Joka aamu Rozali laskeutuu ahtaaseen tinakaivokseen lähellä kotikyläänsä. Koti ja kaivos ovat Belitungin saarella Indonesiassa.

– Joskus tuntuu pelottavalta ja vaaralliselta, mutta tämä on työtämme, Rozali, 53, kertoo.

Rozali tekee työtään laittomasti, sillä kaivoksen omistajalla ei ole viranomaislupaa kaivuun. Tinan Rozali kumppaneineen myy kerääjille, jotka eivät sen alkuperästä välitä.

Kaivoksilla tapahtuu paljon kuolemia ja loukkaantumisia. Monet kaivajista ovat nuoria, jopa teini-ikäisiä.

Paikallisen ympäristöjärjestön mukaan 38 ihmistä kuoli kaivoksissa laittomassa kaivussa vuosina 2021–2024. Lisäksi hylättyihin, vedellä täyttyneisiin kaivoskraatereihin hukkui 16 ihmistä, joista 13 oli lapsia ja teini-ikäisiä.

Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu nykyisin merellä, koska tinaa kaivetaan yhä enemmän merenpohjasta ponttoonien avulla.

– Merellä vaarana on hukkuminen, maalla vyöryihin hautautuminen, Rozali pohtii.

Tinankaivu on muuttanut saaria vuosikymmenien aikana kuumaisemaksi ja antanut niille kutsumanimen Kuolleet saaret.

Laiton louhinta on ollut julkinen salaisuus, jonka pitäjiksi ovat vihkiytyneet viranomaiset, yritykset ja paikalliset asukkaat.

Keskiössä on valtio-omisteinen PT Timah -yhtiö, joka hallitsee kaivosbisnestä saarilla. Se on maailman neljänneksi suurin tinan tuottaja.

Yhtiön kautta tina päätyy myös maailman suurimmille teknologiayhtiöille.

Tinan merkitys vain kasvaa

Indonesia on maailman toiseksi suurin tinan tuottaja. Lähes kaikki indonesialainen tina tulee Bangkan ja Belitungin saarilta.

Missä on sähköä, siellä on tinaa. Sitä löytyy esimerkiksi kännyköistä, jääkaapeista ja televisiosta.

Teknologiayhtiöt janoavat tinaa, sillä se on kriittinen metalli muun muassa puolijohteiden, 5G-verkkojen, datakeskusten ja tekoälyn kehityksessä.

Applen, Samsungin ja Nokian kaltaiset yritykset tarvitsevat sitä tuotteisiinsa kipeästi.

– Me vain kaivamme tinaa tietämättä, mihin se päätyy, Rozali sanoo.

Tätä tinaa kaivosjätti PT Timah tarjoaa kansainvälisiin hankintaketjuihin. Julkisesti se on esiintynyt laittoman louhinnan uhrina.

Todellisuudessa se on päätekijä rakennelmassa, jossa vaarallisissa oloissa kaivettu laiton tina sekoittuu lailliseen päätyen teknologiayhtiöille, kertoo ympäristö- ja ilmastoaiheiseen tutkivaan journalismiin erikoistunut The Gecko Project.

Merkittävä osa saarilla louhitusta tinasta on peräisin tästä laittomasta järjestelmästä.

Yle julkaisee tietoja The Gecko Projectin selvityksestä tässä jutussa.

Yle on tutustunut projektin selvitykseen, Indonesian korruptiotuomioistuimen asiakirjojen käännöksiin, ollut yhteydessä PT Timahin suomalaisiin liikekumppaneihin ja haastatellut tutkijoita.

Korruptio-oikeudenkäynti paljasti saloja

Yksi Indonesian suurimmista korruptio-oikeudenkäynneistä on dokumentoinut PT Timahin toimia.

Tämän vuoden tammikuussa tuomioistuin totesi, että osa PT Timahin korkeimmasta johdosta oli osallistunut laittoman tinan hankintaan systemaattisesti ja tarkoituksellisesti vuosina 2015–2022.

The Gecko Projectin selvitys löysi todisteita siitä, että yhtiö osti tinaa laittomilta kaivajilta välikäsien ja peiteyhtiöiden turvin jopa korruptio-oikeudenkäynnin aikana.

