolmenkymmenen vuoden päästä maakaasua mihinkään.)

Maailman toiseksi väkirikkain valtio haluaa myös kasvattaa sotilas- ja tiedustelutoimintaa.

Kiinan pyrkimykset arktisella alueella eivät jää pelkästään tutkimus- ja kehitystyöhön. Maailman toiseksi väkirikkain valtio haluaa myös kasvattaa sotilas- ja tiedustelutoimintaa.

Usein tieteellinen työ ja sotilaalliset intressit voidaan myös yhdistää. Kiinan sotilasstrategian oppikirjassa, joka on julkaistu vuonna 2020, sanotaan: ”Sotilaallisen ja siviilihenkilöstön sekoittaminen ovat suurvaltojen tärkein tapa saavuttaa sotilaallinen läsnäolo napa-alueilla.”

Kiinalla on Huippuvuorilla ja Islannissa tutkimusasemia, joissa tutkitaan muun muassa ilmakehää, revontulia ja jäätiköitä. Kiina on lähivuosina yrittänyt ostaa kriittistä infrastruktuuria arktisella alueella: muun muassa hylätyn Yhdysvaltojen laivastotukikohdan Grönlannista ja lentokentän Suomen Lapista.

Kiina haluaisi myös omia satelliittiantenneja Sodankylän Arktiseen avaruuskeskukseen, mutta ainakin toistaiseksi sen on tyydyttävä ostamaan Suomen tarjoamaa satelliittidataa. Kiinalle data on arvokasta monella tavalla: merenkulussa, ilmastonmuutoksen torjunnassa tai sotilastiedustelussa.

Kaikesta huolimatta Kiina ei ole saanut arktiselle alueelle kunnolla jalansijaa kuin Venäjälle. Siitä ovat pitäneet huolta valveutuneet arktiset valtiot.

Liittyykö Kiinaan samanlaisia riskejä kuin Venäjään? Lisääntyykö Venäjän ja Kiinan välinen yhteistyö? Jos Venäjä heikkenee sodan seurauksena, lisääkö se Kiinan roolia arktisella alueella?

Jännitteet arktisella alueella kasvaisivat uusiin mittasuhteisiin, jos tilanne Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä kiristyisi entisestään. Kiina toisi todennäköisesti ydinaseilla varusteltuja sukellusveneitä arktiselle alueelle. Pohjoisnavan kautta ohjuksilla on lyhyin matka kahden suurvallan välillä.

Väistämättä tuntuu, että Suomi on suurvaltojen pelikentällä kuin jättiläisen hännässä roikkuva lilliputti.

Johannes Roviomaa

Kirjoittaja on toimittaja ja Arktisen keskuksen vieraileva tutkija, joka herää välillä keskellä yötä miettimään Kiinan kuulumisia.

Kolumnista voi keskustella 5.7. kello 23.00 saakka.