Jos Jari Kinnusesta, 63, ei olisi tullut poliisia, hän olisi rosvo. Näin hän on sanonut monta kertaa.

Elämän alkutaival Kotkassa ei ollut helpoimmasta päästä. Kotona ei aina ollut ruokaa, usein ei vanhempiakaan. Pojan piti hankkia itse syötävää.

Kinnunen oli 12-vuotias, kun äiti kuoli tulipalossa, ja tästä kahden vuoden kuluttua viina vei isän. Vanhemmista löytyi merkintöjä Kotkan poliisista, pienestä pojasta sosiaalitoimesta.

Rosvoa hänestä ei tullut. Kinnunen on Sisä-Suomen poliisissa johtanut kaikkia muita yksikköjä paitsi talousrikosyksikköä. Suuri yleisö oppi tuntemaan hänet paljon huomiota saaneiden rikosten tutkinnanjohtajana, sittemmin kokoomuksen kansanedustajana.

Kinnunen on itse nähnyt ja kokenut paljon: kuolemaa, murhia, sotaa. Selvittyään itse rankasta nuoruudesta hän on pohtinut nuorten hätää niin poliisina kuin poliitikkona.

Nyt hän kertoo, mitä nuorisorikollisuudelle pitäisi tehdä.

”Pahanteko on jokaisen oma valinta”

Keskusrikospoliisin mukaan nuorten väkivaltarikollisuus on kehittynyt viime vuosina huolestuttavaan suuntaan. Suunta on ollut sama myös Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella.

Yle on aikaisemmin kertonut, että Sisä-Suomen poliisille tulee päivittäin yhdestä kahteen ilmoitusta nuorten tekemistä ryöstöistä tai ryöstön yrityksistä.

Kinnusen mukaan monilla nuorilla on halu olla samalla tasolla muiden kanssa.

– Jos toisella on hienot vaatteet tai muuta, mitä kotoa ei ole mahdollista saada, niin sitten se saatetaan ottaa vaikka väkisin.

Hän ymmärtää harhateille ajautuneita nuoria. Mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.

– 15-vuotias ja jo sitäkin nuorempi tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Pahanteko on lopulta jokaisen oma valinta.

Nuorten tekemät ryöstöt ja pahoinpitelyt ovat kohdistuneet sekä maahanmuuttaja- että suomalaistaustaisiin nuoriin. Valtaosa Suomen katujengiläisistä on ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttajia.

Jari Kinnunen näkee epäonnistuneen integroitumisen vaikuttavan nuorisorikollisuuteen.

– Luulen, että nuorisorikollisuuden torjumisessa auttaisi kaikista parhaiten se, jos saisimme Suomeen tulevat paremmin osaksi yhteiskuntaamme.

Vaikka Tampereella ei ainakaan vielä ole havaittu katujengejä, on paikallisilla henkilöillä tunnistettu olevan kytköksiä pääkaupunkiseudun katujengeihin.

– En ollenkaan epäile sitä, etteikö jengiytyminen kulkeutuisi etelästä muihinkin suuriin kasvukeskuksiin.

Nuoret tarvitsevat pysyvää turvaa

Miten nuorisorikollisuuteen oikein pitäisi puuttua?

Kinnunen miettii vastausta vain hetken.

– Ennaltaehkäisemällä. Enkä tarkoita poliisiin satsaamista. Poliisi on tässä kokonaisuudessa vain pienen pieni hetken nuoren elämässä näkyvä osa.

Nuoret tarvitsevat pysyvää turvaa. Siksi Kinnunen laittaisi rahaa perheisiin, koulutukseen ja sosiaalihuoltoon.

– En tarkoita, että survotaan rahaa ihmisten taskuihin. Meidän tulisi löytää turvallinen malli perheille, jotta asiat saataisiin selvitettyä ennen kuin ne menevät liian mutkalle.

Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan hallituksen suunnittelemat leikkaukset osuvat erityisesti yksinhuoltajiin, opiskelijoihin ja ansioturvalla oleviin työttömiin. Toisaalta kotouttamisen budjetit kasvavat merkittävästi.

Kinnunen painottaa turvallisten aikuisten saamista niiden lasten ja nuorten elämään, joilla heitä ei ole. Se oli hänen oma pelastuksensa.

Kinnusen turvaverkko löytyi suvusta. Hän vietti paljon aikaa isovanhemmillaan jo pienenä, ja äidin kuoltua poika muutti tädilleen. Siitä lähti uusi, parempi elämä.

Kinnusen mukaan ongelmallista lasten ja nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisyssä tekee se, että politiikassa asiat nähdään neljän vuoden sykleissä.

Katseen pitäisi olla kauempana. Kinnunen sanoo, että nyt huonosti voivien nuorten auttaminen olisi pitänyt aloittaa 5–10 vuotta sitten.

– Jos aloitamme nyt, saatetaan pelastaa ne lapset, jotka ovat tällä hetkellä 8–9-vuotiaita.

Jutun pääkuvaa on kuvakäsitelty.