Oppituntien alut olivat erityisen sekavia.

Kaksi opettajaa kävi läpi nimilistaa ja yritti selvittää, kenen oppilaista kuuluisi olla tunnilla ja kenen ei.

Monille opiskelijoille oli merkitty lukujärjestykseen samaan aikaan sekä äidinkieltä että matematiikkaa. Kello tikitti, eivätkä oppitunnit päässeet alkamaan.

Toinen opettajista pyöritteli päätään ja silmiään.

– Tämmöistä tämä on koko ajan: kaikki on ihan kaaosta ja sekaisin, opettaja sanoi.

Tilannetta seurannut tutkija Penni Pietilä ei voinut tehdä muuta kuin myös pyörittää päätään ja osoittaa myötätuntoa opettajille.

Pietilä seurasi yli sataa ammattikoulun äidinkielen tai suomen oppituntia, pääosin vuosina 2018–2019. Sen pohjalta hän teki väitöskirjan ammattikoulujen äidinkielen opinnoista sekä ison koulutusuudistuksen vaikutuksesta niihin.

Pietilä näki kenttätyössään, kuinka sirpaleiseksi ja tempoilevaksi ammattikoulujen opetus oli uudistuksen myötä muuttunut: lukujärjestykset ja opetusryhmät muuttuivat yllättäen ja uudet hallinnon tasot pirstaloivat arkea entisestään.

Opettamiseen vaikutti paljon se, että opiskelijat eivät enää opiskelleet yhdessä selkeässä ryhmässä, vaan ryhmiä sekoitettiin jatkuvasti. Jatkuvan haun takia luokkaan ilmestyi yhtäkkiä aivan uusia opiskelijoita.

Pietilän havainnot ammattikoulujen äidinkielen opetuksesta olivat yhtä karut.

Äidinkielen opetuksen määrä oli vähentynyt huomattavasti. Tavoitteet olivat vaatimattomat. Opiskelemista ja opettamista oli mahdollisimman vähän.

– Mitään ei saisi enää opettaa. Se on jotenkin tosi vahvana kaiken taustalla ja vaikuttaa kaikkeen, yksi väitöskirjassa haastatelluista opettajista sanoo.

Sivistys on siivottu pois

Ammattikoulun arki oli Penni Pietilälle ennestään tuttua, tosin ajalta ennen ammatillisen koulutuksen uudistusta. Hän oli opettanut useamman vuoden äidinkieltä ammattikoulussa tekniikan alan opiskelijoille.

Paluu amiksen äidinkielen tunnille, tällä kertaa tutkijan roolissa, oli Pietilälle järkytys.

Pietilästä tuntui pahalta oppilaiden puolesta, että opetus oli niin typistettyä.

Äidinkielellä ei ollut enää mitään muuta tavoitetta kuin olla työssä hyödyllinen. Äikän tunneilla harjoitellaan esimerkiksi tarjouspyyntöön vastaamista, sähköpostin kirjoittamista tai remontista kertovan tiedotteen laatimista rappukäytävään.

Pietilä ei näe mitään pahaa opintojen työkeskeisyydessä, mutta hän kokee, että äidinkielessä se on viety hyvin äärimmilleen.

Lain mukaan ammatillisen koulutuksen tulisi valmentaa opiskelijoita aktiivisiksi kansalaisiksi sekä tarjota valmiudet jatko-opintoihin. Sen sijaan sivistyksestä on tullut Pietilän mukaan jopa kirosana ammatillisessa koulutuksessa.

Pietilä katsoo, että lain tavoitteet demokraattisen kansalaisen kasvattamisesta sekä jatko-opinnoissa menestymisessä toteutuvat nykyisellään heikosti.

– Minusta on huonoa asia, että puolella ikäluokasta on merkittävästi heikommat edellytykset osallistua yhteiskunnan suuriin keskusteluihin, seurata journalismia tai tuottaa pitkiä argumentatiivisia tekstejä, Pietilä sanoo.

Pahimmillaan se voi Pietilän mukaan johtaa jopa yhteiskunnalliseen eriytymiseen.

Pietilä korostaa, että syy äidinkielen opetuksen ohentumiseen ei ole opettajien, vaan sääntelyn ja äärimmilleen viedyn osaamisperusteisuuden, jonka takia koulutuksen sisällöt juonnetaan työelämän tarpeista.

Kiinnostus on huono mittari

Ammatillisen koulutuksen yleissivistävän opetuksen niukkuutta perustellaan usein sillä, että opiskelijoita ei kiinnosta sellainen – jos kiinnostaisi, he olisivat lukiossa.

Pietilä pitää kiinnostusta huonona mittarina. Ensinnäkin, jos opetuksessa ei ole tarjolla jotain asiaa, miten siitä voi olla kiinnostunut?

Pietilä toivoo, että äidinkielen osaaminen nähtäisiin tärkeänä kansalaistaitona.

– Eihän matematiikan kohdallakaan käydä sellaista keskustelua, että kiinnostaako sinua tänään plus- vai miinuslaskut, vaan ajatellaan että kaikkien on tärkeä osata molemmat, Pietilä sanoo.

Pietilää harmittaa, että amisopiskelijat nähdään hyvin kapeasti, vain työhaalarit päällä, vaikka heillä on paljon muitakin rooleja elämässä: kansalainen, äänestäjä, kuluttaja, vanhempi ja niin edelleen.

Tässä päästään Pietilän sukupuolentutkimuksesta ammentavaan analyysiin. Hän näkee, että opintojen työkeskeisyyttä oikeutetaan työväenluokkaisella stereotypialla, jonka mukaan amispoikia ei kiinnosta koulunkäynti, teoreettisuus tai feminiiniseksi nähty äidinkielen opiskelu.

Samalla äidinkielen opintojen niukkuus ja työkeskeisyys pitävät opiskelijat työväenluokassa ja estävät sosiaalisen liikkuvuuden.

Valtiovarainministeriössä on jopa heitetty ilmoille idea yleissivistävien opintojen lopettamisesta kokonaan.

Budjettipäällikkö Mika Niemelä aiheutti pienen kohun vuonna 2023, kun hän ehdotti ammatillisen koulutuksen lyhentämistä nykyisestä kolmesta vuodesta kahteen vuoteen. Näin opiskelijat pääsisivät nopeammin työelämään.

Pietilä ei yllättynyt. Ammattikoulu on helppo kohde leikkaamiseen, koska sillä ei ole yhteiskunnassa yhtä suurta arvostusta kuin lukio- tai korkeakoulutuksella.

Niemelän ehdotusta ei ole laitettu käytäntöön, mutta ammatillisen koulutuksen rahoitus vähenee tänä vuonna 120 miljoonalla eurolla osana Orpon hallituksen säästötoimia.

– Niemelän ulostulo on jäävuoren huippu eikä itse jäävuori ei ole hävinnyt minnekään.

Ylen tutkivan journalismin ohjelma MOT tekee dokumenttia ammattikoulutuksen ongelmista. Pyydämme vinkkejä ja etsimme haastateltaviksi nuoria tai heidän vanhempiaan ja opettajia.

Voit vastata alla olevaan kyselyyn ja kertoa myös, haluaisitko osallistua ohjelmaan.

Lisätietoja voit kysyä myös toimittajilta Jouni Munukalta ja Satu Miettiseltä, jouni.munukka@yle.fi, satu.miettinen@yle.fi

Yhteydenotot ovat luottamuksellisia, emmekä julkaise nimeäsi tai vastaustasi ilman lupaasi.