Onko jokaisen lapsen toiveammatti avaruudessa työskentelevä astronautti? Ainakin italialainen, 47-vuotias Luca Parmitano sanoo aina rakastaneensa lentämistä, mutta astronautin ammatti lienee sen huipentuma.

– Lukion jälkeen hain Italian ilmavoimien akatemiaan. Minut valittiin lentäjäksi ja neljän vuoden ilmavoimien akatemian jälkeen minusta tuli hävittäjälentäjä.

Sitten Italian ilmavoimat valitsivat hänet koelentäjäksi. Avaruuden valloituksen historiasta tiedetään, että aivan ensimmäiset astronautit Mercury-, Gemini- ja Apollo-ohjelmista olivat kaikki koelentäjiä.

Kolmikymppisenä Lucalla oli oikea tausta ja kokemus hakea Euroopan avaruusjärjestöön vuonna 2008.

– Hain yhdessä useiden tuhansien muiden eurooppalaisten kanssa. Vuoden valintakierroksen jälkeen minut valittiin yhdeksi Euroopan avaruusjärjestön astronautiksi.

Luca Parmitano lähti ensimmäisen kerran kansainväliselle avaruusasemalle vuonna 2013 ja seuraavan kerran vuonna 2019. Silloin Luca oli avaruusaseman ensimmäinen italialainen komentaja.

– Olin hyvin onnekas. Olen tehnyt kuusi avaruuskävelyä eli ulkona työskentelemässä avaruuden tyhjiössä.

Nyt Luca Parmitano työskentelee NASAssa Houstonissa ja on käytännössä vastuussa päivittäisistä operaatioista kiertoradalla. Hän on yksi seitsemästä italialaisesta astronautista eikä peittele ylpeyttään siitä.

Päivät pitkiä, viikot lyhyitä

Kaikkiaan Luca Parmitanoon on viettänyt avaruusasemalla 166 ja 200 päivää, yhteensä siis vuoden.

– Se kuulostaa paljolta kahdessa tehtävässä, mutta yleensä sanomme, että avaruusasemalla päivät ovat pitkiä, mutta viikot ovat todella lyhyitä.

Eloisa italialainen innostuu kehumaan elämää avaruusasemalla, vaikka siellä on omat rajoituksensa. Painottomassa tilassa esimerkiksi vessassa käynti on oma operaationsa. Silti Luca Partiamo sanoo viihtyvänsä mainiosti asemalla.

Meidän on treenattava joka päivä kaksi ja puoli tuntia, jotta voimme säilyttää fyysisen terveytemme.

Luca Parmitano

Hän vertaa asemaa purjeveneeseen tai retkeilyyn. Silloinkin ihminen joutuu elämään niukassa ympäristössä, mutta moni nauttii siitä.

– Jos minulla olisi mahdollisuus palata huomenna ja minulle sanottaisiin, että hei, Luca, oletko valmis jäämään vielä kuudeksi kuukaudeksi tai jopa pidemmäksi aikaa, sanoisin varmasti kyllä.

Päivärutiinit kansainvälisellä avaruusasemalla sujuvat kuin melkein missä työpaikalla tahansa. Aluksella noudatetaan Greenwichin aikaa. Herätys on aamulla puoli seitsemän aikaan ja tunnin verran kuluu aamiaiseen ja päivän työlistaan perehtymiseen.

Puoli kahdeksan aikoihin tulee ensimmäinen kutsu maahan Houstonin Huntsvilleen. Silloin keskustellaan tieteestä. Sitten seuraavat yhteydet Eurooppaan, Müncheniin, Japanin Tsukubaan ja lopuksi Moskovaan. Sen jälkeen alkavat päivän työt.

– Yleensä päivä on jaettu tieteellisten aktiviteettien kesken. Kokeesta riippuen se voi kestää muutaman tunnin tai jopa koko päivän. Sitten meillä on kaksi ja puoli tuntia, jotka omistamme fyysiselle harjoittelulle. Meidän on treenattava joka päivä kaksi ja puoli tuntia, jotta voimme säilyttää fyysisen terveytemme.

Parmitanon mukaan ohjelmaan kuuluu juoksua, pyöräilyä ja painojen nostamista.

Painottomassa tilassa siihen on erityisiä koneita. Huomattava aika kuluu myös yli 20 vuotta vanhan avaruusaseman huoltamiseen.

– Avaruusympäristö on hyvin kriittinen ympäristö, hyvin armoton.

