Peliala on viime aikoina ottanut harppauksia fyysisestä mediasta digitaaliseen. Konsoleja julkaistaan täysin ilman levyasemia, ja uusi normi on ostaa pelit digitaalisesti.
Digitaaliset ostot eivät kuitenkaan ole peliharrastajille ongelmattomia. Kun fyysinen kopio pelistä katoaa, samalla katoavat myös tietyt pelaajan oikeudet.
Virtuaalisen pelin ostaessaan kuluttaja ei nimittäin saa omistusoikeutta peliin vaan pelkästään lisenssin – käytännössä luvan pelata peliä, kunnes julkaisija päättää toisin.
Periaatteessa pelejä on voitu vetää markkinoilta myös fyysisen median aikana, mutta pelistudio ei ole voinut viedä jo ostettua fyysistä kopiota pelaajan hyllystä.
Nyt virtuaalisessa pelikirjastossa se on mahdollista, ja vaikuttaa siltä, että siitä on tulossa alan normi.
Pelialan jätit ovat nimittäin alkaneet poistaa jo julkaistuja ja ostettuja pelejä pelaajilta. Syynä on juuri lisensointi: oikeus pelata voidaan poistaa milloin tahansa, jos pelifirma niin haluaa.
Katoavat pelit, katoavat rahat
Ensimmäinen ison huomion saanut pelin poisto sattui viime joulukuussa, kun pelinkehittäjä Ubisoft veti The Crew -pelinsä markkinoilta.
Vuonna 2014 julkaistu autopeli poistui ensin myynnistä tietynlaisen elinkaariajattelun takia. Uutta oli kuitenkin se, että tänä keväänä pääsyn peliin menettivät myös jo kaikki pelin ostaneet. Käytännössä peli siis pyyhittiin olemattomiin.
Joulukuussa myös toinen pelialan jätti Sony ilmoitti poistavansa pelaajilta jo ostettua sisältöä. Playstation-konsoleille ostettujen Discoveryn videosisältöjen oli määrä poistua kaikista kirjastoista viime joulukuussa.
Syyksi kerrottiin jälleen lisensointiongelmat. Lopulta päätös peruttiin viime tipassa, tai sitä ainakin lykättiin parilla vuodella. Tempaus kuitenkin todisti, ettei Ubisoft ole yksin aikeissaan poistaa sisältöä jo ostamisen jälkeen.
Sony teki saman uudelleen keväällä, kun Helldivers 2 -peli poistettiin myynnistä ja käytöstä 177 maassa. Sony lisäsi peliin kirjautumispakon kuukausia julkaisun jälkeen, mikä teki pelaamisen mahdottomaksi joidenkin maiden pelaajille.
Sillä ei ollut merkitystä, oliko pelin ostanut jo kuukausia aiemmin, millä alustalla pelasi tai kuinka paljon. Pelaaminen ei enää onnistunut.
Väitän, että on kyse vasta ennakkotapauksista ja näemme jatkossa yhä enemmän pelien julkisia hautajaisia.
Katoavien pelien ongelma on nimittäin tunnistettu Yhdysvalloissa jo laissa. Kaliforniassa säädettiin tällä viikolla uusi laki, joka velvoittaa digitaalisia kauppoja kertomaan asiakkailleen, etteivät ostot tarkoita omistusta. Päätös koskee myös pelikauppoja.
Uuden lain mukaan alustat, kuten videopelikauppa Steam, eivät voi enää käyttää termiä ”osto”, elleivät ne myös kerro asiakkaalle, että osto tarkoittaa todellisuudessa lisensointia, ei omistusoikeutta. Siis sitä, että peli voi kadota asiakkaalta, jos myyjä niin tahtoo.
Piratismi pelastaa kuolemalta
Peliharrastajat ovat jo vastanneet kehitykseen omin keinoin: löytämällä piratismin uudelleen.
Viime aikoina internetin keskustelupalstoilla on yleistynyt lausahdus ”if buying isn’t owning, piracy isn’t stealing”. Jos ostaminen ei ole omistamista, piratismi ei ole varastamista.
Heitto on suora vastaus siihen, mitä pelifirmat ovat pelaajille viestineet.
Esimerkiksi Ubisoftin tilauspalvelusta vastaava Philippe Tremblay kertoi tammikuussa pelialaa seuraavalle Games Industry.biz -julkaisulle, että pelaajien on aika totutella siihen, etteivät he omista pelejään.
Pelaajien vastaus vaikuttaa olevan selvä. Jos pelejä ei voi omistaa, tarvitseeko niitä ostaa alkuunkaan, vai riittääkö laiton lataaminen?
Omistusoikeuden puute aiheuttaa myös sen, ettei pelikokoelmaansa oikeastaan voi hallinnoida.
Digitaalisia pelejä ei voi myydä tai luovuttaa pysyvästi toisen haltuun, toisin kuin fyysisiä pelejä.
Asia on sinänsä digituotteissa itsestäänselvyys, mutta se luo pelialalle omalaatuisia ongelmia. Kuten sen, mihin pelit menevät, kun joku kuolee.
Toukokuussa pelialusta Steamin taustalla toimiva yhtiö Valve sai aikaiseksi kohun kertomalla, että Steamin digitaalista pelikirjastoa ei voi luovuttaa eteenpäin edes kuoleman kohdatessa. Ei vaikka pelikokoelma olisi kirjattu aina testamenttiin asti.
Nettipohjaisissa pelikirjastoissa on ongelmia myös ennen kuolemaa. Kokoelmien hallinnoiminen vaatii poikkeuksetta tunnukset, esimerkiksi EA:n, Epic Gamesin, Valven, Playstationin tai Xboxin omaan verkostoon.
Jos tunnuksen menettää, ei kirjastoa käytännössä enää ole.
Ongelmista huolimatta pelifirmojen mielestä digitaaliseen malliin on vain totuttava.
Pelimarkkinat vaikuttavatkin seuraavan muun median kulkua kohti suoratoistopalveluita. Yhä useampi pelijulkaisija on alkanut viime vuosina tarjota kuukausimaksullisia palveluita, joissa pelejä ei osteta lainkaan, ne vain lainataan tietyksi ajaksi.
Ja kun suoratoistosta ei enää maksa, ei pelejäkään enää ole.
Jos peleille käy niin kuin muille suoratoistopalveluille, on loppu helppo ennustaa. Liian monen tilauspalvelun sijaan ihmiset valitsevat helpomman tien takaisin piratismin pariin.