Kuvittele, että yhtenä tavallisena aamuna vedät puvun päällesi ja lähdet töihin kuten aina ennenkin, ja illalla löydät itsesi sairaalasta puhekyvyttömänä.
Näin kävi Sami Itanille, 36, vain puolitoista vuotta sitten.
– Kaiketi se oli burnout, jossa oli selkeitä somaattisia oireita. En ajatellut saavani burnoutia koskaan, vaikka painaisin kuinka, koska luulin, että se tapahtuisi pikkuhiljaa. Minulle se tapahtui niin, että työpäivän jälkeen pam, keho alkoi vain täristä. Näinkin voi käydä.
Aalto-yliopiston työelämäprofessori, entinen Suomen urheiluliiton puheenjohtaja ja kymmenottelija nähdään Sean Ricksin haastattelussa Yle Perjantain jaksossa Voiko minusta tulla mitä vain?
Itani uskoo, että uupumus johtui siitä, ettei hän ollut koko elämänsä aikana tunnistanut, että hänen tavoitteensa eivät olleet hänen omiaan. Niillä oli väärä ”polttoaine”.
– Polttoaine oli saada hyväksyntää ulkopuolelta. En viittaa vain perheeseen, vaan yhteiskuntaan laajemminkin.
– En halua romantisoida burnoutia, ne ovat monesti traagisia tarinoita, mutta tietyllä tapaa burnout oli yksi parhaista asioista, mitä minulle on tapahtunut.
Suomalaiset johtajat kuvittelevat olevansa keskivertoa parempia
Itani ei usko sanontaan, jonka mukaan kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Monesti tiellä on esteitä, jotka ovat meistä riippumattomia, kuten vaikkapa terveys.
Itani oli hiljattain mukana kommentoimassa kyselytutkimusta, jossa lähes 1500 yritys- ja julkisen sektorin johtajaa kertoivat omasta menestyksestään johtajana. Peräti 80 prosenttia vastaajista koki olevansa keskivertoa parempia johtajia.
Eikä tämä vielä mitään! Kun kysyttiin, mikä on ensisijainen syy tällaiselle menestykselle, 94 prosenttia vastaajista korosti, että omat henkilökohtaiset kyvyt ja pätevyys olivat sen priimusmoottorina.
Tästä voidaan johtaa ajankuvaan sopivaa ajattelua laajemminkin, Sami Itani uskoo.
– Jotta voit oikeuttaa tällaisen ajattelun, sinun pitää vähintään tiedostamattasi ajatella, että ne ihmiset, jotka eivät ole pärjänneet samalla lailla elämässä, ovat omasta syystään – saamattomuuttaan, laiskuuttaan – jääneet yhteiskunnassa tai työelämässä huonompiosaisiksi, Itani toteaa.
– Mutta mielestäni asia ei ole niin. Hirveän moni asia on meistä itsestä riippumattomista syistä kiinni.
Ongelma on se, että lahjakkuus ja menestyminen sekoittuvat kielessä toisiinsa, ja menestys määritellään saavutetun vallan mukaan, Itani jatkaa. Valta voi olla joko taloudellista tai poliittista tai esimerkiksi mielipiteen valtaa sosiaalisessa mediassa.
– Valtaa ihannoidaan yhteiskunnassa. Jos päästettäisiin irti yhteiskunnan odotuksista, varmaankin aika harvaa kiinnostaisi valta, ja tuskin sen saavuttaminen toisi henkilökohtaista täyttymystä, Itani miettii.
– Tarvitsisimme vaihtoehtoisia hyväksyttyjä tapoja elää elämäämme. Joskus tuntuu, että polut joita tallata ovat aika rajoittuneet, vaikka näennäisesti mahdollisuuksia on valtavasti.