Illalla puoli kahdeksan aikaan on vuorossa jälleen yhteys maahan, jos on jotain viestintää, jota miehistön on tehtävä.

– Loppuilta on vapaata aikaa valmistautua seuraavaan päivään, syödä päivällistä, rentoutua, soittaa perheillemme ja mennä sitten nukkumaan, Luca kertoo.

Ja kyllä - italialainen saa pastaa myös avaruudessa, Parmitano vahvistaa.

Lauantaisin töitä on usein vain puoli päivää ja sunnuntai on vapaata. Työrytmi on melko samanlainen kuin missä tahansa työpaikalla.

Valokuvaus on vain pieni osa työtä

Kansainvälinen avaruusasema kiitää 400 kilometrin korkeudessa ja kiertää maapallon 19 kertaa vuorokaudessa. Sunnuntain vapaapäivinä miehistö ottaa usein kuvia maapallosta. Parmitanon mukaan se on vain pieni, mutta hyvin tunnettu osa toimintaa.

– Kierrämme maapallon 90 minuutissa. Jos meillä on viiden minuutin ikkuna, jossa voimme ottaa kuvia, otamme luultavasti satoja kuvia koko Afrikasta tai koko Euroopasta. Ne julkaistaan sosiaalisessa mediassa, jotta lisätään tietoisuutta siitä, mitä teemme ja miksi olemme siellä.

Italialaisastronautin tehtäviin on tähän mennessä kuulunut tieteellisiä kokeita ja aseman huoltotöitä.

– Kuuden kuukauden aikana teimme noin 200 erilaista koetta, jotka ulottuvat fysiologiasta biologiaan, fysiikkaan, nestefysiikkaan ja materiaalitieteeseen. Yksi kokeista, joihin osallistuin tutkimusmatkallani, koski avaruudessa elämisen neurologisia vaikutuksia.

Neurologiset tutkimuksissa mitattiiin, miten aivot integroivat kaikki kehostamme tulevat signaalit.

– Yleensä sanomme, että meillä on viisi aistia, mutta se ei ole totta. Meillä on paljon enemmän. Kokeessa tutkittiin sitä, miten aivomme voivat ottaa eri signaalit vastaan ja integroida ne, Parmitano kertoo.

Avaruuskävelyt aseman ulkopuolella eivät aina suju vaarattomasti.

Luca Parmitano osoitti lujahermoisuutta kohdatessaan hengenvaarallisen tilanteen toisen avaruuskävelynsä aikana. Vettä alkoi kertyä hänen kypäränsä sisään ja miehen oli pakko palata ilmalukkoon mahdollisimman nopeasti, mutta hän pysyi koko ajan rauhallisena.

Paluu maahan muuttaa paljon

Vaikka avaruusasemalla hoidetaan fyysistä kuntoa monin tavoin, niin paluu painottomasta tilasta maahan on outo kokemus. Avaruudessa lihakset eivät joudu pitämään päätä pystyssä tai nostamaan samalla voimalla käsivartta ylös. Astronautti kuvailee, miten vasta maassa huomaa taas kuinka paljon lihasvoimaa tarvitaan aivan tavallisten liikkeiden tekemiseen.

Luca Parmitano kertoo myös ajattelunsa muuttuneen avaruudessa vietettyjen kuukausien takia.

– Sanoisin, että jokaisen suuren tapahtuman elämässämme, jokaisen merkittävän kokemuksen pitäisi vaikuttaa jonkin verran tapaan, jolla ajattelemme ja toimimme, koska niin me kehitymme ihmisinä.

Keinotekoisessa ympäristössä ei ole mitään luonnollista, niinpä Luca nauttii nyt aivan pienistäkin luonnonilmiöistä.

– Esimerkiksi täällä Suomessa sataa juuri nyt. Monet ihmiset ovat sanoneet minulle, että voi, olemme pahoillamme, että sää ei ole niin hyvä. Minulle sateen ja tuulen näkeminen ei ole enää itsestään selvää, kun on viettänyt paljon aikaa keinotekoisessa ympäristössä.

Kansainvälisen avaruusaseman aika käy vähiin

Euroopan avaruusjärjestön pääjohtaja Josef Aschbacher kiertää nyt tapaamassa eri maiden päättäjiä ja tutkijoita. Kansainvälisen avaruusaseman toiminta-aika päättyy näillä näkymin vain seitsemän vuoden kuluttua.

