Avioero, uusperhe, läheisen kuolema, työelämän vaikeudet, syöpä. Näihin kaikkiin elämän tilanteisiin voi hakea apua kirjallisuusterapiasta. Nopean googlailun perusteella kurssitarjontaa on valtavasti. Lyhyelle terapiakurssille voi lähteä jopa Kreetalle, luostariin tai saaristoon.
Kirjallisuusterapia ei ole mikään uusi ala, mutta viime vuosien aikana erilaisten kurssien ja palveluntarjoajien määrä on kasvanut. Kirjallisuusterapiaohjaajaksi voi kouluttautua nykyään ympäri Suomea ja siksi myös kirjallisuusterapiaa on tarjolla paljon. Se kielii tarpeesta. Ihmiset hakeutuvat kirjallisuusterapian pariin yhä enemmän.
Pitkän uran psykoterapeuttina ja kirjallisuusterapeuttina tehneen Jaana Huldénin mukaan elämme sellaisia aikoja, jolloin kynnys terapiassa käymiseen ja itsensä tutkiskeluun on madaltunut.
– Ihmiset ovat nykyään kiinnostuneita henkisestä kasvusta ja luovuudesta. Myös ongelmat ja kriisit tunnistetaan paremmin.
Miten kirjallisuus toimii terapiana?
Kirjallisuusterapia on yksi monista luovuusterapian muodoista. Nimensä mukaisesti siinä käytetään apuna kirjallisuutta, joka voi olla lähes mitä tahansa: itse kirjoitettua tekstiä, runoja, romaaneja tai tietokirjallisuutta. Tarkoituksena on kuulostella tekstin pohjalta syntyviä tuntemuksia ja mielikuvia, joista sitten keskustellaan koulutetun ohjaajan kanssa.
– Keskustelussa puhutaan nimenomaan asiakkaan tunteista ja sitä kautta päästään käsittelemään vaikeita kipukohtia.
Kirjallisuusterapiassa tähtäin ei ole briljantti romaani, vaan asiakas saa kirjoittaa, miten parhaiten taitaa. Terapeutti ei käy tekstiä läpi punakynällä ja korjaa pilkkuvirheitä. Kirjoittamisen päämäärä on selkeyttää ajatuksia ja tuoda konkreettisesti esiin omia ajatusmalleja.
Kirjallisuusterapiayhdistyksen puheenjohtajana toimiva Huldén kertoo, että vastaanotolla tehtävät kirjoitusharjoitukset voivat olla hyvin pieniä.
Esimerkiksi: Kirjoita tyypillinen kohtaaminen äitisi kanssa.
– Tekstinpätkä voi paljastaa ja kertoa jotain olennaista suhteesta.
Jos taas käytetään valmista tekstiä, terapeutti yleensä valitsee sen. Hän yrittää löytää runon tai tekstinpätkän, joka puhuttelisi asiakasta ja herättäisi ajatuksia.
Tekstien on oltava helposti lähestyttäviä, sillä tarkoitus ei ole tehdä syvällistä tekstianalyysia.
Huldén antaa taas esimerkin: Asiakkaan väkivaltainen isä oli kuollut. Niinpä vastaanotolla luettiin Tomi Kontion runo, joka kertoi runon keinoin väkivaltaisesta isästä.
Jotta sopivia tekstejä löytyisi, on kirjallisuusterapeutin oltava hyvin perillä kirjallisuudesta ja luettava itse paljon.
– Itse suhtaudun intohimoisesti kirjallisuuteen. Olen suuri kirjojen ystävä.
Tosin Huldén myöntää, että joskus valinnat menevät metsään. Valittu teksti ei herätä asiakkaassa mitään.
Traumapsykoterapeuttina työskentelevä Huldén pitää kirjallisuusterapian metodeja hyvinä. Hän käyttää niitä lähes kaikkien asiakkaidensa kanssa ainakin jossain määrin.
– Yleensä kaikki ovat suostuvaisia harjoituksiin, koska tekstien avulla sanoittaminen usein helpottuu. Toki joskus on asiakkaita, joiden kanssa todetaan, ettei tämä ollut heidän juttunsa.
