Jokaisen lapsen pitäisi osata tehdä kuperkeikka, mennä kyykkyyn ja kiivetä puuhun. Kuulostaa helpolta, mutta ei liikunnanopettajien mukaan enää ole sitä.

Viime viikolla julkaistujen Move-mittaustulosten mukaan viidennen luokan oppilaiden fyysinen toimintakyky on parantunut, mutta toisaalta kahdeksasluokkalaisista nuorista noin 40 prosenttia on niin huonossa kunnossa, että se uhkaa jo terveyttä.

Pyysimme 40 vuotta liikunnanopettajana työskennellyttä turkulaista Henrik Johansénia listaamaan asioita, joissa lasten liikkumattomuus näkyy.

1. Juokseminen

Liikuntatunneilla näkee lapsia, jotka eivät osaa juosta. Vika voi olla jopa siinä, että saman puolen käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa.

Jaksaminen ja sinnikkyys ovat heikentyneet. Osa oppilaista pelkää hikoilemista, ja paha hengästyminen voi olla täysin uusi asia.

Luostarivuoren Lyseon lukiossa opettava Johansén pitää oppilaille edelleen Cooperin testejä.

– Noin 15 prosenttia oppilaista kävelee koko matkan ja puolet kävelee osan. Loput pystyvät juoksemaan koko matkan ja saavat jopa hyviä tuloksia.

2. Pallon heittäminen

Tavalliset lajit, kuten lentopallo tai pesäpallo, ovat liian vaikeita monille. Tekemistä joudutaan helpottamaan lähes joka lajissa.

Esimerkiksi pesäpalloa pelatessa palloa lyödään pesäpallomailan sijaan tennismailalla.

Aiemmin lapset oppivat perustaidot vapaa-ajalla pihapeleissä. Nykyään myös moni urheilua harrastava lapsi hallitsee vain oman lajinsa taidot. Monitaitureita on vähän.

Lajitaitoihin on vaikuttanut myös opetussuunnitelmaan vuonna 2016 tehty muutos, jossa koululiikunnan lajilähtöisyys purettiin. Ainoa peruskoulun opetussuunnitelmaan kirjattu pakollinen liikuntamuoto on uinti.

3. Syväkyykky

Pienet lapset leikkivät kyykkyasennossa luonnostaan. Sen sijaan osa koululaisista ei pääse oikeaoppisesti kyykkyyn tai pysy asennossa kaatumatta.

Asennossa pysyminen taas vaatii keskivartalon hallintaa ja jalkojen lihasvoimaa.

4. Kuperkeikka

Lasten liikkumattomuus näkyy siinä, ettei ole käsitystä, mihin oma keho pystyy tai ei pysty. Kuperkeikka on tästä hyvä esimerkki. Kouluun tulee lapsia, jotka eivät osaa kuperkeikkaa, koska eivät ole koskaan kokeilleet sitä.

Osa lapsista ei ole ennen kouluikää koskaan kävellyt metsässä eikä osaa ylittää juurakoita. Jos pinta on vähänkin liukas tai pitäisi kiivetä, eivät riitä taidot tai uskallus.

Motorisia taitoja pitäisi harjoitella suunnitelmallisesti ensimmäisinä kouluvuosina, jotta kaikki lapset oppisivat perustaidot.

Alakouluissa liikuntaa opettavat luokanopettajat ja heillä on suuri vastuu. Päivän liikuntatunniksi ei riitä käveleminen kirjastoon.

5 . Kottikärrykävely

Pienille lapsille tutut liikkumismuodot, kuten rapukävely tai karhukävely, ovat monille koululaisille mahdottomia lihasten ja nivelten heikon kunnon takia.

Kottikärrykävely vaatii käsivoimia ja keskivartalon hallintaa.

– Yleensä harjoittelemme tätä koululiikunnassa niin, että pyydän oppilaita kävelemään eteen ja taaksepäin. Osalla asento lysähtää heti tai muutaman metrin päästä, liikunnanopettaja Henrik Johansén kuvailee.

Ilmastonmuutosta pahempi ongelma

Liikunnan- ja terveystiedon opettajia edustavan yhdistyksen LIITO ry:n varapuheenjohtaja Jani Laaksonen tunnistaa Johansénin nostamat esimerkit nuorten liikuntataitojen puutteista.

Ilmiöön pitäisi suhtautua vakavasti, sillä sen vaikutukset yhteiskunnalle ovat hänen mukaansa jopa ilmastonmuutosta kriittisemmät.

– Tämä on tikittävä aikapommi. Nuoret ovat niin huonokuntoisia, että meillä on pian pula työntekijöistä, jotka pystyvät suoriutumaan fyysisissä ammateissa.

Suunnan kääntämiseksi liikuntaa olisi lisättävä reilusti sekä vapaa-ajalla että koulussa. Laaksosen mukaan koululiikuntaa pitäisi olla tunti päivässä.

– Ottaen huomioon, että osa lapsista ei liiku vapaa-ajalla ollenkaan, koulun rooli on silloin todella kriittinen. Ne oppilaat, jotka liikkuvat, pärjäävät myös koulussa paremmin.