– Tämä on minun ohjelmani, minä saan tehdä täällä mitä haluan, juontaja Sean Ricks parkaisee keskeyttäen pingisottelua muistuttavan väittelyn illan Perjantaissa.
Jakson nimi on Tarvitaanko Yleä? ja se lähetetään poikkeuksellisesti Yleisradion ytimestä, Yle Avoinna -messuilta Pasilasta.
Vieraina ovat Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ja Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg.
Ylen satavuotiaan historian suurimmista, 66 miljoonan euron leikkauksista ja vajaan 1 800 yleläisen muutosneuvotteluista on tiedotettu kaksi päivää aiemmin. 375 ihmistä uhkaa joutua irtisanotuksi neuvottelujen ensimmäisellä kierroksella.
Ensimmäinen erä on vasta alkanut ja keskustelu käy jo kuumana.
Mikä on Ylen perustehtävä? Miten verorahoitteisen Yleisradion resursseja pitäisi käyttää oikein? Onko talossa liikaa johtajia ja maksetaanko heille liikaa palkkaa?
Palkka: 28 000 euroa kuukaudessa
– Tällä viikolla oli kansallinen kateuspäivä, kun suomalaisten verotiedot julkistettiin. Kuukausipalkkasi on lähes 28 000 euroa – pitäisikö siitä leikata, Sean Ricks kysyy Merja Ylä-Anttilalta.
– Tähän keskusteluun en lähde, toimitusjohtaja Ylä-Anttila vastaa.
– Palkka on sama kuin edeltäjälläni Lauri Kivisellä ja siitä päättää Yleisradion hallitus. Suunnitelmissa on paljon muutakin kuin henkilöstöasiat, esimerkiksi esittää hallitukselle tulos- ja kannustuspalkkiojärjestelmän jäädyttämistä, hän jatkaa.
Ricks ei anna periksi.
– Tienaat enemmän kuin Suomen pääministeri. Oletko parempi kuin pääministeri, hän tivaa.
– Siihen en voi ottaa kantaa, se on Yleisradion hallituksen päätös eikä asia, joka on pikku Merjan ratkaistavissa, toimitusjohtaja sanoo.
Päälliköiden määrä vähenee
Keskustelun toisessa erässä Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg syöttää. Hänen mielestään Ylessä on iso keskushallinto ja paljon johtajia.
Ylä-Anttila lyö pallon takaisin napakasti:
– Meillä on tulossa, tai itse asiassa jo toteutunut, kaksi johtajaa vähemmän, yksi yksikkö on lakkautettu, väliporras ja päälliköt vähenevät selkeästi, hän napauttaa.
Eli miten Yleisradio sitten käyttää verorahoja väärin, Ricks haastaa.
– Jos tehdään verkkolehtitoimintaa, joka ei liity tv- ja radio-ohjelmaan, mennään yleisradiotoiminnan ulkopuolelle. Ylellä on puolet sitä, siitä voi säästää, vinkkinä, Holmberg vastaa.
Merja Ylä-Anttila on eri mieltä ja huomauttaa, että 95 prosenttia Ylen tekstimuotoisesta sisällöstä liittyy tutkitusti juurikin äänisisältöön tai videoon.
Holmbergin mielestä Ylen strategia tavoittaa kaikki suomalaiset tulkitsee Yle-lakia väärin. Ylä-Anttila painottaa idean olevan, että Yle on tarjolla kaikille yhtäläisin ehdoin.
– Huoltovarmuuden takia on tärkeää, että meillä on myös tekstisisällöt ja ihmiset saavutetaan pahan päivän tullen. Tämä on se juttu, hän muistuttaa.
Mistä sitten pitäisi leikata?
Vähentävätkö Ylen julkaisemat tekstisisällöt lukijoiden maksuhalukkuutta vai eivät? Mistä sitten pitäisi leikata? Ovatko leikkaukset edes leikkauksia? Onko Ylellä liikaa henkilöstöä ja onko kohtuullista verrata Yleisradiota kaupallisiin toimijoihin?
Keskustelu jatkuu yhtä kiivaana ohjelman loppuun asti. Ovatko Merja Ylä-Anttila ja Jukka Holmberg mistään samaa mieltä?
Seuraa juonipaljastus: Katsojan mielipide siitä, että Yle on ”median Toyota Corolla” saa keskustelijat nyökkäämään.
– Yle on luotettava, laadukas tiedotusväline. Se voi tehdä asioita eri tavalla valiten kuin kaupallinen toimija. Mahdollisuuksia on valtavasti, Medialiiton Jukka Holmberg sanoo.
Merja Ylä-Anttila muistuttaa, että Ylen tehtävä on kantaa tietynlaista tiedon ja sivistyksen lyhtyä läpi aikojen vauvasta vaariin -sisällöillä.
– Sekä pitää huolta siitä, että me olemme vahvoja tiedon suhteen ja jaamme saman todellisuuden keskenämme, emmekä mene kupliin. Se on tärkeä asia myös turvallisuuden näkökulmasta, hän sanoo.
Entä mitä autoa Sean Ricksin illan vieraat itse ajavat? Miten ”ottelu” päättyy?