Suomi–Puola-puolivälierä torstaina TV2:ssa kello 10.45. Yle seuraa peliä myös verkkosivuillaan.

Noin neljän vanha pelaaja-alku oli tuttu näky Lappeenrannan urheilutalolla. Tyttö yletti hädin tuskin kiipeämään salibandykentän laitojen yli, mutta tästä huolimatta hän oli hyvin usein paikalla maila kädessään, kun NST pelasi salibandyn naisten korkeimmalla tasolla.

NST:n valmentaja Lasse Kurronen oli yksi heistä, joka kiinnitti huomiota pieneen mailataituriin. Tyttö ei liiemmin pelejä katsellut, vaan keskittyi enemmän laukomaan hallissa oleviin pressuihin.

Toistoja tuli paljon, mailankäsittelytaito parantui entisestään, ja kun tyttö kasvoi ja kehittyi, näkyi se myös pelikentillä. Näin hänestä, Miisa Turusesta, tuli maamme yksi lupaavimmista salibandypelaajista.

– Maila on ollut sellainen paras kaveri. Se on ollut aina mukana. Ei ole tarvinnut pakottaa, Turunen kertoo ja vakuuttaa, ettei kuitenkaan nuku maila kainalossa – vielä.

Lokakuussa 18 vuotta täyttänyt Turunen esiintyi ensimmäistä kertaa liigakentillä 14-vuotiaana. Sen jälkeen hän on muun muassa murskannut liigan syöttöennätyksen NST:n jälkeläisen SaiPan riveissä ja on tällä hetkellä F-liigan ylivoimainen pisteykkönen.

Turunen on tehnyt vaikutuksen moneen valmentajaan, myös Lasse Kurroseen, josta tuli runsaat seitsemän vuotta sitten Suomen naisten maajoukkueen päävalmentaja. Hänen sopimuksensa päättyy käynnissä oleviin Singaporen MM-kisoihin.

Kurrosen mielestä Turunen on täysin poikkeuksellinen lahjakkuus, joka on rakastunut salibandyyn niin valtavasti, että on halunnut harjoitella sitä hyvin, hyvin paljon. Ja juuri sen takia Turunen on jo nyt niin loistava pelaaja, eikä Kurronen pelännyt antaa tälle isoa roolia MM-joukkueessa.

Kehittyminen tuo eniten nautintoa

Miisa Turuselle salibandy oli helppo valinta lajiksi. Hänen siskonsa kummi Heli Suoreijus pelasi NST:ssä sekä maajoukkueessa, joten Turunen kävi usein katsomassa Suoreijuksen pelejä.

– En ole ikinä mitään muuta harrastanut. Tätä kokeiltiin ja tälle tielle ollaan jääty.

Karhuvuoren kaupunginosassa lapsuutensa asunut Turunen pelasi salibandya pihapelinä niin sisarustensa kuin naapureidensa kanssa. Viisivuotiaana hän aloitti Hippo-salibandykerhossa ainoana tyttönä, mutta päättäväisestä ja periksiantamattomasta luonteesta oli myös apua.

Varsin nopeasti selvisi myös se, että taitavalla ja monipuolisella Turusella on riittänyt maalinälkää, joten oikea pelipaikka sementoitui hyökkäykseen.

Turunen myöntää, että kehittyminen tuottaa hänelle nautintoa. Hän ei huomannut tarkkaa ajanjaksoa, jossa hänestä tuli hyvä, mutta kun maajoukkuekutsuja alkoi tulla, ei asiasta ollut enää epäselvyyttä.

Naisten maajoukkuerinkiin pääsy oli hänelle suuri edistysaskel, joka motivoi paljon. Ajatus aikuisten MM-kisoista alkoi herätä ja sai hänet harjoittelemaan entistä enemmän.

– Ehkä se, kun on huomannut, että kehittyy, niin siinä saa nälkää kehittyä lisää. Huomaa, että tapahtuu jotain tulosta, Turunen pohtii.

– Tykkään tässä lajissa siitä, että on vauhtia. Ikinä ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja pääsee itse vaikuttamaan siihen kentällä.

Kokeilu vaihtui ykkösketjuun

Kun Miisa Turunen oli D-juniori-ikäinen, maajoukkueen puolustaja Daniela Westerlund kävi kertomassa hänen joukkueelleen omasta pelaajapolustaan. Nyt Westerlund ja Turunen pelaavat samassa joukkueessa ja hakevat MM-kultaa.

Turunen myöntää, ettei hän oikeastaan osannut odottaa kutsua MM-kisoihin. Kun Kurronen soitti hänelle toukokuun alussa, oli puhetta vain siitä, että Turunen tulisi kokeilemaan, miten hän pysyisi naisten vauhdissa mukana. Nähtäisiin Turusen taso ja mitä voitaisiin vielä kehittää. Kaksikko ajatteli, ettei kokeilussa voisi hävitä mitään.

