Kun Suomi vasta selvittää kokonaiskuvaa digilaitteiden käytöstä koulussa, Ruotsi on jo ottamassa takapakkia digikehityksessä.

Liberaalipuolueen kouluministeri Lotta Edholm sai Ruotsin koulutusvirastolta esityksen digitalisaatiostrategiasta astuttuaan virkaan vuonna 2022.

Strategia lähetettiin konsultaatiota varten Karoliinisen instituutin aivotutkijoille sekä Lundin yliopistoon ja Ruotsin lastenlääkäriliitolle.

Heiltä saadut vastaukset saivat ministeriön heittämään digitalisaatiostrategian roskakoriin. Edholmin mukaan strategia oli tieteellisestä näkökulmasta huonosti harkittu.

Tämä oli pontimena opetuksen digitalisaation muutokselle Ruotsissa. Opetussuunnitelmia on alettu miettiä uudestaan.

Ruotsin päiväkodeissa ja kouluissa on aiemmin vaadittu digitaalisten välineiden käyttöä. Vaatimus käännetään nyt päälaelleen. Heinäkuun alussa voimaan astuu uusi koululaki, jossa panostetaan kirjoihin investoimiseen.

Ruotsissa nähdään yhteys Pisa-tuloksissa ja digitalisaatiossa

Kouluministeri Lotta Edholm sanoo, että Ruotsin koululaisilla on erittäin suuria ongelmia lukemisen kanssa.

Edholmin mielestä lukeminen on parasta oppia analogisesti, oikeiden kirjojen avulla, koska ne perustuvat opetussuunnitelmiin sen sijaan, että opiskelijat joutuisivat googlettamaan tietoja.

20–25 prosenttia oppilaista ei osaa lukea riittävän hyvin jatkaakseen opintojaan tai pärjätäkseen hyvin elämässä.

– Viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa tämä näkyy myös varsin selvästi, kun esimerkiksi varhaisnuoruuden lukemista arvioitiin. Siinä voidaan nähdä, että ruotsalaisia lapsia häiritsevät digitaaliset apuvälineet luokkahuoneessa paljon enemmän kuin monien muiden maiden oppilaita, Edholm toteaa.

Vuoden 2018 Pisa-arvioinnissa pääalueena oli lukutaito, ja sen tuloksiin verrattuna suomalaiskoululaisten pistekeskiarvo on laskenut 30 pistettä vuoden 2023 arvioinnissa.

Suomalaisnuorten lukutaidon taso on kuitenkin edelleen OECD:n keskiarvoa korkeampi.

Opetushallituksen perusopetus- ja varhaiskasvatusyksikön opetusneuvos Juho Helmisen mukaan Suomessa ei voi tutkimuksen perusteella yksiselitteisesti todeta, että digilaitteilla olisi kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia oppimiseen tai oppimistuloksiin. Helminen viittaa digiajan peruskoulututkimuksiin ja vertaisarvioinnissa olevaan DigiVoo-tutkimukseen.

– Digitaalisilla välineillä on mahdollisesti tietyissä tilanteissa oikein käytettyinä oppimistuloksia parantava vaikutus. Näiden tutkimusten tuloksilla voidaan sanoa, että digitaalisuuden soveltaminen on edelleen peruskouluissa keskimäärin suhteellisen vähäistä ja vaihtelevaa. Näin ollen en usko, että tarkoituksenmukaisen digitaalisaation lisääminen siellä, missä se ei vielä ole käytössä, huonontaa oppimistuloksia, vaan päinvastoin.

Ruotsissa digitalisaation kehitys ollut nopeampaa

Ruotsissa koulujen digilaitteiden käyttö pohjaa jatkossa entistä enemmän tieteelliseen perustaan. Esikoululaisten sekä ala- ja yläkouluikäisten oppilaiden on opittava lukemaan ja kirjoittamaan käsin, jonka jälkeen voidaan vähitellen ottaa käyttöön digitaalisia apuvälineitä.

Opetuksen digitalisaation kehitys on ollut Ruotsissa erittäin nopeaa, paljon nopeampaa kuin monissa muissa maissa. Ruotsi ja Suomi halusivat olla maailman kärkimaita digitalisaation hyödyntämisessä opetuksessa.

Suomessa on seurattu Ruotsin tekemiä muutoksia, eikä opetusneuvos Juho Helminen usko maiden linjojen juurikaan eroavan toisistaan.

Vuosituhannen alkupuolella Suomessa suunniteltiin opiskelua paikoin väline edellä. Vielä 2010-luvulla tablettien mahdollisuudet hurmasivat opetuksen järjestäjät.

Valtio ei ole enää vuosiin tukenut laitehankintoja. Laitteiden käyttö nähdään silti välttämättömänä.

– Ilman digilaitteiden hyödyntämistä meillä jäävät varsinkin tulevaisuudessa korostuvat osaamisalueet aika vähälle. Emme voi myöskään jättää sitä täysin kotien ja vanhempien vastuulle. Koulun on käytännössä pakko ottaa tietty osa tästä digitaalisen osaamisen kehittämisestä, toteaa opetusneuvos Juho Helminen.

Suomessa ei ole tilannekuvaa digilaitteiden käytöstä koulussa

Opetushallituksella ei ole tällä hetkellä tarkkaa tilannekuvaa siitä, miten digilaitteita käytetään ja miten niitä painotetaan eri kouluissa. Mekanismia asian selvittämiseen ei ole aiemmin ollut, mutta selvitystyö on nyt alkanut.

DigiVoo-tutkimushankkeessa selvisi, että digitaalisia mahdollisuuksia hyödynnetään keskimäärin vähän ja niiden käyttö voi olla pintapuolista. Digitaalisuuden tuoma pedagoginen lisäarvo voi jäädä vähäiseksi, ja digitaalisuutta saatetaan käyttää silloinkin, kun se ei ole kovin perusteltua.

Suomen yli 300 kuntaa tekevät omat oppimateriaali-, laite-, järjestelmä- ja alustahankintansa.

Opettajien pedagoginen vapaus ja vaihtelevat voimavarat luovat vaihtelua jopa koulujen sisällä ja laitteiden käyttöaste vaihtelee, luoden haasteita oppilaiden tasavertaisuuteen.

– Osa oppilaista saa varmasti erittäin hyvää, rikasta digitaalista pedagogiikkaa ja osa oppilaista ei. Digitaidot vaihtelevat, päättää opetusneuvos Juho Helminen.