Yle julkaisi helmikuussa paljon keskustelua herättäneen koulukoneen. Koulukoneen tarkoitus oli konkretisoida suomalaisten peruskoulujen eriytymistä sekä selvittää, millainen merkitys S2-oppilailla eli suomea tai ruotsia toisena kielenään opiskelevilla on oppimistuloksiin.

Konetta kritisoitiin muun muassa siitä, että koulujen tilannetta ja laatua tulisi kuvata toisenlaisilla muuttujilla.

Kysyimme myöhemmin Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokiselta, millaiset mittarit kuvaisivat hänen mielestään koulujen laatua parhaiten.

Jokisen Ylelle lähettämästä listasta löytyy ensimmäisenä koulutuksen järjestämiseen käytetty raha per oppilas ja opettajamitoitus eli montako oppilasta per opettaja koulussa on.

Lisäksi Jokisen mukaan laatua voisi arvioida muun muassa ryhmäkokojen, tilojen, oppimisen tuen, opettajien työajalla saaman täydennyskoulutuksen määrän sekä johtamisen näkökulmasta.

– Laadun arvioimisessa useimmiten jäädään resurssien eli rahan tasolle, sillä laadun arvioiminen on hyvin vaikeaa. Miten esimerkiksi voimme arvioida opetussuunnitelman toteutumista tai hyvää johtamista? Perusopetuksen laatukriteerit olisivat tärkeä tuki, Jokinen pohti tuolloin.

Raha ohjautuu tarpeen mukaan

Yle halusi selvittää, miten helposti tällaisista laatua kuvaavista tekijöistä voisi saada tietoa, ja miten niitä voisi konkretisoida.

Koska asuinalueiden eriytyminen ja koulujen eriarvoistuminen on huolettanut erityisesti Helsingissä, päätimme pyytää tietoja Helsingin kaupungilta. Saimme kaupungilta koulukohtaiset tiedot käytetyistä rahamääristä sekä opettajamitoituksesta.

Valtavasta datamäärästä kävi ilmi, että kaupunki ohjaa rahaa eniten sinne, missä sille on eniten tarvetta.

– Tämä on nimenomaan tarkoitus. Katsomme, mitkä ovat koulun tarpeet ja annamme rahan sen mukaisesti. Kouluissa voidaan päättää, miten rahat kohdentuvat, millaisia ryhmiä tehdään ja millaista tukea kukin saa, koska koulu tietää parhaiten tuen tarpeen ja opetusjärjestelyjen tarkoituksenmukaisuuden, Helsingin kaupungin perusopetusjohtaja Outi Salo sanoo.

Ylen tekemästä koneesta voit katsoa muun muassa, miten paljon juuri sinun koulusi saa rahaa ja miten paljon sinun koulussasi on oppilaita yhtä opettajaa kohden.

Helsingin kaupungin suomenkielisen perusopetuksen budjetti on runsaat 400 miljoonaa euroa. Noin 30 prosenttia siitä menee vuokriin ja vajaat 60 prosenttia opettajien palkkoihin. Muita kuluja syntyy muun muassa ruokailusta, siivouksesta, koulukuljetuksista sekä tarvikkeiden hankinnasta.

Kaikki koulut saavat perusrahoituksen samoilla mittareilla.

34 suomenkielistä koulua saa kaupungilta lisäksi tarveperusteista rahaa, johon vaikuttavat muun muassa koulun oppilaiden vanhempien tulo- ja koulutustaso sekä vieraskielisten oppilaiden määrä. Rahan tarkoitus on ehkäistä nimenomaan alueellisen eriytymisen aiheuttamaa koulujen eriarvoistumista.

Myös esimerkiksi erityisluokat ja valmistavan opetuksen ryhmät nostavat koulun budjettia.

Lisäksi koulut saavat lisää rahaa erityisen tuen oppilaista sekä S2-oppilaista.

Esimerkiksi S2-oppilaista Helsinki maksaa kouluille lisäkuluineen yhteensä noin 1 100 euroa per oppilas. Se tekee vuosittain runsaat 11 miljoonaa euroa, josta hieman yli kolme miljoonaa tulee valtiolta. Käytännössä tämä raha ohjautuu palkkakuluihin.

