Paavojuha Klementjeff oli 45-vuotias ja Pekka Tolvanen 35-vuotias, kun he tutustuivat. Nyt yhteiseloa on takana jo 40 vuotta. Yhteen heidät ovat liimanneet samanlaiset taustat ja samat arvot.

Pekka Tolvanen kuvailee pitkän yhteiselämän ja rakkauden olevan tunne, jossa toisen läsnäolo tarkoittaa hyvänolon tunnetta – semmoista väreilyä.

– Olin kuvitellut, etten ikinä löydä partneria, sanoo 85-vuotias Klementjeff.

– Minäkin ajattelin, että olen niin vanha, ettei kukaan huoli minua, sanoo 75-vuotias Tolvanen.

– Mehän emme sovi horoskooppimerkkien vuoksi yhtään yhteen, sillä Paavojuha on skorpioni ja minä olen oinas – hän pistää ja minä pusken. Ehkä minulla on niin paljon villaa ympärillä, että ne pistokset eivät pääse perille, nauraa Tolvanen.

Lämminhenkinen dokumentti sateenkaarisenioreista

Ohjaaja Kirsi Marie Liimataisen Yle Areenan dokumenttisarja Kun saa rakastaa seuraa miesten lisäksi lesboparia, transnaisparia sekä yhtä homomiestä.

Sekä Klementjeff että Tolvanen ovat sitä mieltä, että he ovat täysin aitoja kameran edessä. He ovatkin tottuneita puhujia ammattien vuoksi.

– Minä opin puhumaan koulussa opettajana, ja Pekka tottui puhumiseen juristina, sanoo Klementjeff.

Miehet eivät osoita kameran edessä juurikaan hellyyttä toisilleen. He eivät kulje käsikädessä, eivätkä he edes suutele, kun heidät vihitään.

– Luulen, että meillä on enemmän henkistä hellyyttä, sanoo Tolvanen, johon Klementjeff sanoo ”enemmän sitä” puristaen puolisonsa kättä.

Kaapista ulostulon vaikeus

Molemmat kertovat lukeneensa nuorina miehinä tietosanakirjasta, mitä homous tarkoittaa.

– Ahaa, tuohan minä olen ilmiselvästi, mutta oivalluksesta seurasi ahdistus pitkälle aikuisikään asti, sanoo Klementjeff.

Tolvanen muistaa lukeneensa, että homous on nuoruuden ilmiö, joka menee murrosiän jälkeen ohitse.

– Sitä vaan odotti, että löytyy se nainen, joka vie jalat alta. Vaikka mukavia tyttöjä oli, ei tullut yhtään sellaista, joka olisi kiinnostanut seksuaalisesti.

Vanhempiensa ainoana lapsena Tolvasen oli vaikeaa kertoa vanhemmilleen, että he eivät tule koskaan saamaan lapsenlapsia, jolloin hän pysyi kaapissa pidempään.

– Ensin piti tulla itselleen ulos kaapista. Piti myöntää, että elämä menee muutoin ohitse, ellen ryhdy toimenpiteisiin. Aloin käydä paikoissa, joissa homot kokoontuivat. Siellä oli porukkaa, joka otti mukavasti vastaan, sanoo Tolvanen, joka ei suostu laittamaan edes sukunimeään enää kaappiin.

Klementjeff sanoo pitäneensä kaapin tiukasti kiinni.

– Työpaikalla tiedettiin, mutta asiasta ei keskusteltu, vaikka kerran yksi kollega yritti saada minut jopa ulos työpaikalta, kun aids-hysteria oli pahimmillaan, sanoo Klementjeff.

Rauhanturvaajana ja sotilastarkkailijana toiminut Klementjeff sanoo työpaikkojensa olleen aika suljettuja, eikä siellä oltu kovin läheisiä. Yllättävää hänestä oli törmätä muutamaan kantahenkilökuntaan kuuluneeseen Sirkan tansseissa, joka oli yhteen aikaan Helsingin gay-elämän klassikkopaikka.

Nuoruuden arvomaailma

Homouden peittäminen oli pitkään elinehto. Vasta vuonna 1971 homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista ja vasta vuonna 1981 homoseksuaalisuuden sairausluokitus poistettiin Suomen laista.

