49-vuotias Samuli Tofferi sai marraskuussa 2021 ensimmäisen – ja viimeisen – koronarokotteensa. Tofferin kertoman mukaan kymmenen päivää sen jälkeen alkoivat oireet.

– Sain rytmihäiriön, sinusrytmi sekosi ja vintti pimeni. Tärisin kuin haavanlehti, Tofferi kuvailee.

Kolme ja puoli vuotta kestäneiden tutkimusten aikana Tofferilla on todettu muun muassa aortan laajentuma, pahanlaatuinen uniapnea sekä häiriöitä hermostossa ja lämmönsäätelyssä.

Yle on nähnyt Tofferin lääkärinlausuntoja, joissa kerrotaan useista oireista. Lausunnoissa ei ole todettu, että oireet johtuisivat koronarokotteesta.

Rokotuskriittisyys ei ole uusi ilmiö

Sosiologian yliopistonlehtori Johanna Nurmi Turun yliopistosta on tutkinut rokotuskriittisyyttä Suomessa kymmenen vuoden ajan.

Tässä jutussa hän kertoo, mitä syitä ilmiön takana on.

Kriittistä suhtautumista rokotteisiin on ollut siitä saakka, kun rokotteita on ollut tarjolla. Ensimmäiset rokotteet kehitettiin jo 1700-luvulla.

– Rokotteet ovat muuttuneet ja kehittyneet, mutta perusteemat ovat edelleet samat, Nurmi sanoo.

Rokotevastaisuus on Nurmen mukaan Suomessa hyvin marginaalista, mutta rokote-epäröinti suhteellisen yleistä.

– Rokotekriittisyyskään ei välttämättä tarkoita sitä, ettei rokotuksia otettaisi.

Nurmen mukaan kansainväliset vaikutteet näkyvät meilläkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. USA:ssa päätään nostaneen rokotekriittisyyden vaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida.

Nurmi haastatteli omassa tutkimuksessaan 38:aa rokotuksiin kriittisesti suhtautuvaa henkilöä. Heidän näkemyksensä taustalta löytyy pitkälti samoja kokemuksia, joista lukijat kertoivat Ylelle.

1. Omakohtaiset tai lähipiirin kokemukset rokotusten haitoista

Rokotusten aiheuttamat haittavaikutukset tai pelko niistä olivat Nurmen tutkimuksessa tärkein syy rokotuskriittisyydelle.

– Esimerkiksi oma lapsi oli alkanut oireilla rokotteen jälkeen, ja nämä kaksi yhdistettiin toisiinsa. Oireilua ei kuitenkaan ollut välttämättä diagnosoitu rokotuksen aiheuttamaksi, Nurmi kertoo.

Nurmen mukaan sama ilmiö toistuu myös kansainvälisissä tutkimuksissa.

– Siinä vaiheessa yksilöä ei vakuuta se, jos asiantuntijat sanovat, että rokote on hyvin siedetty ja sen voi turvallisin mielin ottaa, jos haittavaikutus kuitenkin osuu omalle kohdalle.

2. Epäluottamus viranomaisiin

Nurmen mukaan kokemus rokotteiden haittavaikutuksista voi johtaa nopeasti luottamuksen särkymiseen terveysalan ammattilaisiin etenkin silloin, jos sairastunut kokee, ettei saa apua.

– Moni oli yrittänyt kertoa rokotteiden tuomista mahdollista haitoista terveydenhuollossa, mutta he kokivat tulleensa ohitetuksi, Nurmi kertoo.

Samuli Tofferi joutui oireidensa vuoksi sairaalaan, jossa hän kysyi, voiko rokotteella olla niihin jokin yhteys.

– Yhteys kiellettiin kuin opeteltuna, Tofferi muistelee.

Taistelua terveydenhuoltojärjestelmän kanssa hän kuvaa maanpäälliseksi helvetiksi. Tukea löytyi Facebookin vertaistukiryhmistä.

Yliopistonlehtori Johanna Nurmen mukaan sosiaalisen median rokotekriittiset ryhmät voivat syventää näkemystä siitä, että kohtalotovereita on aika paljon.

– Syntyy käsitys, ettei tilastoihin rokotusten haitoista voi luottaa, Nurmi sanoo.

Lopputulos voi olla se, että rokotetutkimuksia aletaan pitää jopa vääristeltyinä.

– Lääketeollisuus tekee itse valtaosan rokotteiden tutkimuksesta ja testauksesta, ja se epäilyttää monia. Heillä on myös sidonnaisuuksia terveysviranomaisiin, ja rokotekriittisten mielestä tämä yhteistyö korruptoi terveysviranomaiset.

3. Erilaiset käsitykset terveydestä

Vaikka Samuli Tofferista tulikin kriittinen koronarokotteen vuoksi, hän ei vastusta esimerkiksi polioon tai tuhkarokkoon annettavia rokotteita. Sen sijaan hän vastustaa mRNA-rokotteita.

Suomessa mRNA-rokotteita on käytetty koronapandemian aikana ja niitä pidetään turvallisina.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan rokote sisältää lähetti-mRNA:ta, joka saa lihassolut tuottamaan vaikuttavaa ainetta kuten koronaviruksen pintaproteiinia. Elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa sen vieraaksi ja alkaa tuottaa vasta-ainetta.

– Jos oma poikani olisi vielä pieni, en varmaan antaisi pistää mRNA-rokotetta. Jos rokotteet halutaan antaa vapaaehtoisesti, pitää olla niin hyvä tuote, että ei tarvitse pakottaa, sanoo Tofferi.

Osa Johanna Nurmen tutkimukseen osallistuneista vanhemmista ajatteli, että lasten on hyväkin sairastaa tietyt taudit, sillä sen katsotaan parantavan vastustuskykyä.

Rokotteilla aikaansaatu vastustuskyky nähdään sen sijaan epäluonnollisena ja siten huonompana tai vaarallisempana.

– Kansalaisten toki halutaankin kantavan vastuun omasta terveydestään ja tekevän sen eteen hyviä valintoja. Rokotekriittisyys vie tämän pidemmälle, eli tehdään sellaisia valintoja, jotka kyseenalaistavat asiantuntijasuositukset, Nurmi kertoo.

Tietoa on nykyään helposti useimpien saatavilla.

– Se on yksi syy siihen, miksi asiantuntijoita lähdetään kyseenalaistamaan, eikä vain ajatella, että ok, tehdään kuten asiantuntijat suosittelevat.