Tikkurilan juna-aseman vieressä nököttää ylhäisessä yksinäisyydessään 1800-luvun puolivälissä valmistunut soma punatiilinen rakennus.

Sen sisällä on salaisuus, joka ajaa unelmiinsa uppoutuneita ihmisiä välillä yllättäviinkin tekoihin.

Anne-Mari Lähteenmäen, 37, ja Arto Hackin, 41, rakennus vietteli niin, että vantaalaispari luopui yhdeltä istumalta juhannushäähaaveestaan ja aikaisti vihkimistään kuukaudella.

Digi- ja väestötietovirasto järjestää mystisellä Vantaan kaupunginmuseolla vihkimisiä kahdesti kuussa, ja kaksikymmenminuuttiset vihkiajat menevät kuin kuumille kiville.

Ei ankean viraston fiilistä

Digi- ja väestötietoviraston (DVV) johtava asiantuntija Tanja Tams on hyvin perillä, miksi vuonna 1862 rakennettu museona toimiva entinen asemarakennus vetoaa vihittäviin.

– Se on aivan erilainen kuin meidän muut vihkitilat. Monella tulee siviilivihkimisestä mieleen ankea virasto ja sellainen kaupunginmuseo ei tosiaan ole, Tams kertoo.

Monet parit katselevat verkkosivuilta kuvia vihkitiloista ja etsivät oman näköistä paikkaa. Tavatonta ei ole, että mieluisan paikan perässä ajetaan pitkiäkin matkoja vihittäväksi.

Historiafani sai tunnelmansa

Anne-Mari Lähteenmäki ja Arto Hack ihastuivat Vantaan kaupunginmuseoon lähes yhtä nopeasti kuin toisiinsa. Häitä he suunnittelivat jo parin kuukauden tuntemisen jälkeen.

– Häkellyin, miten ajatukset kohtasivat ja sydän sykki toiselle niin lujasti. Olemme kumpikin sellaisia, että kun mennään, niin sitten mennään, Hack kuvailee.

Molemmat ovat olleet tahoillaan aiemmin naimisissa. Hackin aiempi liitto kesti lähes 20 vuotta. Aikoinaan vihille asteltiin kirkossa ja sitä hän kuvaili suoritukseksi.

Lähteenmäki taas on kokenut ”toimistomaisen siviilivihkimisen” ja kaipasi toisenlaista tunnelmaa.

Kaupunginmuseo herätti mielenkiinnon heti eikä vähiten siksi, että Hack työskentelee museon aikalaisessa, vuonna 1867 valmistuneessa Ravintola Kappelissa Helsingin Esplanadinpuistossa.

– Kunnioitan historiaa suuresti ja museon saaminen vihkipaikaksi on hauska asetelma. Meillä kävi tuuri, kun aikoja on niin harvakseltaan tarjolla, Hack sanoo.

Vihkiaikojen lisäämistä on harkittu

Kaupunginmuseolla vihkimisiä järjestetään kaksi kertaa kuukaudessa. Vertailun vuoksi Vantaan kokoisessa kaupungissa Tampereella vihkimisiä järjestetään kolmesti viikossa.

Rajalliset vihkiajat selittävät DVV:n Tanja Tamsin mukaan Vantaan suosiota entisestään.

– Paljon asiakkaat meiltä aikoja kyselevät, mutta kaikille halukkaille niitä ei riitä, Tams myöntää.

Vantaalla ei ole DVV:n palvelupaikkaa, vaan vihkijä tulee kaupunginmuseolle Helsingistä erityisjärjestelyin.

Aikojen lisäämistä Vantaalle on mietitty kovan kysynnän takia, mutta päätöksiä ei vielä ole tehty.

Suosio pakotti vaihtamaan hääpäivää

Lähteenmäki ja Hack olivat vihkiajan varauspuuhissa helmikuun loppupuolella.

Vain hetkeä aiemmin virasto oli avannut kevään ja kesän vihkiajat varattaviksi verkkopalveluunsa. Tavallisesti ajat ovat varattavissa puoli vuotta eteenpäin.