Klementjeff kasvoi pienessä maalaispitäjässä, missä ainoa homo oli maanviljelijä, jonka tiedettiin olevan ’poikiin päin’.

– Oli vain pakko pitää mölyt mahassa, eikä asiasta puhuttu. Joskus vuonna 1955 lähdin Porin lyseoon ja ajattelin, että ihanaa pääsen kaupunkiin, mistä saattaisi löytyä joku, vaikka olin liian nuori ravintoloihin, muistelee Klementjeff.

Tolvanen sanoo päättäneensä kertoa homoudestaan luokkakokouksessa. Hän ajatteli, että olisi hyvä kertoa, vaikka häntä jännitti alitajuntainen pelko, miten häneen suhtaudutaan.

– Eikä siitä mitään kauheaa seurannut. Sitten kerroin myös työpaikalla, mikä helpotti oloa, sanoo Tolvanen.

Mistä vanhuuden hoiva?

Dokumentin ohjaaja Kirsi Marie Liimatainen vei Paavojuha Klementjeffin ja Pekka Tolvasen Berliinissä tutustumaan sateenkaarilaisten hoivataloon (Lebensort Vielfalt Südkreuz). Monisukupolvitalossa asuu nuoria, keski-ikäisiä, ikääntyviä, sairaita ja lapsiperheitä.

– Berliinin monisukupolvitalon taustalla on varakas säätiö, jolla on hyvät pankkisuhteet. Myös Berliinin osavaltiolta tulee rahoitusta, sanoo Tolvanen.

Kahden ison kerrostalon korttelissa on myös ravintola, lastentarha ja tavallisia asuintaloja toisella puolella. Sateenkaarilaisten asuntoja on sata, joiden koot vaihtelevat 30-100 neliöiden välillä.

Monisukupolvitalo on ikään kuin myös turvatalo sateenkaarilaisille, joiden suku ei ole koskaan hyväksynyt heitä uskonnollisista tai muista syistä.

– Tampereella kävimme tutustumassa yhteen hoitokotiin, jonka palveluja ovat päiväryhmätoiminta, yhteisöasuminen ja ympärivuorokautinen asuminen. Hoitokoti kertoi, että heillä olisi seksuaalivähemmistöihin erikoistunutta ammattitaitoa. Hoivakoti voisi tehdä esityksen Pirhalle, että heille tulisi ikääntyviä sateenkaarilaisia asumaan, joten tahtoa toimia olisi, sanoo Tolvanen.

– Aivan, vaikka olisikin tilat, ja henkilökunta perehtynyt sateenkaarivanhusten oikeanlaiseen kohtaamiseen, pitää löytää asukkaat, sanoo Klementjeff, jonka mielestä Etsivä vanhustyö miettii muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla, mistä homot ja lesbot näihin koteihin löytyisivät.

Jos sateenkaarivanhus joutuu eroon partneristaan

Miehiä huolettaa saako seksuaalivähemmistöön kuuluva tasa-arvoista kohtelua niin, ettei vanhuksen tarvitse palata kaappiin vääränlaisen kohtelun pelossa.

Tolvanen antaa esimerkin.

– Dementoituneelle sateenkaarilaiselle hoiva ei ole välttämättä merkityksellistä. Sen sijaan parempikuntoiselle sateenkaarilaiselle on tärkeää, ettei hän joudu vääränlaisen kohtelun tai syrjivän asenteen pelossa uudestaan kaappiin, jos hoivahenkilökunta toimii heteronormatiivisin oletuksin.

– Ahdistus voi tulla myös siitä, jos elämänkumppani joutuu asumaan toisessa huoneessa tai jopa eri hoivakodissa eri paikkakunnalle. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon myös heteropariskuntien kohdalla, sanoo Klementjeff.

Miehet sanovat jo viettävänsä vanhuuttaan.

– Onnellista olisi, jos menisi saappaat jalassa, mutta kaikkeen täytyy varautua, sanoo Tolvanen.

Parasta olisi joka tapauksessa, että hoiva- ja vanhustyön ammattilaisia perehdytetään tarpeeksi sateenkaarivanhuksien kohtaamiseen.