– Tärkeintä on, että tinaa tulee. Vain sillä on väliä. Emme tiedä, mistä se on peräisin, Belitungin saarella työskentelevä tinan kerääjä Aldo kertoi The Gecko Projectille joulukuussa 2024.

Yle ei julkaise Aldon oikeaa nimeä, sillä asiasta puhuminen julkisesti voi olla hänelle turvallisuusriski.

Yhtiö myös salli luvattomien kaivajien työskentelyn omilla kaivosalueillaan ja väärensi asiakirjoja piilottaakseen laittomasti louhitun tinan.

Näin laillinen ja laiton tina ovat sulautuneet toisiinsa. Siksi on hyvin todennäköistä, että laitonta tinaa on kulkeutunut myös Nokian ja muiden teknologiayhtiöiden kuten Applen ja Samsungin tuotteisiin.

Nokia on listannut PT Timahin tinan toimittajaksi vuodesta 2013 lähtien.

Oikeudenkäynti johti PT Timahin ylimpään johtoon kuuluneiden johtajien vankeustuomioihin.

Vuodenvaihteessa Indonesia nimesi viisi yhtiötä epäiltyinä vehkeilystä PT Timahin johtajien kanssa laittoman tinan louhimiseksi.

Kaikki viisi löytyivät Nokian raportista vuonna 2023 luotettavina toimittajina, mutta ne ovat tällä hetkellä väliaikaisesti keskeyttäneet toimintansa.

Teknoyhtiöt ulkoistavat tinan laillisuuden varmistamisen

Miksi Nokian tuotteissa sitten on tinaa, jonka toimittajat harjoittavat laitonta toimintaa?

Sen ja muiden teknologiayhtiöiden käyttämät keinot tunnistaa laittomaan kaivostoimintaan liittyviä ongelmia eivät ole riittäviä, ja laitonta tinaa valuu kansainvälisille markkinoille.

Esimerkiksi EU ei pidä Indonesiaa korkean riskin maana. Siksi Nokian on vain varmistettava, että PT Timahin kaltaiset yritykset hankkivat tinan alan sisäisten sääntöjen mukaisesti.

Nokia pitää itseään eettisesti toimivana yhtiönä.

Se vastaa Ylelle, että se seuraa OECD:n ohjeistusta. Nokian ei tarvitse hoitaa itse tarkastusta, vaan se tukeutuu kaivosalan Responsible Minerals Initiatives -ohjelman (RMI) hyväksyntämekanismiin.

Bangkan ja Belitungin saarilla kriteerien noudattamisesta vastaa PT Timah itse tai ulkopuolinen tarkastaja.

Nokia ei suostunut antamaan Ylelle haastattelua. Lyhyestä sähköpostiviestistä käy ilmi, että yhtiö ei katso olevansa suorassa vastuussa kaivosalan epäkohdista saarilla.

– Vaikka tinaa käytetään sähköisten osien valmistuksessa, Nokia itse ei ole tinan ostaja eikä sillä ole suoria sopimuksia sulattojen kanssa. Sulatot ovat 3–5 väliportaan päässä meistä, Nokia kertoo Ylelle.

Nokia on sanonut poistavansa hankintaketjuistaan ne, joilla ei ole RMI:n hyväksyntää.

”Ei ole eettistä toimintaa”

– Sertifiointimekanismien iso ongelma on se, että yritykset ajattelevat voivansa ulkoistaa vastuunsa niille, sanoo alan saksalainen asiantuntija Johanna Sydow Ylelle.

Hän johtaa kansainvälisen ympäristöpolitiikan osastoa saksalaisessa Heinrich Böll -säätiössä. Sydow on myös osallistunut OECD:n asiantuntijaryhmään, joka on kehittänyt välineitä hankintaketjujen arviointiin.

Hän pitää puutteellisena muun muassa sitä, että Nokiankin käyttämän RMI:n hyväksyntäprosessi ei ole läpinäkyvä. Se ei esimerkiksi vaadi tarkastajilta paikallakäyntiä sulatoissa.

