Tutkijoita ympäri maailman kiinnostaa, miksi hyttyset tuntuvat suosivan joitain ihmisiä toisia enemmän. Asiaa on tutkittu vuosikymmeniä, mutta yksiselitteistä vastausta ole löydetty.

Ilmiö on joka tapauksessa todellinen, toteaa vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta. Hyttynen löytää saaliinsa hengityksen mukana vapautuvan hiilidioksidin, pintaverenkierrosta muodostuvan lämmön sekä ihmisen ominaishajun perusteella.

Lämmön ja hiilidioksiidin erityksen määrä puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka houkutteleva kohde ihminen hyttyselle on.

– Jos on oikein puuskuttava ihminen, hän erittää enemmän hiilidioksidia. Jos taas on luonnostaan erittäin aktiivinen pintaverenkierto, voi se houkuttaa hyttysiä. Näissä asioissa ihmisten välillä voi olla suuriakin eroja, Leinonen kertoo.

Hengitystä ei kuitenkaan voi lopettaa eikä luontaiseen pintaverenkiertoon vaikuttaa. Geneettisiä tekijöitä suurempi vaikutus on Leinosen mukaan sillä, miten hyttysiin reagoi.

– Mitä vähemmän reagoimme, puuskuttelemme tai hikoilemme, sitä huonommin hyttyset meidät löytävät. Hyttysiä voi välttää myös hakeutumalla paikkoihin, jotka ovat tuulisia, paahteisia ja kuivia. Suojaavalla pukeutumisella pääsee jo todella pitkälle.

Vain munivat naarashyttyset imevät verta. Ne pystyvät lisääntymään kuitenkin myös ilman veriateriaa.

– Veren tarjoaman proteiinipommin myötä jälkeläistuotto on runsaampaa ja laadukkaampaa. Koiraat välittävät ihmisistä piutpaut, ne istuvat kukilla ja imeskelevät niitä koko lyhyehkön elämänsä ajan.

Yksityiskohdista kiistellään

Maailmalla hyttysen verenhimoa on tutkittu vuosikymmeniä.

Syitä hyttysten kiinnostukselle on haettu esimerkiksi O-veriryhmästä ja erilaisista väreistä. Myös ihmisen ruokavalio voi tutkimusten mukaan vaikuttaa hyttysiin. Yksittäisistä tutkimuksista on kuitenkin vaikea vetää tyhjentäviä linjauksia.

Maaliskuussa Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, jossa selvitettiin hajustettujen saippuoiden vaikutusta hyttysiin. Osa arkipäivässä käytettävistä saippuoista veti pesemätöntä ihoa enemmän hyttysiä puoleensa, kun taas osa tuotteista karkotti hyttysiä.

Lopputulos oli kuitenkin ristiriitainen: sama saippua saattoi toimia sekä karkottajana että houkuttajana koehenkilöstä riippuen.

Leinosen mainitseman hiilidioksidin lisäksi maitohapolla ja ammoniakilla on todettu olevan hyttysiä houkuttelevia vaikutuksia. Tutkimuksissa kuitenkin palataan usein ihmisen yksilöllisen aineenvaihdunnan ja ihon mikrobien yhteisvaikutuksiin.

Leinonenkin suhtautuu tutkimuksista saatuihin tuloksiin varauksella. Ainakin niitä on vaikea sellaisenaan rinnastaa Suomen hyttysiin, sillä lajikanta ja ympäristön olosuhteet voivat poiketa täydellisesti.

– Laboratoriossa ei ole sitä luonnon olosuhdetta, jossa lätkimme hyttysiä kädeltämme.

Leinonen ei kuitenkaan kiistä, etteikö kemiallisilla aineilla voisi olla vaikutusta. Useiden hyönteisten parittelumekanismikin perustuu naaraan erittämiin molekyyleihin, jotka koiras tunnistaa ilmasta.

– Kyllä kaikilla kemiallisilla aineilla voi olla vaikutusta, kun toimitaan hajujen maailmassa. Mutta en usko siihen, että jokin yksittäinen ammoniakkimolekyyli olisi kaiken takana. Kyllä se on monen tekijän summa.

Osa ihmisistä on myös luonnostaan herkempiä pistoille. Hyttynen erittää ihon alle verta notkistavaa ainetta, joka aiheuttaa kutinaa. Läimäisy voi myös katkaista hyttysen imukärsän ihon alle ärsyttämään ihoa.

Levittävät tauteja Suomessakin

Hyttyset levittävät myös tauteja. Kansainvälisesti tutkimus keskittyy erityisesti malarialoisia kantaviin hyttyslajeihin ja keltakuumehyttyseen, joka levittää nimensä mukaisesti keltakuumetta sekä denguekuumetta.

Suomessa hyttyset levittävät nivelrokkoa eli pogostantautia, jänisruttoa eli tularemiaa sekä harvinaista Inkoo-viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta. THL:n tartuntatautirekisterin mukaan pogostantaudista rekisteröitiin Suomessa viime vuonna 46 tapausta ja jänisrutosta 93.

– Mitään kovin kaoottista tilannetta Suomessa ei ole menossa, Leinonen toteaa.

Suomessa elää hieman yli 40 hyttyslajia. Yleisimmät niistä ovat korpihyttynen, taigahyttynen, metsähyttynen ja lehtohyttynen. Hyttysistä ei tehdä systemaattista seurantaa, vaikka Leinosen mukaan pitäisi.

– Silloin voitaisiin vastata luotettavammin ihmisten kysymyksiin siitä, millainen hyttyskesä on tulossa. Seuranta vaatisi 200–300 lammikon tarkastelua kymmenisen vuoden ajalta, Leinonen arvioi.

Hyttysten kuoriutuminen on jo alkanut Etelä-Suomessa, mutta pohjoisemmassa Suomessa eletään vielä kriittisiä hetkiä. Kahden viikonkin kuivuus voi aiheuttaa sen, että lammikot hyttysenmunineen kuivuvat.

– Kyllä hyttysiä on silti aina jossain päin Suomea runsaasti. Maailmansivu ollaan pärjätty hyttysten kanssa ja pärjätään edelleenkin.