Missä menee huolenpidon ja kyttäämisen raja? Mitä pitäisi ajatella, jos puoliso soittelee ja viestittelee jatkuvasti kysyäkseen, missä olet ja mitä teet?

Väitöskirjatutkija Sonja Tihveräinen sanoo, että suhteen alussa jatkuva kysely voi tuntua romanttiselta ja välittämiseltä, mutta se voi olla myös varoitusmerkki ja lähtölaukaus digitaaliselle väkivallalle.

Digitaalinen väkivalta on sitä, että toista kontrolloidaan, tarkkaillaan, loukataan ja vahingoitetaan teknologian välityksellä. Tyypillisimmillään siinä käytetään älypuhelinta, mutta tekijä voi käyttää myös esimerkiksi paikannuslaitteita tai toisen laitteille asentamiaan vakoiluohjelmia.

Parisuhteessa digitaalisen väkivallan yleinen muoto on se, että pyydetään toisen puhelin tarkastettavaksi ja katsotaan viestit, puhelut, kuvat ja hakuhistoriat. Samalla käydään läpi sometykkäykset ja -kaverit.

– Silloin pitäisi pysähtyä miettimään, onko tässä jotain outoa. Eikö minulla ole oikeutta yksityisyyteen? Mitä tapahtuu, jos minä kieltäydyn antamasta puhelinta tai olemasta aina toisen tavoitettavissa? Suuttuuko toinen ja mistä se kertoo, jos suuttuu, Tihveräinen sanoo.

Toista voi kytätä jopa jääkaapin avulla

Tihveräinen tuntee tapauksia, joissa henkilö on vasta eron jälkeen saanut tietokonehuollossa tietää koneelle vuosia aiemmin asennetusta vakoiluohjelmasta.

Toinen ääripää on se, että digitaalisen väkivallan tekijä kertoo suoraan kumppanilleen, että täällä kotona on kamera kuvaamassa ja jääkaappikin ilmoittaa, mitä sieltä otetaan.

– Siten kumppani tietää, että häntä tarkkaillaan, ja elää jatkuvasti varpaillaan. Se on hyvin ahdistavaa ja rajoittavaa ja nakertaa turvallisuuden tunnetta.

Digitaalinen väkivalta voi olla läsnä vielä parisuhteen päätyttyäkin. Pahimmillaan toiselta osapuolelta tulee satoja häiritseviä ja uhkaavia viestejä tai puheluita vuorokauden ympäri. Jos niihin ei vastata, tekijä saattaa ryhtyä tavoittelemaan entisen kumppaninsa läheisiä, tuttavia tai työkavereita kyselläkseen tämän tekemisistä tai levittääkseen tästä perättömiä väitteitä.

Ammattilaisetkaan eivät tunnista

Digitaalinen väkivalta voi olla syvästi traumatisoivaa. Se voi jäädä vakavissakin tapauksissa tunnistamatta auttavilta tahoilta ja viranomaisilta.

Asiaa on tutkittu muun muassa Tampereen yliopiston ja Poliisiammattikorkeakoulun Digniteas-hankkeessa, jossa tarkasteltiin naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa.

Digniteas-hanketta johti sosiaalipolitiikan professori Marita Husso Tampereen yliopistosta. Hänen mukaansa Suomessa moni ammattiryhmä kohtaa säännöllisesti väkivallan ja digitaalisen väkivallan uhreja, mutta ei ole saanut aihepiiristä koulutusta.

– Meiltä valmistuu edelleen esimerkiksi psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattilaisia, joiden koulutukseen ei sisälly väkivaltaan liittyviä opintoja. Ruotsissa vastaava koulutus on lakisääteistä, Husso kertoo.

Hänen mukaansa Suomesta puuttuu myös väkivaltatutkimuksen rahoitus. Muualla Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa on runsaasti väkivaltaan keskittyneitä tutkimuskeskuksia.

Digiväkivallasta ei jää ruhjeita

Husso sanoo, että väkivalta ylipäätään on Suomessa aihe, josta ei ole haluttu julkisesti puhua. Digitaalisen väkivallan sivuuttaminen on samaa jatkumoa.

– Lisäksi on totuttu ajattelemaan, että väkivalta tapahtuu kasvotusten ja siitä jää ruhjeita. Väkivallan seuraukset voivat kuitenkin olla hyvin kauaskantoisia, vaikkei jälkiä näy päällepäin.

Digitaalisen väkivallan uhrit kokevat usein samaan aikaan muitakin parisuhdeväkivallan muotoja, mutta eivät välttämättä tunnista kokemaansa väkivallaksi.

– On raskas asia myöntää, että omassa suhteessa on väkivaltaa. Asia ei ole mustavalkoinen, koska samassa suhteessa voi olla myös välittämistä ja huolenpitoa.

Husson mukaan väkivallalla on taipumus normalisoitua. Siitä tulee vain yksi ulottuvuus ja osa elämää – varsinkin jos suhteessa on välillä hyviä jaksoja.

Kun on tutkittu parisuhdetappoja, on huomattu, että aiempi väkivalta on jäänyt viranomaisilta piiloon. Vain tietoon tulleeseen väkivaltaan voidaan puuttua. Väkivallan kokemuksista on siten tärkeää kertoa, ilmoittaa viranomaisille ja tehdä rikosilmoitus, Husso painottaa.

• Katso Yle Areenasta: Digitaalinen väkivalta on yleinen, mutta viranomaisten vielä huonosti tuntema ilmiö. Vaikka häirintä tapahtuisi vain verkossa, sillä voi olla merkittävät seuraukset kokijan elämään. Haastateltavana Naistenkartanon toiminnanjohtaja Anna Vuorio.

Korjattu 6.7. klo 13.31: Suomesta puuttuu Husson mukaan väkivaltatutkimuksen rahoitus. Jutussa kerrottiin aiemmin, että Suomesta puuttuisi väkivaltatutkimus sekä sen rahoitus.