– Alun perin meillä oli ajatuksena mennä naimisiin juhannuksena, mutta tarjolla olikin enää kaksi aikaa. Se yllätti meidät. Ei siinä auttanut kuin ottaa toukokuun päivä, kun toinen vaihtoehto olisi ollut jo huhtikuussa, Lähteenmäki naurahtaa.

Vihkipaikan pariksi piti löytää jatkopaikka, jossa voisi tuntea edellisten sukupolvien hengen. Pariskunta ehti jo pohtia, löytyykö mieluisaa, kun vihkipäivä olikin suunniteltua aikaisemmin.

Kohtalolla oli kuitenkin sormensa pelissä. Hack löysi kivenheiton päästä Helsingin pitäjän kirkonkylän pappilan, jossa oli tilaa. 1800-luvulla rakennettu tila oli napakymppi.

– Kun ottaa huomioon meidän nopean aikataulun, on tässä jo melkein taikuutta mukana, että saimme nuo paikat, Hack sanoo.

Maistraattihäistäkin saa lämpimät

Maistraatissa vihitään vuosittain noin 10 000 paria. Monelle lyhyt ja ytimekäs tilaisuus sopii, vaikka Tams ymmärtää senkin, että siviilivihkimistä voi ennakolta pitää kalsean virallisena.

– Vihkiminen on jokaiselle parille ainutkertainen ja siitä pyritään jättämään hyvä ja lämmin muisto, vaikka tilaisuus lyhyt onkin, itsekin vihkijänä toimiva Tams sanoo.

Maistraattiinkin voi tulla pienen juhlaseurueen kanssa eikä perinteinen morsiuspuku ole tavaton näky.

Halutessaan vihkitilaisuudesta saa intiimin, sillä paikalla tarvitsee pariskunnan lisäksi olla kaksi todistajaa. Arkivaatteissakin saa tulla ja tunnelmaan se ei vaikuta.

– Mieleenpainuvimpia ovat hetket, kun parista näkee, että he ovat onnensa kukkuloilla päästessään naimisiin, Tams kertoo.

Tehokasta ja silti tunteellista

Sateisena toukokuun perjantaina Arto Hack ja Anne-Mari Lähteenmäki sanoivat toisilleen ”tahdon” Vantaan kaupunginmuseossa suuren ikkunan edustalla, juuri lehteensä puhjenneiden puiden edessä.

Parin onnea seurasivat muutamat läheiset sekä todistajina olleet Arton lapset Noora-Emilia, 17, ja Leevi, 21. Uusperhearjessa ovat mukana myös isänsä luona Kangasalla asuvat Lähteenmäen alle kouluikäiset tyttäret Emmi ja Moona.

Ennen vihkimistä morsian oli jännittynyt ja pohti jo, pitäisikö hengitellä hetkisen aikaa paperipussiin. Sulhanen oli rennompi: hänelle riitti kahvikupponen, ihan ilman terästystä.

Vain puoli vuotta sitten Hack ajatteli, että kaikki toivo on mennyt. Lähteenmäki oli tahollaan kymmenvuotisen liiton päätyttyä tuudittautunut siihen, että hän on loppuelämänsä yksin.

Sitten pari kohtasi eikä Hack tiennyt, mikä häneen iski. Hän kuvaili tapaamista ”sielujen kohtaamiseksi”. Lähteenmäki tunsi samoin. Hän sanoi, että nykypäivän treffimaailmassa tällaisen yhteyden löytäminen on siunaus.

Sielut saivat toisensa nopeassa, mutta lämpimässä tilaisuudessa. Pari vaihtoi lyhyen seremonian aikana monia rakastavia katseita ja oli silmin nähden onnellinen.

– Tässä ollaan nyt sitten hautaan asti, tuore vaimo kertoi miehensä kainalossa, leveä hymy huulillaan heti tilaisuuden jälkeen.

Korjattu 28.5. kello 9.38 Digi- ja väestötietoviraston nimi oikein, oli aiemmin virheellisesti Digi- ja viestintävirasto.