– Tietysti haluamme, että kaikki oppivat suomen kielen ja sen on tarkoitus tukea koulujen hyvää työtä, että kaikille tulisi hyvä suomen kielen taito, Outi Salo perustelee rahan tärkeyttä.

Sakarinmäen peruskoululle eniten rahaa

Oppilasmäärään suhteutettuna eniten rahaa Helsingissä saa Sakarinmäen peruskoulu, jonka perusrahoitus ilman vuokria ja ulkoista rahoitusta oli koko viime vuonna oppilasta kohden 9 835 euroa.

Lähdimme katsomaan, mihin raha koulussa käytetään.

Itäisessä Helsingissä sijaitseva Sakarinmäen peruskoulu on tunnelmaltaan kuin pieni kyläkoulu. Metsän ympäröimässä rauhallisessa koulussa on 226 oppilasta, joista suurin osa opiskelee yleisopetuksessa luokilla 1–9.

Lisäksi koulussa on yksi valmistava luokka ja kuusi erityisluokkaa.

– Meillä on opetusta maahanmuuttotaustaisille sekä erityistä tukea tarvitseville, kuten kehitysvammaisille. Henkilöstöä tarvitaan paljon, ja siitä tulee paljon kuluja. Erityisen tuen oppilaat tarvitsevat myös apuvälineitä, kuten henkilökohtaisesti räätälöityjä tablettitietokoneita, kertoo rehtori Antti Kervinen.

Eniten tukea tarvitsevat monivammaiset ja syvästi kehitysvammaiset oppilaat.

Matematiikan sijaan liikkumista ja arjen taitoja

12-vuotias Aaro Tschokkinen istuu pyörätuolissa, mutta hän pystyy myös seisomaan, kävelemään ja tanssimaan, kun aikuiset pitävät häntä pystyssä.

Siirtyminen paikasta toiseen ilman pyörätuolia on Tschokkiselle tärkeä henkilökohtainen tavoite koulussa.

Tschokkinen opiskelee TOI-luokassa, joka on yksi koulun erityisluokista. Sen opetukseen ei sisälly esimerkiksi matematiikan kaltaisia oppiaineita. Sen sijaan tavoitteena on kehittää muun muassa motorisia, kognitiivisia sekä sosiaalisia taitoja.

Kommunikointi on vaikeaa vammaisille, jotka eivät pysty puhumaan. Koulussa he voivat oppia ilmaisemaan itseään osoittamalla kuvia, jotka kertovat, mitä he tarvitsevat.

TOI-luokassa on aina yhtä monta aikuista kuin oppilaita. Tällä hetkellä luokalla on yksi erityisluokanopettaja, kaksi erityiskoulunkäynninohjaajaa ja kolme koulunkäynninohjaajaa.

Oppilailla ei ole kirjoja vaan henkilökohtaisesti räätälöidyt tabletit. Tschokkinen harjoittelee laitteen avulla esimerkiksi tunnistamaan erilaisia ääniä ja yhdistämään niitä kuviin.

Ulkoinen rahoitus on kouluille tärkeä lisä

Kaupungin perusrahoituksen lisäksi koulut saavat myös ulkoista rahoitusta. Kaupunki voi hakea kouluille ulkoista hankerahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Opetushallituksesta tai aluehallintovirastosta.

Ulkoista rahaa haetaan erilaisiin määräaikaisiin hankkeisiin, joilla voidaan tukea kouluissa esimerkiksi lukutaitoa tai tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Joissakin hankkeissa kohderyhmänä ovat kaikki perusopetuksen yleisopetuksen koulut, toisissa pienempi joukko kouluja.

Helsingin kaupungin koko perusopetuksen budjetissa ulkoisen rahoituksen osuus on pieni, mutta yksittäisille kouluille se on tärkeä lisä.

Yksi esimerkki ulkoisesta rahoituksesta on opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin vuoden alussa vakiinnutettu tasa-arvoraha, jota suunnataan erityisesti sellaisille alueille, joilla sosioekonomiset tekijät voivat altistaa heikommille oppimistuloksille.

– Sillä on iso merkitys. Se on Helsingin osalta ollut 5–6 miljoonan euron paikkeilla ja se on merkittävä osuus niille kouluille, jotka sitä saavat, perusopetusjohtaja Outi Salo sanoo.

