Turun Kupittaan puistossa on pari tuntia sitten sade lakannut. Ulkona on mukava sää kuljeskella niin ison kuin pienenkin ihmisen. Tuore isä, Juho-Jari Laine, parkkeeraa mustat lastenvaunut tottuneesti puiston reunaan ja nostaa marjapuuron väriseen haalariin puetun lapsen keinonurmelle. Isänä Laine vaikuttaa levolliselta ja onnelliselta. Turkulainen Juho-Jari Laine on kolmatta viikkoa vanhempainvapaalla.
– Kevään päivät ovat menneet yksivuotiaan lapseni kanssa puistoissa ja muskarissa, Laine kertoo, samalla kun hän antaa hyväntuuliselle lapselleen vauhtia vauvakeinussa.
Laine on lapsen biologinen isä ja kumppanuusvanhempi, eli hän jakaa vanhemmuuden lapsen äidin kanssa, mutta he eivät ole keskenään rakkaussuhteessa.
– Pidämme päivittäin yhteyttä ja vietämme myös paljon aikaa kolmistaan.
– Tutustuimme toisiimme hyvien ystäviemme kautta. Se antoi hyvän takeen tämän ihmisen olevan luotettava ja hyvä tyyppi. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan.
Juho-Jari Laine oli kieltänyt itseltään isyyshaaveet monen vuoden ajan.
– Elin käsityksessä, että isyys ei olisi minulle ikinä mahdollista, koska kuulun seksuaalivähemmistöön. Olin haudannut unelmat tulla vanhemmaksi, Juho-Jari Laine kertoo.
Laineen entisellä kumppanilla oli lapsia, joten hän pääsi elämään lapsiperhearkea.
– Vaikka suhde loppui, päätin että en tarvitse rakkaussuhdetta vanhemmaksi tulemiseksi ja se ei saisi olla este sille, että minusta voisi tulla isä.
Kumppanuusperheiden erityisasiantuntija Sateenkaariperheet ry:n Kaisa Niittynen on havainnut, että perhemuoto on yleistynyt viime vuosien aikana.
– Yhä useampi perhe, joka harkitsee kumppanuusvanhemmuutta ei ole sateenkaari-ihmisiä. Ydinperhesuunnitelma on saattanut mennä pipariksi ja alkaa olla kiire. Sitten on alettava pohtia muita vaihtoehtoja.
– Suurimmassa osa kumppanuusperheissä haaveillaan siitä, että kouluikään mennessä lapsi olisi yhtä paljon molemmissa kodeissa, Kaisa Niittynen Sateenkaariperheet ry:stä kertoo.
Tarkkaa lukumäärää kumppanuusjärjestelyn kautta syntyneistä lapsista on hankala arvioida, koska heitä ei ole tilastoitu. Arvio on, että kumppanuusperheissä lapsia elelee joitakin tuhansia.
– Tällaisia perheitä on ollut kautta kaikkien aikojen. Vielä viime vuosikymmenenä näitä kutsuttiin kaveriperheiksi tai apilaperheiksi. Nyt näitä kutsutaan kumppanuusperheiksi. Saa nähdä lyheneekö nimi myöhemmin ihan vain kumppareiksi, Kaisa Niittynen pohtii.
Kumppanuusperheissä sovitaan yhteisesti, kuinka lapsen hoitaminen järjestetään. Niittysen mukaan vanhemmuuden jakaminen nähdään houkuttelevana vaihtoehtona sille, että oltaisiin itsellinen vanhempi.
– Perheissä on useampi henkilö, jotka jakavat kasvatusvastuun sekä esimerkiksi taloudellisia kustannuksia. Yleensä perheessä lasta hoidetaan vuoroviikoin, joten vanhemmalle jää myös omaa aikaa.
Niittysen mukaan tämä nämä asiat nähdään houkuttelevana kumppanuusperheissa verrattuna siihen, että lasta kasvatettaisiin itsellisesti.
Kumppanuusvanhemmuutta harkitseville on tarjolla ennakkovalmennusta, joka tukee vanhemmuuden suunnittelua.
Odotusaikana Laine olisi toivonut vastaavanlaisessa tilanteessa olleita roolimalleja. Ainoa, jonka hän tiesi julkisuudesta, oli näyttelijä ja entinen kansanedustaja Jani Toivola.
Kumppanuusvanhemmuus keräsi laajempaa tietoisuutta, kun kirjailija Kaj Korkea-aho julkaisi teoksen omasta matkastaan isäksi. Viime syksynä Korkea-ahon teos Äitiä etsimässä (2024) valittiin vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.
– Meidän piti selittää tätä perhejärjestelyä usein neuvolassa. Onneksi meidät otettiin hyvin vastaan. En olisi nähnyt raskausaikana lapsen tietoja, ellei äiti olisi jakanut niitä. Se olisi ollut sääli. Vieläkin tuntuu, että isät eivät pääse tai jostain syystä osallistu mukaan kaikkeen, vaikka jollain tasolla haluaisivat.
Ennen lapsen syntymää Juho-Jari Laine ja lapsen äiti kävivät keskusteluja, jotka pohjautuivat osin Sateekaariperheet ry:n sivuille laaditun lapsen aiesopimukseen. Aiesopimus on kumppanuusvanhempien kesken laadittu asiakirja, jossa sovitaan lapsen alulle saattamisesta ja kasvattamisesta.
– Minusta jokaisen, oli kumppanuusvanhempi tai ei, pitäisi keskustella ennakkoon, miten vanhemmat ovat lapsen elämässä läsnä. Tavanomaisessa rakkaussuhteessa, jossa perustetaan perhe, tällaiset asiat menevät omalla painollaan, eikä tulla ajatelleeksi asioita ehkä yhtä suunnitelmallisesti.
– Tämä on hyvä alku ponnistaa ja saada hyvät eväät elämään.
Kumppanuusvanhempien on sovittava kuinka neuvoloihin, raskausaikaan, hankintakuluihin sekä hoitojärjestelyhin osallistutaan. Kaikkeen ei ole voinut kuitenkaan varautua.
Hankalia tilanteita on tähän mennessä syntynyt väärinymmärryksistä, kun molemmat vanhemmat haluavat olla lapsen kanssa.
– Silloin on pitänyt muistaa avata suunsa ja tehdä kompromisseja. On tärkeää pitää avoin keskusteluyhteys. Ei kannata olettaa, vaan kakistaa ulos, mitä on ajatellut. Minulla on tässä opettelemista, Laine naurahtaa.