Jannista ei alun perin pitänyt tulla äitiä, joka jää kotiin. Itse asiassa hän ei ollut nuorempana varma, haluaako lapsia ollenkaan.
Maailmantilanne tuntui epävarmalta, eikä päätös perheen perustamisesta ollut selvä.
Janni oli kuitenkin katsellut miestään viettämässä aikaa tutun lapsen kanssa. Hän huomasi ajattelevansa, miten ihanaa olisi, jos mies olisi Jannin omien lasten isä.
Niin ajatukset muuttuivat, ja Jannista tuli äiti 21-vuotiaana. Nyt 28-vuotiaalla Jannilla on neljä lasta, joista nuorin on vasta muutaman viikon ikäinen.
Janni on ollut lähes yhtäjaksoisesti kotona seitsemän vuoden ajan.
”Koen, että täällä mun kuuluukin olla, kotona lasten kanssa hoitamassa kotia ja lapsiamme. Se ei nyky-yhteiskunnassa tunnu olevan mitenkään tavoittelemisen arvoinen asia. Pitäisi lähteä heti töihin vanhempainvapaan loppuessa, luoda uraa ja laittaa lapsi tai lapset hoitoon.”
Näin Janni kirjoittaa Kotona mun sydän on -blogissaan elokuussa 2022.
Janni esiintyy tässä jutussa vain etunimellään perheen yksityisyyden suojelemiseksi.
Kiireettömyyden perässä
Esikoisen synnyttyä ei mennyt kauaa, kun Janni alkoi odottaa perheen toista lasta.
– Päätökseeni jäädä kotiäidiksi vaikutti alunperin paljon se, että lapset ovat syntyneet lyhyellä aikavälillä. On ollut luontevaa jäädä kotiin odottamaan, että seuraava syntyy, eikä palata välissä töihin.
Lasten pienen ikäeron myötä syntynyt ratkaisu kotiin jäämisestä muuttui kuitenkin myöhemmin vakaammaksi päätökseksi.
Perheen esikoinen ja toinen lapsi ehtivät kokeilla päiväkotielämää puolen vuoden ajan, ja samalla leipurina työskennellyt Janni kokeili työelämään paluuta.
Vaihe jäi kuitenkin vain kokeiluksi.
– Totesimme miehen kanssa molemmat, että tämä ei ole sitä mitä me haluamme, Janni toteaa.
Lapset aloittivat päiväkodissa syksyllä ja lopettivat keväällä. Hoidossa meni koko tartuntakausi. Jompi kumpi vanhemmista oli joka toinen viikko kotona lasten sairastelun takia.
Siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä.
Kahdesta vanhemmasta Janni oli se, joka jäi kotiin.
– Päädyimme siihen, koska miehelläni on parempi palkka, ja ratkaisu tuntui muutenkin meille luontevalta, Janni sanoo.
Perhe ennen kaikkea
Jannin kotona soi akustinen musiikki matalalla volyymilla. Keittiön puuhellan päällä on kuvioitu hapanjuurileipä. Olohuoneesta näkyy järvelle. Huoneen nurkassa on vanha keinutuoli, ja ikkunalaudalla istuu kissanpentu.
80-luvulla rakennettu omakotitalo on pihatien päässä, eikä naapureita ole vieressä. Perhe muutti kaupungista maalle vuosi sitten. Janni vietti myös oman lapsuutensa maalla omakotitalossa, ja uusi koti tuntuu tutulta.
Kiireettömyys on Jannille tärkeää. Kyllä siihen oravanpyörään lapsetkin ehtivät myöhemmin hyppäämään, hän ajattelee.
– Perhe on meille ensisijainen arvo elämässä. Työelämässä sitä on vaikea toteuttaa haluamallaan tavalla. Kun lapset ovat päiväkodissa, se on pieni aika, mitä perhe ehtii olla yhdessä. Sitä aikaa ja läsnäoloa on vaikea saada mahdutettua arkeen, Janni pohtii.
– Totta kai työ on tärkeää, ja on tärkeää opettaa lapsillekin, että työtä tehdään, ja se tehdään kunnolla. Jos en itse enää palaa palkkatyön pariin, niin yrittäjyys on itselleni yksi vaihtoehto. Toivoisin kuitenkin voivani jäädä kotiin ainakin siihen asti, kun lapset menevät kouluun.
Itse asiassa Jannin oma haave olisi jäädä kotiin vielä sen jälkeenkin.
– Haluaisin olla kotona, kun lapset tulevat koulusta kotiin. Toivoisin, että minulla olisi silloin aikaa ja voimia auttaa lapsia läksyissä, viedä harrastuksiin ja olla läsnä. Luulen kuitenkin, että se ei enää silloin ole mahdollista, ellen pysty työskentelemään kotona yrittäjänä.
Jannista tuntuu, että kotona on eri tavalla mahdollista toteuttaa itseään, olla luova ja opettaa näitä taitoja myös lapsille.