– Jos alkuvuodesta olisi kysytty, että mitäs teet joulukuussa, en olisi osannut odottaa, että olisin Singaporessa.

Ensimmäisestä maajoukkueleiristään Turusella ei ole hirveästi muistikuvia, sillä hän jännitti sitä sen verran. Moni urheilijoista oli sellaisia, joita hän oli katsellut aikaisemmissa MM-kisoissa, ja nyt hän harjoitteli heidän kanssaan. Hän piti sitä harppauksena tuntemattomaan ja uuteen.

Kurrosen lisäksi joukkueesta löytyi kuitenkin tuttuja pelaajia, joten se madalsi kynnystä Turuselle. Joukkue otti uusimman ja nuorimman tulokkaan hyvin vastaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Miisa Turunen on löytänyt paikkansa Suomen ykkösketjussa Kaupin supersisarusten Oonan ja Veeran kanssa. Turusella ei ole varsinaista esikuvaa, mutta hän on seurannut erityisesti Veera Kaupin uraa, sillä he molemmat ovat vasenkätisiä hyökkääjiä.

Nyt Turunen on päässyt käymään peliä paljon läpi maailman parhaimpina pidettyjen hyökkääjien kanssa. Vinkkejä, sparrausta, oppia ja tsemppausta on riittänyt.

Ero F-liigan otteluiden ja maaotteluiden välillä on ollut Turusen mielestä huima, etenkin silloin kun Suomi on pelannut maailman kärkimaita vastaan. Tuolloin voisi melkein puhua eri pelistä.

– Sen huomaa, että fyysisyyttä on paljon enemmän ja saa pelata paljon kovempaa. Tempo on paljon kovempaa, kuten myös oveluus pelissä. Maajoukkueessa on maan parhaimmat pelaajat. Tasoero pelaajien välillä on paljon pienempi kuin liigassa.

Paljon oppia urheilijan elämästä

Aikoinaan SaiPa Salibandyn urheilutoimenjohtana toiminut Joonas Haapala on luonnehtinut, että salibandy on Miisa Turuselle henki ja elämä. Tämä voi olla vahvuus, mutta jos sitä on liikaa, se voi myös olla heikkous.

Kimpisen lukiossa opiskeleva Turunen sanoo koulun tuoneen hänelle tasapainoa, eikä elämä ole pelkkää salibandya. Viime ajat ovat kuitenkin olleet hänelle opettavaista, ja hän on oppinut ennen kaikkea paljon urheilijan elämästä.

Turunen harjoitteli viime kesän maajoukkueen fysiikkatreeniohjelman mukana, joka poikkesi paljon hänen edellisistä ohjelmistaan. Ajoittain hän harjoitteli kaksi kertaa päivässä ja huomasi, miten tärkeää on nukkua ja syödä kunnolla.

– Tosi paljon enemmän on painotettu lepoa, ravintoa ja tällaista. En ole aiemmin tajunnut, kuinka oikeasti isossa roolissa ne ovat, vaikka niistä on puhuttu ja ne on tiedostanut, Turunen myöntää ja tunnustaa saman tien, ettei lepääminen ole vieläkään hänelle helppoa.

– Välillä teki mieli lähteä pelailemaan kavereiden kanssa kentälle, vaikka on sanottu, että nyt pidetään kunnon lepopäivä. Olen kuitenkin oppinut sitäkin.

Heti ensimmäisellä maajoukkueleirillään Turunen huomasi, että hänellä on vielä paljon opeteltavaa. Hankalinta hänen mielestään on ollut puolustuspelaamisen oppiminen, mutta siihen hän on saanut paljon apua maajoukkuevalmennukselta.

Turunen tiedostaa kuitenkin, ettei hänen tärkein roolinsa joukkueessa ole puolustuksessa.

– Hyökkäyspääty on kuitenkin se tärkein, missä tulosta teen.

Torille kolmen kullan kanssa?

Turusen ura on vasta alkuvaiheessa, mutta hän ei ajattele hirveästi tulevaisuutta. Hän pyrkii elämään hetkessä, haluaa kehittyä pelaajana ja pysyä ehjänä. Pieni tavoite hänellä on kuitenkin päästä joku päivä kokeilemaan taitojaan maailman kovatasoisimpaan liigaan, Ruotsiin.

– Ja olisihan se maailmanmestarina kiva olla, vaikka sitten naisissa ja junnuissakin.

Viime vuonna Turunen voitti alle 19-vuotiaiden maajoukkueen kanssa MM-pronssia Puolassa. Nyt tulevana keväänä joukkue tavoittelee maailmanmestaruutta kotikisoissa Lahdessa.

Myös Turusen liigajoukkue SaiPalla on hyvät mahdollisuudet menestyä tulevana keväänä. Jos kaikki menisi nappiin, saattaisi Miisa Turunen kauden päätteeksi ”lähteä torille” kolmen kultamitalin kanssa.

– Niin, ei kai se mahdottomuus ole, hän vastaa hymyillen.