– Minua on sanottu arjen enkeliksi.
Näin henkilökohtaisena avustajana työskentelevä Annika Jokinen, 28, muistelee töissä saamiaan vilpittömiä kiitoksia. Lapset ovat sanoneet hänelle, että ”oli ikävä sinua” ja ”kiva, kun tulit leikkimään kanssani.”
Kauniista sanoista huolimatta ammatti on Jokisen mukaan henkisesti ja fyysisesti raskas.
Työssään hän avustaa tällä hetkellä sairaita ja vanhoja ihmisiä sekä hoitaa erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Jokisella on kokemusta myös mielenterveys- ja päihdeongelmaisista asiakkaista.
Hän kertoo kohdanneensa työssään vaaratilanteita.
– Minua on lyöty töissä ja joskus on ollut asiakkaita, jotka ovat haukkuneet minua ja huutaneet minulle. Tämä vaatii paineensietokykyä ja aika kovaa luonnetta, Jokinen sanoo.
Jokinen saa palkkaa henkilökohtaisena avustajana 12,85 euroa tunnissa, mikä on hänen mielestään liian vähän.
Silti hän kokee kutsumusta alaa kohtaan. Merkityksen tuntua Jokiselle antaa se, että hän helpottaa vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten arkea.
– Koen, että minun ansiostani sairaat ja vanhat ihmiset selviytyvät kotonaan ja vammaisten lasten vanhemmat saavat lepoa ja vapaata.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 pienituloisia oli Suomessa 730 800.
Jokisen tapaan myös moni muu suomalainen tekee raskaita töitä, joista saatu palkka kertyisi kenties vähemmällä vaivalla yhteiskunnan tukien varaan heittäytymällä.
Yle uutisoi taannoin Alma Tuuvasta, joka päätti lopettaa opiskelun ja jäädä vapaaehtoisesti työttömäksi elämään tukien varaan. Hän kertoo, että työ ei koskaan tuntunut hyvältä.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saaren mukaan työttömyys on pidemmällä aikavälillä usein raskasta. Kuuntele audio alta:
”Hävettäisi kuluttaa aikaa vetelehtimällä”
Tukien varaan heittäytynyt Alma Tuuva kysyi Ylen jutussa seuraavaa: ”Miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla?”
Esitimme lukijoillemme saman kysymyksen ja saimme yhteensä 169 vastausta.
Lukijat esiintyvät jutussa nimettömästi, koska he kertovat vastauksissaan henkilökohtaisesta taloudestaan. Yle on ollut yhteydessä henkilöihin, joiden sitaatteja tässä jutussa käytetään.
Vastaajien kommenteissa toistuvat tilanteet, joissa heidän kokemuksensa mukaan muuta vaihtoehtoa tai esimerkiksi koulutusta muuhun ammattiin ei ole.
Yksinkertaisesti palkka on silti paljon enemmän kuin tuilla eläminen. Toiseksi olen myös sairastellut paljon ja elänyt sairauspäivärahalla. Vaikka sillä teknisesti kyllä pärjäsi, niin elämä oli hyvin ankeaa ja tylsää. En haluaisi enää elämän vain menevän ohi ilman, että saa aikaiseksi mitään.
Jakeluauton kuljettaja, Tampere
Elämme kapitalistisessa riistoyhteiskunnassa, jossa ainoa pääomani on työvoimani ja jossa minun on pakko myydä sitä selvitäkseni hengissä. Yhteiskuntamme luo illuusion siitä, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet pärjätä ja menestyä, vaikka näin ei ole: todellisuudessa nykyinen markkinatalouden malli romahtaisi ilman riistettyä työväenluokkaa.
Asiakaspalvelija, Helsinki
Toisaalta osa vastaajista kertoi, että pelkkien yhteiskunnan tukien varaan heittäytyminen aiheuttaisi häpeää. Osa tekee raskaita, pienipalkkaisia töitä myös kantaakseen ”kortensa kekoon” yhteiskunnan toimivuuden vuoksi.
Lisäksi osa pitää työstään ja kokee sen merkitykselliseksi siitä huolimatta, että palkka on pieni.
Työni on raskasta ja kuormittavaa. Tapaan päivittäin ihmisiä, jotka ovat monipäihdekäyttäjiä, aggressiivisia, psykoottisia, ahdistuneita ja masentuneita. On niitä, jotka ovat kokeneet jonkun järkyttävän kriisin tai yrittäneet itsemurhaa sekä myös näiden ihmisten omaisia. Palkkani on mielestäni työn vastuullisuuteen nähden huono. Koen työni kuitenkin tärkeäksi ja olen siitä ylpeä. Kannan joka päivä oman pienen korteni kekoon yhteiskunnan hyväksi.
Psykiatrinen sairaanhoitaja, Tampere
Työnteko on minulle kuin harrastus. Saan päivisin kahdeksan tuntia liikuntaa ja mielihyvää raskaasta työstä. Samalla saan vähän palkkaa lisäksi. Minua hävettäisi kuluttaa aikaa vetelehtimällä ja nauttimalla elämästä autuaan.
Ravintola-alan työntekijä, Oulu
Haluan olla rakentamassa ja ylläpitämässä hyvinvointi-Suomea ja nautin siitä, että ansaitsen omat rahani.
Ruokapalvelutyöntekijä
Alanvaihto mielessä
Henkilökohtaisena avustajana työskentelevä Annika Jokinen olisi tyytyväinen 12,85 euron sijaan 15 euron tuntipalkkaan, sillä hänellä on taustallaan lähihoitajan koulutus ja lääkeluvat. Hän on toiminut henkilökohtaisena avustajana jo yli viiden vuoden ajan.
Hän tekee lisäksi omaishoidon sijaisuuksia hoitaen lapsia, jolloin hänen tuntipalkkansa on 15 euroa. Erityislasten hoitotyössä Jokinen haluaisi tuntipalkan olevan 17–18 euroa.
Hän on laskenut, että yltääkseen esimerkiksi 2 500 euron kuukausipalkkaan, täytyisi hänen olla töissä kahdeksan tuntia viikon jokaisena päivänä.
Jokisen kuukausitulot vaihtelevat, koska hän työskentelee nollatuntisopimuksella. Huonona kuukautena palkka on vain 1 000 euroa. Keskiverto kuukausipalkka on noin 1 500–1 800 euroa.
– En pärjäisi taloudellisesti pelkällä henkilökohtaisen avustajan palkalla. Ruoan ja muiden elinkustannusten hinnat ovat nousseet niin paljon.
Jokinen on hakenut opiskelemaan jo toiselle alalle paremman palkan toivossa.
Hän ei halua lopettaa alalla, mutta haaveilee hammashoitajan ammatista.
– Siksi jatkan vielä nykyisissä töissäni ja ehkä myöhemmin haen uudestaan opiskelemaan hammashoitajaksi, Jokinen kertoo.
Juttua korjattu 21. tammikuuta kello 10.00: Jutussa puhuttiin kolmessa kohdassa henkilökohtaisen avustajan työstä virheellisesti hoitoalana ja hoitamisena.