Sydow sanoo, että nyt teknologiayritykset eivät toimi eettisesti. Niiden olisi itse tehtävä enemmän.

– Eettisyys vaatisi riskien tunnustamista hankintaketjuissa eikä vain sertifiointileiman lyömistä hankintaketjuun, Sydow sanoo.

Myös australialainen Indonesia-asiantuntija kyseenalaistaa, voiko teknologiayrityksiin luottaa omien raaka-aineketjujen valvonnassa.

– Yritykset asettavat voitot ja kustannukset ympäristön kestävyyden edelle, sanoo Australian kansallisen yliopiston Indonesia-instituutin johtaja Eve Warburton Gecko Projectille.

PT Timah on selvinnyt korruptio-oikeudenkäynnistä yhtiönä vähin seurauksin johtajien saamista tuomioista huolimatta.

Kaivosalan verifiointikriteereita kehittänyt RMI sanoo The Gecko Projectille, että se arvioi parhaillaan PT Timahin operaatioita Bangkan ja Belitungin saarilla. Se lupailee myös käyttävänsä jatkossa uusia arviointistandardeja, jotka huomioivat paremmin ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja hallintoon liittyviä riskejä.

– Pelkästään kriteereiden sisällön muuttaminen ei johda muutoksiin, ellei prosessi esimerkiksi muutu läpinäkyvämmäksi tai ota huomioon paikallisia ihmisiä suosituksissa virheiden korjaamiseksi, Johanna Sydow sanoo.

Ruotsalainen Ericsson kommentoi The Gecko Projectin selvitystä samantapaisesti kuin Nokia. Sekään ei pidä itseään vastuullisena usean väliportaan päässä olevien tinasulattojen toiminnasta.

Apple ja Samsung eivät ole kommentoineet selvitystä.

Maan tuhon jälkeen meren vuoro

Bangka-Belitungin yliopiston vuonna 2024 tekemä selvitys kertoo, että laiton kaivostoiminta on pääsyy luonnon tuhoutumiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon saarilla.

Vesi saastuu, kalastajien saaliit vähenevät, korallit tuhoutuvat ja rantojen mangrovemetsät katoavat.

Kun tina on ehtynyt maalla, yritykset ovat entistä enemmän alkaneet louhia merellä. PT Timah ja pienemmät toimijat ovat hankkineet kaivosvarauksia, jotka kattavat laajoja merialueita.

Ne tuovat paikalle aluksia, jotka imuroivat merenpohjaa tinan löytämiseksi. Mukana seuraavat sadat luvattomat toimijat, joiden ponttoonit täplittävät merta.

– Ennen vedet olivat täällä kirkkaat. Nyt saalis haisee öljyltä, sanoo kalastaja Eko Sanjaya, 22, kun hän ohjaa venettään Rumpakjoen suussa Bangkan saaren edustalla.

Nykyisin suurin osa laittomaan kaivuun liittyvistä kuolemantapauksistakin tapahtuu merellä.

Laiton kaivu on saarilla kaksipiippuinen asia. Ihmiset näkevät vaikutukset luontoon ja ihmiselämään. Joillekin se on kuitenkin ainoa keino selviytyä.

Rozali jakaa laittomasti kaivamasta tinastaan saadut tulot kahden muun kaivajan kanssa.

Kovasta ja vaarallisesta työstä Rozalin mukaan tienaa päivässä 2,70–5,50 euroa. Alimmillaan päiväansio ei riitä tuomaan ruokaa perheen pöytään.

– Olen jo vanha enkä löydä muuta työtä. Tämä on ainoa työ, jota voin tehdä, hän sanoo.

Hän aikoo pysyä kaivoksissa maalla, sillä kaivu merellä pelottaa liikaa.

The Gecko Project on tutkinut laitonta tinaa elokuusta 2024 lähtien. Se on käynyt läpi oikeuden asiakirjoja, vieraillut Bangkan ja Belitungin saarilla kaivoksissa, haastatellut kaivajia, kerääjiä, tutkijoita ja ollut yhteydessä teknologiayhtiöihin sekä kaivosyhtiö PT Timahiin.

Aloitusvideo: The Gecko Project.