Juuret sodassa
Kirjallisuusterapian juuret ulottuvat ensimmäiseen maailmansotaan. Haavoittuneille ja invalideille tarjottiin luettavaa ja heidän huomattiin toipuvan siten nopeammin.
Ensimmäiset alan julkaisut ilmestyivät Yhdysvalloissa jo 1920-luvulla. Alkuaikojen kirjallisuusterapeuttiset kokeilut liittyivät runouteen.
Suomessa kirjallisuusterapian metodeja on käytetty jo 1970-luvulta lähtien etenkin sairaaloissa, laitoksissa, kouluissa ja vankiloissa. Ala sai oman yhdistyksen vuonna 1981. Se oli ensimmäinen Euroopassa.
Nykyään kirjallisuusterapiaa käytetään paljon muun terapian osana, mutta lisääntyneen koulutuksen myötä tarjolla on myös pelkästään kirjallisuusterapiaan keskittyviä vastaanottoja.
Kirjallisuusterapeuttien tai -ohjaajien tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä suuri osa harjoittaa ammattia sivutyönä tai sisällyttää kirjallisuusterapiaa psykoterapiaan tai mielenterveystyöhön.
Kirjallisuusterapia itsessään ei ole Kela-korvattavaa terapiaa, ellei sitten ammatinharjoittaja ole koulutukseltaan psykoterapeutti. Aiemmin kirjallisuusterapeutti nimikkeen sai, jos oli opiskellut psykoterapeutiksi sekä kirjallisuusterapiaohjaajaksi.
Viime vuonna alkoi ensimmäinen kirjallisuusterapeutiksi valmistava koulutus Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelujen yksikössä. Puolentoista vuoden koulutukseen voivat hakea kirjallisuusterapiaohjaajiksi aiemmin valmistuneet.
Asiakkaita riittää
Annamari Typpö on yksi heistä, jotka valmistuvat tämän vuoden lopulla kirjallisuusterapeuteiksi. Hän on tehnyt aina töitä sanojen parissa. Hän on kääntäjä, toimittaja ja sanataideohjaaja. Hän löysi kirjallisuusterapian reilut kuusi vuotta sitten ja ryhtyi opiskelemaan alaa.
– Huomasin jo sanataideohjaajan työssä, että kirjoittaminen on lähes aina jotenkin terapeuttista. Tuntui, että tarvitsen lisää työkaluja siihen.
Typpö on tehnyt kirjallisuusterapiaohjaajan töitä vuodesta 2019 lähtien. Muutaman vuoden kokemuksen perusteella hän uskoo, että asiakasmäärät ovat kasvussa.
– Tarvetta on. Kirjallisuusterapiaa voi käyttää esimerkiksi mielen häiriöiden ennaltaehkäisyssä. Kriisin kohdatessa on hyvä päästä käsittelemään traumoja ennen kuin tarvitaan järeämpiä mielenterveyspalveluja.
Typpö on ihmettellyt, miksi kirjallisuusterapia on niin huonosti tunnettu, verrattuna esimerkiksi musiikki- tai kuvataideterapiaan. Kirjoittamista ja tekstejä on kuitenkin käytetty kautta aikojen osana erilaisia terapiamuotoja.
– Kirjallisuusterapiaa voi sanoa todella matalan kynnyksen terapiaksi. Ei tarvita kuin kynä ja paperi.
Tieteellistä näyttöä
Kirjallisuustieteen dosentti Päivi Kosonen on tehnyt yliopistouran ohella kirjallisuusterapeutin töitä reilut kymmenen vuotta. Omaelämäkertatutkimuksesta oli luontevaa laajentaa osaamista kirjallisuusterapian suuntaan.
– Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen voi olla myös osa kirjallisuusterapiaa.
Kosonen on mukana tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan kirjallisuusterapian vaikutuksia. Tutkimusta tehdään monitieteisesti. Suomen Akatemian rahoittamassa Counter- Narratives of Cancer -tutkimuksessa tavoitteena on luoda kirjallisuusterapeuttista sanataidetyöskentelyn mallia syöpäpotilaiden hoitoon.
– Taiteen vaikutus ihmisen hyvinvointiin on selkeästi sellainen ala, jota tutkitaan yhä enemmän ja se tulee saamaan lisää painoarvoa tulevaisuudessa.
Lisää aiheesta: