Yli kymmenen vuotta sitten kävi niin, että Tuomas Enbuske alkoi uskoa uskomiseen.
Toimittaja oli ollut yksi Suomen tunnetuimmista ateisteista, joka kutsui julkisesti uskovaisia tyhmiksi maailmankatsomuksensa vuoksi.
– Yleensä ottaen ateistit ovat älykkäämpiä kuin uskovaiset. Mutta sehän ei todista mitään suuntaan tai toiseen, Enbuske sanoo Yle Perjantain jaksossa Jeesus on täällä, oletko valmis?
– Olin väärässä, ja se oli osa matkaa. Sitä kautta päädyin tähän, yli kymmenen vuoden loogisen päättelyn, keskustelujen ja lukemisen avulla.
Uskoon uskominen alkoi sen havaitsemisesta, että juutalais-kristilliset maat ovat maailman parhaita maita. Juutalais-kristillisillä mailla Enbuske viittaa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, eli niin sanottuihin länsimaihin. Hän ei ota kantaa Gazan kriisiin.
– Näissä maissa ihmisoikeudet, homojen oikeudet, naisten oikeudet ovat parhaita, Enbuske sanoo.
Enbuskea puhutteli kristinuskon armon logiikka. Nykyajan länsimaissa ateismi ja niin sanottu woke-ideologia ovat ajaneet kristinuskon ohi hyväksytympänä eettisenä ajattelumallina.
Kun Enbuske kertoi julkisesti uskoon tulemisestaan, hän alkoi saada yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät uskaltaneet kertoa lähipiirilleen kuuluvansa kirkkoon.
– Kadulla minulle tullaan sanomaan, etteivät he kehtaa kertoa olevansa kristittyjä. He ovat kaapissa!
Woke-sanan historia on pitkä ja polveileva. Nykyisessä keskusteluilmapiirissä sillä viitataan yleensä ajatuksiin ja liikkeisiin, jotka ajavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisia ihmisoikeuksia myös vähemmistöille.
– Ei ole olemassa uskonnotonta yhteiskuntaa. Uskonnolle on aina olemassa ekologinen lokeronsa, Enbuske toteaa.
– Wokessa neuvotellaan koodeja: Miksi saa sanoa mitäkin, mikä on mikäkin sukupuoli, mikä on mitäkin seksuaalisuutta. Kaikki yhteisöt tarvitsevat tabunsa ja seksuaalikontrollinsa. Tämä on ihan samaa, mitä kristinuskossa oli aikoinaan. Se täyttää sitä ekologista lokeroa.
– Ajattelen, että tämä yli 2000 vuotta testattu juttu on parempi, kuin mitä meille nyt tarjoillaan, Enbuske perustelee.
Enbuske koki Pyhän Hengen kosketuksen
Enbuske koki myös Jumalan kosketuksen. Sitä on mahdotonta sanoin kuvailla, mutta se syntyi perättäisten oivallusten kautta.
– Valitettavasti näin on käynyt myös. Jumala vittuili minulle! En olisi tarvinnut sellaista kosketusta.
– Olen niin tavallinen luterilainen kuin olla ja voi. En halua hihhuloida enkä puhua kielillä. Käyn messussa joka sunnuntai, ja siellä pitää olla sellainen kenkiin tuijotteleva pappi. Olen aina ajatellut, että Pyhän Hengen kosketus on naisten ja helluntailaisten juttuja.
Enbuskella on ollut vaikeita aikoja. Hän on sairastanut masennuksen, hänellä on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja julkisuudessa on käsitelty muun muassa päättynyttä parisuhdetta ja riitoja työyhteisössä.
Moni yhdistää yhtäkkisen uskoon tulemisen muun muassa siihen, että on tullut tehneeksi jotakin anteeksiantamatonta. Esimerkiksi vankilassa on tavallista tulla uskoon.
Enbuske on kertonut esimerkiksi podcasteissaan avoimesti siitä, kuinka hän nöyryytti prostituoitua. Hänen tavoitteensa on ollut kertoa rehellisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
– Minua ärsyttää tämä, että on tehty useita murhia, ja sitten löydetään Jeesus. Minulla uskoon tuleminen ei liity millään tavalla minun sairauteeni. Olen ollut jo monta vuotta terve. Tämä on tapahtunut yli kymmenen vuoden kasvamisen myötä.
Enbuske: Olkaa ylpeitä tapakristittyjä
Suomalaisista 67 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tuomas Enbusken mielestä kirkkoon kuuluvien pitäisi olla ylpeitä tapakristittyjä.
– Tapakristitty on turha pilkkanimi. Minusta on upeaa, että ihmiset pitävät näin liekkiä yllä.
– Olisi väärin vaatia, että ihminen pystyy uskomaan samoin, kuin vaikka teologi, piispa tai minä. Kukin pystyy uskomaan sillä kognitiivisella kapasiteetilla mikä hänellä on. Ei kannata stressata sitä, meneekö tämä juuri oikein, koska kaikki eivät ole teologeja.
Perjantai-dokkarissa Lilja ei halua helvettiin tavataan 15-vuotias uskovainen Lilja, joka pelkää joutuvansa kiirastuleen. Liljan nimi on muutettu arkaluontoisen aiheen vuoksi.
Lilja on elänyt aiemmin hyvin konservatiivisessa uskonyhteisössä. Nykyään hän ei pidä homoutta syntinä ja hänellä on ateistiystäviä, mutta hän ei pidä sitä ristiriitaisena uskonsa kanssa.
– Olen eri mieltä minun ystävieni kanssa siitä, että elämällä ei ole tarkoitusta. Se on minulle ihan ok. En tuomitse heitä, koska he eivät pakota ketään siihen ajatteluun.
– Olkaa empaattisia kaikkien näkemysten ja mielipiteiden suhteen. Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta yrittäkää avartaa omaa maailmankuvaa ja katsoa myös peiliin, Lilja sanoo Perjantain jaksossa Sean Ricksin haastattelussa.
Tuomas Enbuske on samaa mieltä.
– Mitä konservatiivisempi luterilainen minusta tulee, sitä järjettömämpää homo- ja transfobia on. Se tuntuu järjettömältä kristinuskon armon logiikan näkökulmasta, hän sanoo.