Hän on uskossa ja toivoo myös lapsilleen kristillisiä arvoja.
– Koen, että näitä arvoja on ehkä helpompi välittää lapsille kotona kuin koulussa tai päiväkodissa, Janni pohtii.
Työnjako perinteiseen tapaan
Kotona on päivisin vilskettä. Jannin puoliso on it-alalla ja tekee pääsääntöisesti töitä kotona.
– Meillä työnjako menee vanhaan tapaan. Itselläni on niin sanotut naisten työt, hoidan kodin ja ruoanlaiton. Mies puolestaan tekee perinteisiä miesten töitä ja auttaa muissa kodin töissä viikonloppuisin.
Janni on opetellut nauttimaan kotitöistä. Täytyyhän niistä opetella nauttimaan, hän ajattelee. On hirveää, jos joka päivä joutuu ajattelemaan, että vielä pitäisi tehdä tämä ja tuo asia. Ettei millään jaksaisi.
Perheessä myös lapset osallistuvat kotitöihin, ja hommat sujuvat yhdessä hoitaen.
Jos viet lapset päiväkotiin, ja joku toinen hoitaa lapsesi, se nähdään työnä. Miksi omien lasten hoitamista ei nähdä?
Janni on perheen työnjakoon tyytyväinen.
– Jos tasa-arvo toteutuu perheen mielestä, miksi se olisi kenellekään muulle ongelma? Jos asiasta on keskustelu ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, tasa-arvo toteutuu.
– Ajattelen, että tämä on minun työni. Miehellä on leipätyö, mistä taas tulee meidän perheeseen raha. Kotiäitiyskin on työ, ja yhteiskunnan pitäisi myös nähdä se sillä tavalla. Jos viet lapset päiväkotiin, ja joku toinen hoitaa lapsesi, se nähdään työnä. Miksi omien lasten hoitamista ei nähdä?
Julia Thurénin juontaman Melkein kaikki perheestä -podcastin uusimmassa jaksossa pohditaan reilua työnjakoa perheessä. Kuuntele Areenassa!
”Meillä eletään yksinkertaista elämää”
Janni ajattelee, että ennen perheen perustamista on hyvä miettiä, minkälainen elintaso on itselle riittävä.
– Monella saattaa olla tarve pitää tiettyä elintasoa yllä, ja siihen tarvitaan usein kaksi tulonlähdettä. Meillä eletään aika yksinkertaista elämää. Yhdelläkin tulonlähteellä voi tulla toimeen, kun ei vaadi elämältä liikaa.
Jannin perhe asuu syrjäseudulla vuokralla, eivätkä he haaveile suurista hankinnoista tai ulkomaanmatkoista. Koska perhe asuu maalla, työssäkäyntiin vaadittaisiin Jannin puolison reissutöiden vuoksi kaksi autoa. Lisäksi maksettavaksi tulisivat päivähoitomaksut.
– On hyviä miettiä, kuinka paljon toinen palkka tuo lisää perheen tuloihin. Riippuu tietenkin ammatista, mutta meidän kohdalla minun työssäkäyntini ei muuttaisi tilannettamme merkittävästi.
Kotiin jäävälle vanhemmalle kertyy eläkettä hänelle maksetun vanhempainpäivärahan tai kotihoidontuen ajalta.
– Eläke on yksi asia, mihin kannattaa säästää, vaikka töissä kävisikin. Itse säästän jo nyt niitä päivä varten. Täytyyhän sitäkin ajatella, elämä kuluu koko ajan, Janni sanoo.
Aina on joku, joka on toista mieltä kuin sinä.
Kotona lasten kanssa oleminen ei välttämättä näyttäydy muiden silmissä tavoittelemisen arvoisena asiana. Jannille palautetta tulee etenkin niiltä, jotka ovat palanneet työelämään nopeasti.
Kyllä sinunkin pitäisi jo mennä töihin.
Näissä tilanteissa Janni hymyilee ja antaa puheiden mennä rauhassa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Janni seuraa sosiaalisessa mediassa ihmisiä, jotka toivovat elämältä samoja asioita kuin hän itse. Se vahvistaa ja ruokkii Jannin omaa tunnetta siitä, että myös näin hän itse haluaa elää. Pois oravanpyörästä, yksinkertaista elämää. Vähän vanhanaikaista ehkä, sellaista elämää, mitä ennen elettiin.
Jannista tuntuu, että vanhemmuudessa on kovat paineet joka suuntaan.
– Jokainen varmasti onnistuu siinä jollain tapaa ja myös epäonnistuu jollain tavalla riippumatta siitä, mitä ratkaisuja tekee. On kuitenkin hyvä miettiä, kuinka paljon ulkopuolisten mielipiteitä kannattaa omissa ratkaisuissaan kuunnella. Aina on joku, joka on toista mieltä kuin sinä.