Kuusikymppinen potilas on kärsinyt jatkuvista elämää haittaavista kivuista jo vuosia. Syöminen tai ulkona käyminen on aiheuttanut valtavaa tuskaa.

Kivun on aiheuttanut kasvon hermo. Tilanteen voi korjata parin tunnin leikkauksella, jossa hermon ja verisuonen väliin asetetaan harsoa, joka estää verisuonta painamasta hermoa.

Nyt hän on viimein päässyt leikkaukseen.

Tällaiseen leikkaukseen pääsyä joutuu kuitenkin odottamaan tyypillisesti pitkään. Tämä potilas on odottanut vajaan vuoden, mutta joskus vastaavassa tilanteessa joutuu jonottamaan jopa vuosia.

Syy pitkään odotusaikaan on siinä, että lääketieteellisesti katsottuna tällaiset potilaat voivat odottaa hoitoa pitkäänkin, toisin kuin vaikkapa aivoverenvuotopotilaat tai aivosyöpäpotilaat. Siksi he joutuvat aina jonon hännille.

Lääkärikin kuvaa jonottamista epäinhimilliseksi

Neurokirurgi Cheng Qian kohtaa vastaanotollaan usein potilaiden tuskan.

Toinen tyypillinen neurokirurgian leikkausjonon hännille joutuva ryhmä ovat niin sanotut aneurysmapotilaat.

Heillä on päässään eräänlainen aikapommi, verisuonipullistuma, joka ei aiheuta oireita. Sen puhkeamiseen on kuitenkin muutaman prosentin vuosittainen todennäköisyys, ja puhkeaminen voi johtaa pahimmillaan kuolemaan.

He voivat joutua odottamaan vieläkin pidempään kuin kipupotilaat, jopa useita vuosia.

– Nämä potilaat voivat olla psyykkisesti hyvin ahdistuneita tästä. Se on hyvin ymmärrettävä, on täysin epäinhimillistä, että tällaisessa tilanteessa voi joutua odottamaan leikkausta vuoden tai kaksi, Qian kuvaa.

Potilaat, yhteiskunta ja sairaala kärsivät

Jonotilanne on samankaltainen ympäri Suomen. Nyt nähdään ensimmäisiä valonpilkahduksia, kun jonoja on vähän saatu lyhenemään.

Alla oleva grafiikka esittää pisimpään jonottaneiden, eli yli 180 vuorokautta neurokirurgian erikoisalalle jonossa olleiden osuuden Pohjois-Pohjanmaalla ja koko maassa.

Suomessa neurokirurgian hoito on keskittynyt muutamalle hyvinvointialueelle. Vaikka jonot ovat olleet lyhenemään päin, kausittaista vaihtelua on paljon.

Jonojen pituus on ongelma potilaiden lisäksi myös sairaalalle.

– Pisimpään jonottaneiden potilaiden kanssa tulee myös hirveän paljon lisää työtä, kertoo ylilääkäri ja neurokirurgian professori Mikael von und zu Fraunberg.

Jos potilas on jonottanut pitkään, hänen lääkityksensä pitää tarkastaa uudestaan, aivo- tai rankakuvat ottaa uudestaan ja tehdä mahdollisesti muitakin tutkimuksia uusiksi vielä ennen leikkausta.

Yhteiskunnan kannalta pitkät jonot ovat ongelmallisia myös siksi, että esimerkiksi kipupotilaat ovat yleensä työkyvyttömiä odottaessaan leikkausta.

Tilanne on ollut raskas myös henkilökunnalle. Fraunberginkin mielestä jonotusajat voivat olla kohtuuttomia.

Katso videolta, miten Fraunberg kommentoi tilannetta potilaan kannalta.

Tilanne karkasi käsistä korona-aikana

Taustasyy jonojen kertymiselle on muun muassa se, että väestön ikääntyminen lisää leikkaustarvetta mutta samaan aikaan mahdollisuudet leikata eivät ole kasvaneet mukana.

– Kuten kaikilla aloilla tuntuu olevan, leikkausresurssia on liian vähän. Tasapainoilemme siinä ja siinä, että pystymme hoitamaan jonoja käytössä olevilla resursseilla, Fraunberg kertoo.

Video näyttää lähikuvaa leikkaustilanteesta, ja se voi järkyttää osaa katsojista.

Tasapaino petti korona-aikana muun muassa leikkaussalien sulkemisen ja tehohoidon ruuhkautumisen takia, ja hoitajalakko entisestään vaikeutti asiaa, hän kertoo.

Aikana ennen hyvinvointialueita neurokirurgian leikkauksia tehtiin myös ostopalveluina, mutta hyvinvointialueen aloitettua se loppui.

Pohjois-Pohjanmaalla tilannetta on heikentänyt se, että leikkauksia ei enää tehdä Raahen sairaalassa.

Jonot ovat ylilääkäristä tyydyttävällä tasolla

Fraunberg on kuitenkin ilahtunut siitä, että jonot ovat lähteneet lyhentymään ja erityisesti pisimpään jonottaneiden osuudet ovat laskeneet ainakin toistaiseksi.

Taustalla ovat muun muassa leikkaussalien käytön tehostaminen, työntekijöiden joustot kuten se, että leikkauksia on aloitettu entistä myöhempään iltapäivällä, ja se, että kaikkia potilaita ei enää viedä teho-osastolle leikkauksen jälkeen.

Neurokirurgialla on purettu jonoja myös Pohteen ulkopuolelta vuokratun lääkäreistä ja hoitajista koostuvan vuokratiimin avulla. Vuokratiimit eivät leikkaa pisimpään jonottaneita ryhmiä eli esimerkiksi kipupotilaita, vaan tekevät muun muassa rankaleikkauksia, mutta se vapauttaa omaa henkilöstöä muihin töihin.

Fraunberg sanoo, että hän voisi olla tyytyväinen, jos jonojen nykytilanne säilyy.

– Jatkossa toivoisimme, että saamme riittävästi resurssia. Meillä on kolmetoista leikkaussalia viikossa. Jokainen menetetty leikkaussali per viikko on muutama potilas lisää jonoon.