Avaruuden tutkimus on uudessa vaiheessa, kun USA ja Kiina ovat aloittaneet huomattavat ohjelmansa ja Eurooppa on jäänyt takamatkalle. Ongelmana on myös miehistön kuljettaminen avaruusasemalle, kun Ariane-6 raketin valmistuminen on viivästynyt. Uuden raketin uskotaan lentävän ensi vuonna.

Pääjohtaja Josef Aschbacher suhtautuu ranskalaisten rakettikehitykseen luottavaisesti ja haluaa Euroopan olevan vahvempi toimija avaruuden tutkimisessa.

– Avaruusala kukoistaa ja kasvaa hyvin nopeasti. Euroopan on osallistuttava monista geopoliittisista, taloudellisista, koulutukseen liittyvistä syistä. Myös siksi, että osaajat pysyvät Euroopassa. Kyseessä on siis hyvin tärkeä ala, jota Eurooppa ei voi menettää.

Aschbacher kehuu Euroopan vahvaa avaruustutkimusohjelmaa. Avaruusinfrastruktuuri on jo osa jokapäiväistä elämäämme. Pääjohtaja luettelee liudan esimerkkejä, kuten sääennusteet, laivojen reititys, jäänmurtajat, katastrofien hallinta, ilmaston seuranta, televiestintä ja tietoliikenne.

– Toisin sanoen, jos kytkisin kaikki satelliitit pois päältä tänään, elämä ei toimisi. Tulisi monia ongelmia ja monia onnettomuuksia ja monia asioita, jotka eivät yksinkertaisesti toimisi.

Avaruustalous kasvaa miljoonilla

Pääjohtaja haluaa, että jatkossa eurooppalaiseen avaruusteknologiaan investoidaan rajusti, jotta riippuvuus yhdysvaltalaisesta tai kiinalaisesta teknologiasta loppuu. Haluaako Eurooppa haluaa olla maailmanlaajuisesti keskeinen toimija vai riippuvainen muista, hän kysyy.

Avaruustalous on maailmanlaajuisesti nyt noin 450 miljardia euroa.

– Se kasvaa biljoonaan euroon seuraavan vuosikymmenen aikana. Euroopan on saatava hyvä osuus tästä talouskasvusta ja Suomi on tärkeä maa, jossa teknologia muutetaan liiketoiminnaksi.

Marraskuun alussa Sevillassa järjestetään avaruushuippukokous. Siellä päättäjien tulisi antaa viesti, mihin suuntaan investointeja suunnataan.

Yksityiset yritykset suunnittelevat nyt kaupallisia avaruusasemia nykyisen tilalle, jonka toiminta-aika päättyy vuonna 2030.

Josef Ashbacher ei mene asioiden edelle, vaan haluaa ensin varmistaa eurooppalaisten astronauttien pääsyn nykyiselle asemalle. Sitten yksityisten asemien valmistuttua, niiden on täytettävä ESAn vaatimukset.

Toiseksi pääjohtajan suunnitelmissa on oma eurooppalainen maan kiertoradalla liikkuva alus, joka kuljettaisi rahtia ja miehistöä.

Tätä kapasiteettia Euroopalla ei ole nykyään ja tämän ehdotuksen hän haluaisi tehdä jäsenvaltioille. Euroopan on Aschbacherin mielestä luotava valmiudet hallita teknologiaa matalalla Maan kiertoradalla.

– Haluammeko mennä kuuhun, koska kuun talous kehittyy. Seuraavia kohteita ovat kuu ja kaukana Mars sen jälkeen.

Milloin suomalainen nähdään avaruudessa?

ESA etsii uusia astronauttikoulutettavia ja viime vuoden marraskuussa valittiin tämä joukko 22 500 hakijan joukosta.

Tulevaisuudessa myös suomalaisia voi päätyä astronautiksi. Kyse ei välttämättä ole siitä, kuinka paljon Suomi investoi euroja avaruustutkimuksiin.

Pääjohtaja ottaa esimerkiksi Tanskan, jolla nyt on astronautti kansainvälisellä avaruusasemalla.

Vahva sitoutuminen ESAn ohjelmiin ja astronauttiohjelmiin on varmasti tärkeää, mutta haluan myös selventää, että investointi ei ole edellytys astronautin valinnalle.
– Erittäin hyvä esimerkki on astronautti Andy Morgenson. Tanska on suhteellisen pieni rahoittaja ESA:n tutkimusohjelmassa. Astronautin laatu ratkaisee valintaprosessissa.