Erityisluokissa erilainen opettajamitoitus

Yksi Sakarinmäen koulun erityisluokista on SLI-luokka. Siellä opiskelevilla oppilailla on vaikeuksia kielellisessä ilmaisussa ja joskus myös ymmärtämisessä. Siksi heidän on vaikeaa kommunikoida muiden kanssa.

SLI-luokassa on yksi erityisluokanopettaja, yksi koulunkäynninohjaaja sekä enintään kahdeksan oppilasta.

Opetuksessa käytetään tukena kuvia, joilla visualisoidaan sanoja ja käsitteitä.

– Monilla on esimerkiksi hyvät matemaattiset valmiudet. He pääsevät yleisopetukseen niissä aineissa, joissa ovat hyviä, kertoo erityisluokanopettaja Johanna Mäki.

Mäen mukaan parasta hänen työssään on nähdä, kuinka oppilaiden kielelliset valmiudet kehittyvät, ja kun oppilaat pääsevät siirtymään kokonaan yleisopetukseen.

– Yksi oppilas sanoi minulle, että on kiva, kun hän ymmärtää, mitä muut puhuvat, ja hän osaa puhua muiden kanssa, Mäki kertoo.

Koulun valmistavan opetuksen luokalla on nuoria, jotka eivät vielä osaa tarpeeksi suomea perusopetuksen aloittamiseksi. Valmistavan luokan opetus painottuu suomen kieleen ja suomalaiseen kouluun tutustumiseen.

Valmistava luokka ei ole erityisluokka, mutta sielläkin ryhmäkoko on yleisopetuksen luokkaa pienempi. Luokalla on kymmenen oppilasta ja ryhmässä työskentelee yksi opettaja sekä osa-aikainen koulunkäynnin ohjaaja.

Valmistava opetus kestää vuoden. Sen jälkeen nuoret siirtyvät yleisopetuksen ryhmiin, joissa he ovat jo nyt mukana osan aikaa.

Ylen saaman datan mukaan Sakarinmäen peruskoulussa yhtä opettajaa kohden on yhdeksän oppilasta. Luku on neljänneksi pienin koko Helsingissä.

Se ei tarkoita, että kaikki ryhmät koulussa olisivat yhdeksän oppilaan ryhmiä, mutta se kertoo siitä, että koulussa on opettajia keskimääräistä enemmän oppilasmäärään nähden.

Käytännössä esimerkiksi Sakarinmäessä lukuun vaikuttavat erityisluokat, joissa ryhmäkoot ovat pienempiä ja yhtä opettajaa kohden on huomattavasti vähemmän oppilaita kuin yleisopetuksen luokissa.

Yleisopetuksen luokkien ryhmäkoko on Sakarinmäessä 17–24 oppilasta.

Helsingin kaupunki ei pystynyt antamaan koulukohtaisia tietoja ryhmäkokojen suuruudesta.

Pätevät opettajat koulujen laadun kivijalka

Järjestelmävaihdokseen vedoten Helsingin kaupunki ei pystynyt lähettämään myöskään tietoja pätevien opettajien osuuksista. Perusopetusjohtaja Outi Salon mukaan opettajien pätevyystilanne on Helsingissä ollut yleensä hyvä.

– Suomenkielisellä puolella keskimäärin pikkaisen yli 90 prosenttia opettajista on päteviä. Erityisluokanopettajien kohdalla pätevyystilanne on ollut heikompi.

Mitä koulujen rahoitus ja opettajamitoitus Helsingissä sitten kertoo koulujen laadusta?

Salo kertoo, että Helsinki seuraa tarkasti sitä, että kaupungin oppimistulokset pysyvät kansallisessa keskiarvossa. Kaupunki tutkii myös säännöllisesti sitä, miten koulu tukee oppilaiden hyvinvointia. Salon sanoin Helsinki satsaa kouluihin paljon ja pitää sitä yhtenä kaupungin vetovoimatekijänä.

Pätevät ja koulutetut opettajat ovat Salon mielestä hyvän laadun tae.

– Tietysti pätevä henkilöstö on se kivijalka, josta voidaan lähteä rakentamaan hyvää laatua, innostavaa oppimista sekä oppilaita tukevaa ja kuulevaa toimintakulttuuria, Salo kiteyttää.