Simon ja Keminmaan alueella virtaavaa, Viantienjokeen laskevaa Kurkiojaa on kunnostettu syyskuun aikana. Tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta ja saada puroon palautettua uhanalaisen meritaimenen lisääntymisalueita. Vaelluskalat nousevat puroihin kutemaan ja poikaset viettävät niissä ensimmäiset elinvuotensa.

Muistitiedon mukaan Kurkiojassa on ollut hyvä kalakanta, ja purossa on taimenten lisäksi ollut myös harjuksia ja mateita.

1950-luvulla puro kuitenkin perattiin ja suoristettiin, minkä seurauksena kalasto ja muu eliöstö taantui.

– Puun uiton vuoksi Suomessa on paljon metsäpuroja, joista on poistettu kiviä ja joita on suoristettu. Puroista on tehty eräänlaisia uittoväyliä, kertoo Suomen Vesistösäätiön ohjelmapäällikkö Liisa Hämäläinen.

Viime vuonna tehdyssä kalastotutkimuksessa Kurkiojasta löytyi muutamia kaloja. Hämäläisen mukaan puron vedenlaatu on erinomainen, joten edellytykset kalojen palautumiselle ovat olemassa.

Miten 1950-luvulla tehdyt toimet vaikuttivat puroon?

Hämäläinen kertoo, että perkaamisen ja ympäröivän alueen metsäojitusten seurauksena Kurkioja on täyttynyt hiekalla, joka on tukkinut kaloille arvokkaat soraikot. Puron virtaamat ovat äärevöityneet, eli tulva-aikana purossa kulkee paljon vettä kovalla vauhdilla ja kuivana aikana se puolestaan kuivuu lähes kokonaan.

Talvisin Kurkioja on jäätynyt pohjaa myöten.

– Kun puro on umpijäässä, niin kaikki eliöt kuolevat. Koko puron jäätymistä ehkäistään kaivamalla syvänteitä, Hämäläinen kertoo.

Kunnostuksen tavoitteena on vähentää uoman hiekoittumista ja monipuolistaa sen rakennetta, jotta kasvillisuus, hyönteiset, pohjaeläimet ja kalat saataisiin palautettua puroon.

– Puroon rakennetaan kivistä pohjakynnyksiä ja soraa ja puuta. Tarkoituksena on monipuolistaa puron virtausolosuhteita ja tarjota eliöille tärkeitä suoja- ja ruokailupaikkoja. Tulvavesiä ohjataan kaivetun ojan kautta suolle, jonka myötä tulvavirtaamat tasaantuvat ja hiekan kulkeutumisen toivotaan vähenevän, Hämäläinen kertoo.

Eliöt kuolevat, jos puro on umpijäässä

Noin kymmenen kilometrin mittaista Kurkiojaa on kunnostettu vasta kilometrin mittaiselta matkalta.

– Pätkä on moniongelmaisen puron pahiten hiekoittunut ja myös kallein osuus, Hämäläinen arvioi.

Ympäristöministeriön Pienvesi-Helmi hankerahalla maksettu kunnostus on kustantanut noin 70 000 euroa ja työ aloitettiin Lapin ely-keskuksen aloitteesta. Puron kunnostusta pyritään jatkamaan muulla rahoituksella

Liisa Hämäläinen kertoo, että Suomen ympäristökeskuksella on purojen seurantaohjelma, jossa tutkitaan sitä, miten purojen kunnostustoimet ovat pienvesistöihin vaikuttaneet.

Puroon voi lisätä esimerkiksi puunrunkoja

Liisa Hämäläinen kertoo, että usein puron ekosysteemiä voidaan parantaa ihan ”kotikonstein” eikä massiivisia ja kalliita toimia aina tarvita.

– Esimerkiksi puroon voidaan lisätä kuollutta puuainesta, kuten puunrunkoja. Kasvit, levät ja ötökät kiinnittyvät niihin, ja rungot tarjoavat eläimille ruokaa ja suojapaikkoja. Puroihin voidaan lisätä myös kiviä ja sorastuksia vaikkapa talkootyönä asiantuntijan ohjauksessa.

– On myös tärkeää, että hakkuiden yhteydessä puroihin jätetään suojavyöhykkeet. Lisäksi metsäojia voi tukkia, ettei kiintoainetta pääse puroon.